Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija Otso Huitu kertoo tammikuun Erä-lehdessä niistä periaatteista ja menetelmistä, joilla luonnonvaraisten eläinten kantoja lasketaan.

Huitu harmittelee sitä, että etenkin susista levitetään sosiaalisessa mediassa ja netin keskustelupalstoilla vuodesta toiseen täysin väärää tietoa, joka ei perustu yhtään mihinkään.

Erilaisten huhujen tai suoranaisten valheiden levittäjillä ei ole esittää väitteidensä tueksi minkäänlaisia todisteita.

Moni on epäillyt Luonnonvarakeskuksen laskelmia Suomen susikannan koosta joko pahasti virheellisiksi tai jopa tahallaan vääristellyiksi.

Susikannan koon epäilijöitä löytyy eduskunnasta asti, sillä kansanedustaja ja ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Hannu Hoskonen (kesk) jätti viime vuoden lopulla eduskunnan oikeusasiamiehelle kantelun susista.

Kantelussa viitataan siihen, että Luonnonvarakeskuksen laskelmat susien määrästä Itä-Suomessa olisivat pahasti pielessä.

Otso Huitu hämmästelee Erän haastattelussa sitä, mikä motiivi yliopistokoulutuksen saaneilla tutkijoilla – joista suuri osa on vieläpä tohtoriksi väitelleitä tieteentekijöitä – olisi vääristellä tai valehdella tutkimustuloksiaan.

Huitu vakuuttaa, että Luonnonvarakeskuksen tutkijoita kiinnostaa vain ja ainoastaan totuus, eli tieteellisesti selvitetty ja mahdollisimman tarkka tieto eri lajien määristä Suomessa.

Mikäli susikannan koosta haluttaisiin nykyistä tarkempaa tietoa, se onnistuisi ehkä kaikkein helpoimmin sillä, että valtiovalta osoittaisi tutkijoiden käyttöön selvästi lisää rahaa. Silloin voitaisiin tehdä muun muassa nykyistä enemmän dna-tutkimuksia ja pannoittaa susia GPS-seurantalaitteilla.

Rahasta ja tutkijoiden käytössä olevista resursseista tehdään päätöksiä edustaja Hoskosen työpaikalla Eduskunnassa.

Ilmoita havainnoistasi

Otso Huitu kertoo, että yksi syy kansalaisten esittämiin epäilyihin susikannan koosta on siinä, että ihmiset eivät yksinkertaisesti usko sitä, että heidän tekemiään susihavaintoja otettaisiin millään tavalla mukaan, kun kannan kokoa lasketaan.

Tavallisen kansalaisen tekemää susihavaintoa ei todellakaan huomioida virallisissa laskelmissa, jos tekemänsä havainnon pitää vain omana tietonaan, tai siitä kertoo korkeintaan naapureilleen ja kavereilleen sosiaalisessa mediassa tai netin keskustelupalstoilla.

Jos olet nähnyt suden tai löydät maastosta jälkiä, jotka voisivat olla suden jättämiä, oikea menettelytapa on ottaa yhteyttä lähimpään petoyhdyshenkilöön. Heidän yhteystietonsa löytyvät Suomen riistakeskuksen nettisivuilta joko suoraan Suomen kartalta hakemalla, tai sen vieressä olevasta pudotuslaatikosta, kun valitsee tehtäväksi ”petoyhdyshenkilö”.

Petoyhdyshenkilö käy toteamassa ilmoitetun havainnon. Mikäli se osoittautuu oikeaksi, tieto kirjataan TASSU-järjestelmään, jonka kautta se menee Luonnonvarakeskuksen tutkijoille.

Kartta kertoo havainnoista

Jos teit petoyhdyshenkilölle ilmoituksen susihavainnosta, otettiinko sitä millään tavalla huomioon? Sen voit tarkistaa Luonnonvarakeskuksen ylläpitämältä Riistahavainnot.fi-sivustolta.

Viimeisten kahden kuukauden aikana petoyhdyshenkilöille ilmoitettujen ja TASSU-järjestelmään kirjattujen susihavaintojen pitäisi näkyä Riistahavainnot.fi-sivuston suurpetohavaintoja esittävällä kartalla, kun hakuehdoista valitsee tarkasteltavaksi eläinlajiksi suden, ja klikkaa edelleen kohdasta ”Havainnot”.

Aivan tarkkoja havaintopaikkoja kartta ei paljasta, mutta näyttää 10 x 10 kilometrin kokoisilla ruuduilla sen, montako susihavaintoa on tehty missäkin päin Suomea.

Yksittäistä ruutua klikkaamalla näkee, minä päivänä kyseisellä alueella on tehty viimeisin havainto, ja ovatko kyseessä näkö- vai jälkihavainnot.

Samalta Riistahavainnot.fi-sivustolta kohdasta ”Tutkimus ja seuranta” löytyvät myös suurpetojen kanta-arviot. Ne ovat erittäin suositeltavaa luettavaa niin meille kaikille tavallisille kansalaisille kuin kansanedustajillekin.

Suden kanta-arvio julkistetaan vuosittain touko-kesäkuussa. Tuorein tällä hetkellä saatavilla oleva aineisto on vuoden 2019 kanta-arvio, ja se kattaa havainnot loppuvuodelta 2018 ja alkuvuodelta 2019. Koko raportin voit lukea tästä linkistä.

Luonnonvarakeskus julkaisee vuosittain suurpetojen kanta-arviot. Raporteissa kerrotaan laajasti niistä menetelmistä, joilla kanta-arvioihin on päädytty. Nämä aineistot ovat kaikkien vapaasti luettavissa Riistahavainnot.fi-sivustolla.

Tutkimusmenetelmät selviksi

Suden ja muiden suurpetojen kanta-arvioiden raportit avaavat kattavasti kaikkia niitä menetelmiä, joilla Luonnonvarakeskus on päätynyt laskelmiinsa kantojen koosta.

Raporteista saa myös paljon hyödyllistä lisätietoa eri lajeista.

Suden kanta-arvioraportissa vuodelta 2019 kerrotaan muun muassa siitä, että ulostenäytteiden ja kuolleista susista saatujen kudosnäytteiden dna-tutkimus on ainoa varma tapa yksilöidä sudet. Näin saadaan paljon varmempaa ja tarkempaa tietoa laumojen todellisesta koosta ja yksittäisten susien liikkeistä, kuin mitä saataisiin esimerkiksi pelkkien lumijälkilaskentojen ja satunnaisten näköhavaintojen avulla.

Vuoden 2019 kanta-arvioraportti kattaa 58 susireviiriä. Niistä jokainen esitellään erikseen ja niissä on kartat, joihin on merkitty kaikki reviirin alueella laskenta-aikana tehdyt susihavainnot.

Vaikka kartat eivät ole mittakaavaltaan kovin tarkkoja, niistä näkee kuitenkin hyvin sen, montako susihavaintoa missäkin päin Suomea on tehty tiettynä ajanjaksona kannan koon laskemista varten.

Susien määrästä puhuttaessa on syytä muistaa, että kannan koko vaihtelee eri vuodenaikoina. Tähän vaihteluun vaikuttavat muun muassa poikaskuolleisuus ja vaeltamaan lähtevät nuoret yksilöt.

Luonnonvarakeskus on kehittänyt ennustemallin, joka huomioi tämän luontaisen vaihtelun. Ennustemallista kerrotaan tarkemmin susiennuste-sivulla.

Laskennat vuoden 2020 suden kanta-arviota varten ovat parhaillaan käynnissä.

Jos teet tammi-helmikuun aikana susihavainnon ja ilmoitat siitä viipymättä oman alueesi petoyhdyshenkilölle, tämä havainto on mukana, kun lasketaan susikannan kokoa Suomessa vuonna 2020. Kanta-arvio valmistuu touko-kesäkuussa.

Osallistu ilmoittamalla tutkijoille oikeaa tietoa, älä levitä netissä joutavia huhuja.

KuvaSandra Petersen from Pixabay

Otso Huitun haastattelu on Erän numerossa 1/2020 (juttu avautuu tilaajatunnuksella)