Vantaanjoen Vanhankaupunginkosken suvannossa yli 70-senttiset kuhat on vapautettava, ja lisäksi 42 sentin alamitta tulee kalastusasetuksesta. Saaliiksi saa ottaa ala- ja ylämitan väliin osuvan kuhan.

Helsingin kaupungin kalatalousasiantuntija Jukka Linder kertoo, että toive kuhan ylämitasta tuli suvannon kalastajilta. Kaksi vuotta voimassa ollutta ylämittakäytäntöä jatketaan 2020.

Linderin mukaan moni kalastaa suvannolla kuhaa ennen kaikkea ruuaksi, ja monikiloiset kuhat koetaan ruokakaloina hankaliksi.

Terveitä isoja naaraskaloja

Isoja kaloja haluavan kalastajan kannalta ylämitta on houkutteleva. Kun isot päästetään takaisin, niitä voi saada jatkossakin.

Isojen vapauttamista perustellaan usein sillä, että suurimmat kalat ovat parhaita lisääntyjiä. Isojen haukien säästäminen on perusteltua myös hoitokalastusmielessä.

Kun ylämittaa lähestytään biologian ja kalapopulaation suunnasta, asia on monimutkaisempi. Kaikkein suurimmat kalat eivät välttämättä ole parhaita lisääntyjiä. Korkea ikä alkaa näkyä: ”mummoilla” mätimunien laatu heikkenee.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkija Ari Saura kertoo, että kuhan kohdalla ilmiö on havaittu selvästi kuhan viljelyssä.

– Kaikkein suurimpien emokuhien mätimunien eloonjäänti oli huonompaa kuin 5–6 kilon kuhilla, Saura sanoo.

– Parhaita lisääntyjiä olivat nuorehkot, terveet isot naaraat. Samaa voinee soveltaa moneen muuhun kalalajiin.

Luken erikoistutkija Lauri Urho huomauttaa, että iso kuha tai hauki on kutenut monta kertaa ja jättänyt runsaasti geenejään populaatioon. Jos yksilöä edelleen suositaan lisääntymisessä, niin ääritapauksessa se voi kaventaa kannan geeniperimää.

Kalastustavoissa sovittamista

Terveen kalakannan populaatio on pyramidi: pieniä on paljon ja isoja vähän. Luonnollinen kuolevuus on suurinta pienten kohdalla. Nopeakasvuisten petokalojen kohdalla kalastuskuolevuus taas osuu yleensä pyramidin huippuun.

– Jos kalastuksen halutaan vaikuttavan petokalakantaan luonnollisen kuolevuuden tapaan, saalis tulisi ottaa kohdasta, jossa kaloja on edelleen riittävän paljon, Saura sanoo.

Eri kalastustapojen sovittaminen ylämittoihin on hankalaa. Vavalla kalastaessa kalan hyväkuntoisena vapauttaminen yleensä onnistuu, jos kalastaja osaa käsitellä kalaa oikein.

Verkkokalastuksessa silmäkokoja on monessa paikassa nostettu, jotta alamittaiset kalat säästyvät. Isosilmäiset verkot pyytävät isoja kaloja.

Vahva näyttö puuttuu

Keskeinen ongelma ylämittojen kohdalla on niiden vaikutuksia koskevan tutkimustiedon vähyys. Alamittojen kohdalla tilanne on ratkaisevasti erilainen, koska alamittojen hyödyllisyydestä kalakannoille on vahvaa tieteellistä näyttöä.

Ylämittojen kuten muunkin säätelyn kohdalla kalalaji, kalastustavat ja vesialue pitää ottaa huomioon.

– Ylämitta kannattaa säätää vain silloin, kun ylämitalle on hyvät perusteet, Lauri Urho sanoo.

– Ylämitasta voisi olla hyötyä kovan kalastuspaineen alla olevalle kalakannalle. Jos esimerkiksi eri kokoiset, eri sukupuolta ja eri alkuperää olevat taimenet nousevat kutemaan eri aikoina, ylämitta ja kalastuksen ajallinen säätely voivat auttaa kantaa mahdollisimman hyvään lisääntymistulokseen, hän jatkaa.

Urhon ja Sauran mukaan säätelyssä on otettava huomioon myös sosiaalinen kestävyys. Jos kalastusmääräyksiä on turhan paljon ja ne ovat tiukkoja, kalastajat eivät välttämättä enää noudata sääntöjä.