Kuulun itse siihen joukkoon, joka tippuu kelkasta ihan säännöllisesti. Valojen kiitolaukkaa voi tietysti seurata alan lehdistä ja tietoja voi päivittää myös retkeilevien tuttujen ja työkavereiden, sosiaalisen median ja verkossa vastaan tulevien tiedotteiden avulla.

Mutta muualta tuleva tieto ei aina vastaa omia tarpeita, joten valinta voi mennä pieleen.

Minulla ei ole ollut tapana vaihtaa otsalamppua joka vuosi, ei edes joka toinen tai kolmas. Tyyli voi johtua perintötekijöistä. Isoisä  oli rahoistaan nuukuuteen asti tarkka vaatturimestari ja laski jokaisen pennin.

Ukki piti huolen siitä, että ehjät tuotteet käytettiin aina loppuun asti eikä rahaa tuhlattu turhaan. Ehkä siitä asenteesta tarttui matkaan jotain.

Ensimmäistä otsalamppuani en edes muista, mutta sen ensimmäisen kunnon lampun kyllä. Se oli Petzl Tikka Plus, kolmella AAA-paristolla ja neljällä uudella led-polttimolla varustettu kevyt otsalamppu, jonka huikean kirkas valo sädehti jopa 32 metriin.

Lamppu riitti omiin tarpeisiini hyvin, ja sen avulla tehtiin kerran UK-puistossa ihan kunnon pimeäsuunnistuskin, vaikka Tikka ei kaksisesti maastoa valaissut.

Yhteistyö Tikka Plussan kanssa sai säröjä Vätsärissä, kun paristoista hiipui virta jo alkumetreillä ja ne piti vaihtaa uusiin säkkipimeässä metsässä, lievässä tihkusateessa.

Kun olin pari kertaa noukkinut käsikopelolla paristoja kanervikosta sen vuoksi, että en saanut pimeässä paristokotelon kantta kunnolla kiinni, alkoi mielessä kyteä ajatus uudesta retkikaverista.

Päätöksen YYA-sopimuksen purkamisesta sinetöi se hetki, jolloin Tikka Plussan paristokotelosta hajosi pieni muovinen muovinen uloke, jolla kansi lukittui paikoilleen.

Coast toi valoa elämään

Seuraava otsalamppuni nosti valotehot aivan uudelle tasolle, ja sen huomasivat myös retkikaverit, joiden otsalla killui vielä vanhaa kaartia edustavia valoja. Eipä tarvinnut äijien paljon illalla näköään terästää, kun pistin Coastin puoliteholle ja muutin yön päiväksi.

Coast HL7 sai Erän otsalampputestissä vuonna 2014 neljä tähteä ja Hyvä ostos -maininnan (testi avautuu tilaajatunnuksilla).

Samassa testissä paremmaksi arvioitiin mm. reaktiivinen otsalamppu Petzl Tikka RXP ja Led Lenser SEO7R. Kaksi kärkivaloa saivat virtansa ladattavista akuista, mutta Coastin virtalähteenä olivat AAA-paristot.

Coastissa itseäni viehätti erityisesti paristokoteloon sijoitettu portaaton valotehon säätö sekä paristokotelon yksinkertaisuus ja vedenpitävyys.

Löysin lamppua arpoessani itsestäni myös eräänalaisen luddiitin (teollista vallankumousta Britanniassa vastustaneita käsityöläisiä) piirteitä, sillä suhtauduin erittäin epäilevästi ladattaviin akkuihin. Ohitin siis sujuvasti akuilla toimivan modernin maailman kotkotukset ja valitsin Coastin.

Coast oli Tikkaan verrattuna ylivoimaisen kirkas ja sen valokiilan kantama oli yli 100 metriä, tosin täydellä teholla virtakin hupeni lampusta nopeasti.

Koska täyttä tehoa ei retkillä välttämättä montaa kertaa tarvitse, paristot kestivät mainiosti viikon pituisen syysretken, ja silti valovoimaa oli enemmän kuin riittävästi.

Coastin varassa olen kulkenut retkillä viimeiset kuusi vuotta, ja aivan tyytyväisenä, kunnes minulle esiteltiin Fenix Superraptor.

Mainoslauseet kuulostivat ylitsevuotavilta. Mahtava 1400 lumenin jatkuva valoteho, luokkansa paras valaisukyky, ultrakevyt magnesiumrunko, supernopea USB C -lataus, 300 tunnin käyttöaika, maksimi käyttömatka 140 metriä, IP68 vesitiiviys.

Mutta se ladattava akku…

Fenix Superraptorin virtanappeihin pääsee kunnolla käsiksi vasta, kun kallistaa lamppua hieman irti taustalevystä.

Fenix Superraptorin virtanappeihin pääsee kunnolla käsiksi vasta, kun kallistaa lamppua hieman irti taustalevystä. Led-lampuista vasen on kohdevalo ja oikealla on hajavaloa antava lamppu.

Superraptor kestää ja kestää

Superraptor tuli kokeiluun juuri ennen syyskuun vaellusreissua Hammastunturiin, ja tietynlaista epäluuloa lamppuun osoitti se, että otin kaveriksi myös Coastin. Ihan varalta vain, mikäli Fenix hyytyisi ensimmäisessä kurvissa.

Viikon aikana Hammastunturissa tuli lähes perinteinen kattaus suomalaista säätä, tuulta, sadetta, pakkasta, tihkusadetta ja jatkuvampaa sadetta sekä viimeisenä yönä myös lunta.

Superraptor ei epäilyistäni huolimatta hyytynyt ja Coast pysyi repussa koko retken ajan. Fenixin akkukapasiteetin tasosta kertovasta neljästä sinisestä valosta pimeni matkan aikana yksi ja seuraavan kerran latailin lamppua vasta kotona, pari kuukautta reissun jälkeen.

Superraptorin kahdesta valosta, kohde- ja hajavalosta käytin pääasiassa hajavaloa ja sitäkin pienimmällä kahdeksan lumenin teholla. Jos olisin valinnut kahdeksasta erilaisesta käyttötilasta ”turbon”, lamppu olisi pimentynyt kahdessa tunnissa.

Hajavalo riittää pienimmällä teholla ihan mainiosti leiriaskareisiin, kuten kokkailuun, ja erinomaisen hyvin kartan tutkimiseen tai vaikkapa kirjan lukemiseen. Kohdevalon avulla voi sitten harrastaa vauhdikkaampia puuhia, kuten pyöräilyä tai polkujuoksua.

Mikäli lamppua käyttää kohtuudella, Fenixin ladattavan akun kaveriksi ei tarvita välttämättä vara-akkua tai paristoja. Jälkimmäisilläkin (CR123 Li-Ion) laite toimii, jos haluaa varmistaa selustan.

Fenixin oma USB-ladattava ARB-L18 -sarjan akku (3500 mAh) maksaa noin 30 euroa ja paristoja saa muutamalla eurolla.

Ladattavan akun kanssa lamppu painaa 147 grammaa ja ilman paristoa 97 grammaa. Coastiin verrattuna paino lisääntyy vain parillakymmenellä grammalla, joten eroa ei käytännössä huomaa. Pää- ja otsapannan avulla lampun voi virittää pään ympärille niin tiiviisti kuin haluaa, joten lamppu pysyy hyvin menossa mukana.

Ihan kaikkeen ei Superraptorkaan taivu. Paksummilla rukkasilla lamppua on hankala käsitellä, sillä painettavat virtanapit sijaitsevat osittain taustalevyn suojassa.

Suojaa tosin tarvitaan, mikäli sijoittaa lampun ahtaaseen paikkaan, jossa virtanappiin voi kohdistua painetta.

Kun lampun kääntää lievään etukenoon, virtanapin painaminen onnistuu  sormikkailla ja rukkasillakin. Pelkkä painallus ei riitä, vaan nappia täytyy pitää pohjassa puoli sekuntia ennen kuin valo syttyy.

Yksi pieni (tai iso) ongelma lampussa on. USB-C -latausjohto. Jos koti on jo ennestään pullollaan ladattavaa elektroniikkaa, yksi latausjohto katoaa helposti joukkoon. Suosittelen säilyttämään johtoa paikassa, josta se on helppo löytää.

Itse onnistuin piilottamaan johdon liiankin hyvin, mutta onneksi puhelin latautuu samanlaisella USB-C:llä.

Enää ladattavalla akulla toimiva lamppu ei epäilytä. Nyt joutuu vain pohtimaan poistaisinko käytöstä vanhan mutta toimivan otsavalon ja siirtyisinkö kohti nykyaikaa? Rinkasta vähenisi ainakin varaparistojen armada.

Lisää tietoa Fenix Superraptorin ominaisuuksista, käyttötiloista ja suorituskykymittauksista löytyy Fenix Nordicsin sivuilta.