Vuodet vierivät vauhdilla, sen joutuu jokainen hiemankin vanhemmaksi ehtinyt huomaamaan.

Minulla yksi vuotuisista vanhenemisen merkkipaaluista tulee vastaan tammikuussa, kun lähdemme Petri Jaakkolan (www.jaakkolatours.com) johdolla kohti Nicaraguaa. Nyt jo kuudennen kerran.

Toki itse reissu ei miestä vanhenna, päinvastoin. Huikeaa kalastusta hauskassa seurassa ja lämpimässä ilmanalassa, siinäpä tehokasta mielialalääkettä pitkäksi aikaa.

Tämän kertainen reissumme sisältää uutena ohjelmanumerona kaksi kalastuspäivää Tyynellämerellä Costa Rican rannikolla. Siellä pääsemme ottamaan mittaa erilaisten makrillien, piikkimakrillien, napsijoiden, tonnikalojen, barrakudien, meriahventen ynnä muiden valtameriotusten kanssa.

Pääkohteena on kuitenkin jälleen legendaarinen Rio San Juan, joki Costa Rican ja Nicaraguan rajan tuntumassa. Sinne sijoittuu arvauskilpailummekin.

Isojen tarponien koti

Rio San Juan on Nicaraguajärvestä lähtevä suurikokoinen, loivajuoksuinen virta, jossa veden pitää madella liki 200 kilometriä ennen Karibianmereen yhtymistä.

Meidän kalastuksemme keskittyy noin 50 kilometrin päässä järveltä olevan piskuisen viidakkokylä El Castillon lähivesille.

Pyyntikohteenamme ovat ennen muuta tarponit, nuo hopeakuninkaiksikin kutsutut taistelijat, jotka petetyksi jouduttuaan leiskauttavat välittömästi hurjan hypyn tai kokonaisen hyppysarjan saaden kalastajan haukkomaan happea ja kiljumaan ihastuksesta.

Kun tarponien keskikoko on näillä seuduilla 70-80 kilon luokkaa ja suurimmat yli satakiloisia, ei tarvitse ihmetellä, miksi monet ovat käyneet San Juanilla Suomesta saakka jo useampia kertoja.

Täkäläinen tarponinpyynti tapahtuu pääasiassa vastavirtaan vetouistelemalla, toki heittäminenkin on mahdollista. Kulkuneuvoina käytetään pitkiä ja kapeita, moottorilla varustettuja jokiveneitä, joihin kuhunkin mahtuu neljä kalastajaa ja kaksi paikallista opasta.

Kullakin kalastajalla on jämäkkä vapa tiukassa otteessa, ja kannattaakin hiukan puristaa, sillä tärpit ovat mieleenpainuvan rajuja.

Siiman päässä väpättää lähes poikkeuksetta Rapalan Super Shad Rap, sillä se on ollut kaikilla reissuilla aivan ylivoimainen ottipeli. Välillä tarponeita kiukustuttavat ärsyvärit kuten puna-valkoinen tai tulitiikeri, välillä taas luonnonvärit kelpaavat paremmin.

Tarponin pyynnille on kuitenkin ominaista, että vain pieni osa, ehkä joka kymmenes tärppi, päätyy kalan ylös saamiseen. Tai itse asiassa tarponeja ei täällä oteta ylös vaan vapautetaan veneen vierellä, ellei kala ole jostain syystä vahingoittunut liikaa pois päästettäväksi.

Montako tarponia veneisiin?

Meidän reissuumme sisältyy neljä kalastuspäivää San Juanilla ja arvauskilpailumme kysymys kuuluu, kuinka monta tarponia onnistuu kolme venekuntaamme saalistamaan näiden päivien aikana. Kala lasketaan saaduksi, kun opas pääsee tarttumaan kiinni perukkeeseen.

Helpotetaanpa hieman.

Tähän mennessä saalisköyhimmällä reissullamme kaloja tuli ylös saakka vain kolme, kun taas useimmiten määrä on pyörinyt plusmiinus kymmenen tietämissä. Jos onnetar suostuisi hiukan avittamaan kalojen kiinni tarttumisessa, voisi määrä kohota selvästi suuremmaksikin.

Arvausaikaa annamme tiistain 21.1. loppuun saakka.

Palkinnoksi onnekkain arvaaja saa viisi herkullista Rapala-vaappua sekä Rapala-lippiksen. Jos yhtä hyviä arvauksia tulee useampia, palkinto arvotaan.

Onnea peliin!

Kisa on päättynyt ja nyt odotamme tarponinmetsästäjää takaisin Tampereelle oikean vastauksen kera!