Ruokaviraston tutkimissa nousulohissa tiamiinipitoisuudet olivat tasolla, jonka ei tiedetä aiheuttavan lohikalojen tasapainohäiriöitä. 1990-luvulla B1-vitamiinin puute aiheutti ongelmia lohien lisääntymiselle, mutta ei nousuhalukkuudelle.

Viraston tiedotteen mukaan hyvänä tuloksena voidaan pitää sitä, ettei tiamiinipuutetta todettu ihohaavaisilla lohilla. Emolohien velttouden syiden selvittely vaatii ensi kesänä jatkotutkimuksia.

Ruokavirasto pyrki saamaan normaalia laiskempia nousulohia Tornionjoesta tutkittavaksi Lapin ELY-keskuksen erikoisluvalla kalastajien avulla elokuussa 2019.

Näytteitä pyydettiin jo heinäkuussa myös Tornionjoen vapakalastajilta, mutta tutkittavaksi päätyi vain yksi näyte ja sekin Kemijoelta.

Erityiseen näytehankintaan pyrittiin, koska uutena piirteenä nousulohien parin viime vuoden kesäaikaisessa käyttäytymisessä on todettu osan kaloista olevan haluttomia nousemaan normaalilla tavalla ylös kutualueille.

Nousu-uinnissaan heikkoja lohia ei saatu saaliiksi yhtään, mutta näytteitä saatiin terveiden kalojen lisäksi haavaisista nousulohista Ylitorniolta ja Kemijokisuusta.

Iso osa haavaumista mekaanisia

Ruokaviraston mukaan kala-aineisto ei ole nousukäyttäytymisen poikkeamisen kannalta edustavaa, mutta normaalien ja haavaisten lohien veren, maksan ja lihaksen tiamiinipitoisuuksia tutkittiin, jotta saataisiin tietoa vitamiinin mahdollisesta osuudesta lohien haavautumiseen.

Suuri osa nousulohien haavaumista on mekaanisia, esimerkiksi kalastuksen aiheuttamia. Sekä seisoviin pyydyksiin että vapakalastusvälineisiin ottaneitten kalojen iho vioittuu helposti, kun kalat pääsevät irti tai ne päästetään pois pyydyksistä.

Ruotsissa ja Suomessa päästetään vuosittain pyydyksistä tuhansia Tornionjoen nousulohia. Toiminta tähtää hyvän luonnonkutupopulaation turvaamiseen ja Ruokaviraston mukaan vaikutukset voivat hyvinkin perustella menettelyä, vaikka vioittumisten aiheuttama kuolleisuus otetaan huomioon.

Mekaanisten vaurioiden lisäksi nousulohilla todetaan usein myös vatsapuolen ihon vertymiä ja tulehdusta. Vastaavanlaisia oireita on havaittu sekä Tornionjoella että eräillä muilla Itämeren ja Atlantin lohijoilla.

Vatsapuolen vertymien aiheuttajaa ei tutkimuksista huolimatta ole toistaiseksi löydetty.

– Hyvänä asiana lohikuolemiin liittyen voidaan pitää, että Tornionjoen vesistöalueella ei ole todettu tunnettuja kalojen vaarallisia tarttuvia tauteja, Ruokavirasto tiedottaa.

Parempi seuranta kesällä 2020

Tutkimusprofessori Perttu Kosken mukaan lohet on tarkoitus ottaa paremmin seurantaan kesällä 2020, jolloin käynnistetään näyteyhteistyö Luken ja ruotsalaisten tutkijoiden kanssa.

Näytteitä saadaan tutkittavaksi yhden rysäkalastajan avustuksella, mutta tutkijat lähtevät myös kulkuverkkokalastajien veneisiin ja ottavat lohia tutkittavaksi, mikäli sairaita löytyy.

Kesällä toteuttavasta  hankkeesta ei tule pysyvää, sillä näytteiden tutkiminen on kallista. Pelkästään yhden näytteen tutkiminen maksaa esimerkiksi tiamiinin osalta jo 300 euroa ja lohia pitäisi saada tutkittavaksi vähintään kymmenen kappaletta ja mieluummin kaikista vuosiluokista.

Ensi kesänä tavoitteena on saada nykyistä paremmin selville vaurioiden ja poikkeavan käyttäytymisen esiintyminen nousukauden aikana ja erityyppisissä lohissa ja tämän lisäksi myös tarttuvat taudit ja ravitsemukselliset tekijät.

Ruokavirasto tutkii myös kokeellisesti kalojen vesihometartuntaan vaikuttavia tekijöitä. Vesihome iskee haavautuneeseen ihoon ja on nousulohien lopullinen kuolinsyy valtaosassa tapauksia.

Kansalaisten havaintoja sairaista ja kuolleista nousulohista pidetään edelleen tärkeinä. Ruokavirasto toivoo kalastajien ja muiden kansalaisten entistä kiinteämpää yhteydenpitoa ensi kesänä.

– Ilman näytteitä emme pysty tutkimaan mitään. Ymmärrän kyllä, että kaloja ei helppo saada tuoreena, sillä kalat pitäisi pystyä pyydystämään elävänä.  Kuolleet kalat alkavat hajota nopeasti, Koski sanoo.

KuvaSwevixen [CC0] (Wikimedia Commons)