Ennusteen kokoaminen oli annettu tehtäväksi silloiselle ja nykyiselle Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseuran puheenjohtajalle, toimittaja Jukka Haloselle.

Halosen haastateltavaksi valikoituivat ”Erä-lehden kalastusasiantuntijan ja Suomen tunnetuimman urheilukalastajan”, toimittaja Jari Tuiskusen lisäksi muun muassa Rapalan markkinointijohtaja Jari Kokkonen, professori Erkki Pulliainen  ja Kuusamon Uistimen markkinointipäällikkö Kimmo Korpua.

Kristallipalloon katsoivat lisäksi Taimeninstituutin puheenjohtaja, iktyonomi Henrik Kettunen, Helsinkin kaupungin kalastusmestari Matti Mielonen, kalastusopas Juha Happonen, kalastusopas Jorma Järvinen, kalastusopas Kalle Pettersson ja Pohjois-Karjalan TE-keskuksen Matikka-projektin vetäjä Pekka Turunen.

Lehteen oli pyydetty näkemys myös Paavo Lipposen toisen hallituksen maa- ja metsätalousministeriltä. Pestiä hoiteli sattumalta sama mies kuin Lipposen ykkösessä eli Kalevi Hemilä, joka oli ns. puolueisiin sitoutumaton ammattiministeri.

Hemilä suoriutui tehtävästään ammattilaisen ottein.

Hemilä arvioi, että vuonna 2020 vesistöjen kunnostuksissa on siirrytty vaelluskalakantojen elvyttämisestä järvikunnostuksiin, sillä ”tavoitteena on parantaa kalojen elinolosuhteita ja kalaston rakennetta virkistyskalastuksen kannalta houkuttelevammaksi”.

Hemilän arvion mukaan suomalaisten vesistöjen kalakannat ovat hyvässä kunnossa, joten ne eivät ”aseta esteitä virkistyskalastuksen kehittämiseksi”.

Vuonna 2000  Hemilä arvioi, että verkkojen käyttö vähenee ja ihmiset siirtyvät suuremmassa määrin vapa- ja siimakalastukseen. Samalla myös kalastukseen liittyvät eettiset kysymykset nousevat voimakkaammin keskustelun kohteeksi.

– Erityisesti pyydystä ja päästä -kalastukseen liittyvät eläinsuojelullisest seikat tulevat puhuttamaan, vaikka meillä ei olekaan juuri tarvetta tällaiseen kalastukseen, Hemilä totesi.

Hemilän ennusteessa pohdittiin myös ihmisten saalisodotuksia eri lajien suhteen ja ministeri totesi, että lohella ja taimenella on vuonna 2020 keskeinen asema.

– Virkistyskalastajat tulevat mm. välinekehityksen myötä erikoistumaan tiettyihin kalastusmuotoihin entistä selvemmin, esimerkiksi perhokalastajiin ja onkijoihin, sekä näiden ryhmien sisällä tiettyjen lajien pyytäjiksi tai tietyn erityisen kalastusmuodon harrastajiksi.

Ei mennyt arvio hirveästi pieleen, kun miettii esimerkiksi hauenkalastukseen keskittyneitä sosiaalisen median ryhmiä.

Erkki Pullainen.

Erkki Pullainen.

Itämeri on kuollut

Oulun yliopiston eläintieteen professori Erkki Pulliainen istui 20 vuotta sitten kansanedustajana Vihreiden eduskuntaryhmässä.

Pulliainen oli haastatteluhetkellä ilmeisen synkissä tunnelmissa, sillä professori povasi, että vuonna 2020 Itämeri on paljolti kuollut.

– Merellä tilanne on niin paha, että on jo rajoitettu kalan syöntiä.

Yhtä surkeassa jamassa oli myös lohen geeniperimä. Pulliainen arvioi, että vuonna 2020 geenien rappeutuminen on edennyt kriittiselle tasolle.

– Tilanne on menossa koko ajan pahempaan suuntaan. Ei tarvita monta katastrofia, että olemme pohjalla. Silloin käydään äärimmäisen historiallista keskustelua, miten näin pääsi käymään.

Pullainen näki Itämeren lohen perimän pelastamiseksi vain yhden todellisen vaihtoehdon. Lohen ajoverkot ja siimakalastus olisi hänen mielestään pitänyt kieltää heti ja lohta pitäisi pyydystää vain joesta ja pienimuotoisesti rannikolta.

– Itämeren saastumiselle en sen sijaan näe mitään ratkaisua. Sen pysäyttäminen vaatisi äärimmäisen radikaaleja toimenpiteitä ja myös tuuria, että Pohjanmereltä tulisi uutta suolaista vettä pilvin pimein. Sen jälkeen rantavaltioiden tulisi rajoittaa päästöjään tiukimman jälkeen.

Professori Pullainen saattoi olla Itämeren suhteen pessimisti, mutta voi olla, että jotain olisi pitänyt tehdä jo 20 vuotta sitten.

Itämeren tila ei ole kohentunut vieläkään toivotusti ja eräiltä osin tila on jopa huonontunut. Tänä vuonna on todettu, että hapettomien pohjien vesimassan koko Itämerellä on ennätystasolla.

Tuiskusen kommentti:  Onneksi Pulliaisen lohiennustukset eivät ole aivan kaikessa karuudessaan toteutuneet. Muun muassa Tornionjoella kehitys on ollut ajoittaisista kalakuolemista huolimatta paljon myönteisempää kuin 20 vuotta sitten uskottiin.

Portaita on kyllä rakenneltu ja paineita turhien patojen ynnä tippavoimaloiden purkamiseen esiintyy, joten lohella ja muillakin vaelluskaloilla on toivoa.

Henrik Kettunen.

Henrik Kettunen.

Luontaiset taimenkannat katoavat

Melkein yhtä synkkänä kuin Pullainen, näki tulevaisuuden tuolloin Taimeninstituutin puheenjohtajana toiminut iktyonomi Henrik Kettunen.

Kettunen arvioi, että vuonna 2020 luontaisia taimenkantoja on jäljellä enää pikkupuroissa.

– Luonnonkierrossa olevat taimenkannat ovat isommilta vesiltä hävinneet kokonaan. Tämän ovat aiheuttaneet metsä- ja peltoalueiden kunnostusojitukset sekä jatkuneet vesistöjen patoamiset.

Kettusen arvion mukaan vesiluonto säilyisi vain niillä latvavesialueilla, jotka eivät ole maa- ja metsätalouden piirissä. Muualla lohikaloille tärkeät lisääntymisalueet tuhoutuisivat.

– Kalamiehet pyytävät suuremmissa määrin istukkaita, eivätkä edes tunne enää luontaista arvokalaa. Pyyntikokoisina istukkaina on muitakin lajeja kuin kirjolohta ja taimenta, muun muassa ahventa ja muuta kotimaista tämän päivän luonnonkalaa.

Onneksi Kettusen ennusteet eivät ole toteutuneet, vaikka matkalla on varmasti käyty lähellä reunaa ja sillä reunalla ollaan moni paikoin yhä.

Esimerkiksi Vantaanjoella ja sen sivupuroilla tehdyt virtavesikunnostukset antavat toivoa paremmasta tulevaisuudesta taimenkantojen suhteen.

Tuiskusen kommentti: Tällä hetkellä sekä meritaimen että järvitaimen Etelä-Suomessa luokitellaan vielä erittäin uhanalaisiksi, mutta erilaiset vesistökunnostustoimet kuten vaellusesteiden eliminoimiset, kutualueiden soraistukset jne. ovat onnistuneet kääntämään kurssia parempaan suuntaan. Kansalaisaktivismi kantaa hedelmää jopa poliittisessa päätöksenteossa asti.

Myöskään vesien laatu ei ole läheskään niin synkässä jamassa kuin Kettunen ounastelee, ja taimenten lisääntymisalueet lienevät kaikkiaan selvästi paremmassa kunnossa kuin vuonna 2000.

Juha Happonen.

Juha Happonen.

Opasputki ei toteutunut

Kun vilppulalainen kalastusopas Juha Happonen alkoi täyspäiväiseksi kalastusoppaaksi, kollegoita ei ollut monta. Eikä vuonna 2006 ollut muita kalastusoppaan ammattitutkinnon suorittaneitakaan kuin Happonen itse.

Happonen arvioi vielä 20 vuotta sitten, kalastusmatkailuputken alkupäässä, että oppaan työt tulevat lisääntymään. Mies ennusti, että vuonna 2020 maassa palvelee jo noin sata ammattiopasta. Onneksi lauseen perässä oli lisäys ”jos kaikki menee putkeen”.

Ihan putkeen ei nimittäin ole mennyt. Suomen Kalaopaskillassa jäseniä on jäsenmaksutilanteesta riippuen 50-60 kappaletta. Oppaita sen sijaan on enemmän. Puheenjohtaja Markku Tiusanen arvioi, että kun mukaan lasketaan sivutoimiset oppaat, kalastusoppaita on Suomessa ehkä noin 150 kappaletta, ”plusmiinus muutama kymmenen”.

Ammattimaisia eli täyspäiväisiä oppaita on huomattavasti vähemmän. Joku voi puhua kourallisesta tai 10-15 täysipäiväsestä oppaasta eikä vähän isompikaan luku mene välttämättä pieleen: tarkkaa määrää ei tiedä tällä hetkellä kukaan.

2000-luvun alussa toiveet tosin olivat korkealla ja Happonen uskoi kalastusmatkailun kasvuun.

– Suomessa tulee olemaan provinsseja, joissa on hienosti  hoidetut kalavedet. Meillä on enemmän puhtaita, kunnostettuja koskikohteita, joita tullaan käyttämään nimenomaan virkistyskalastukseen. On myös luotu sellaisia järvialtaita, joissa vain urheilukalastus on sallittua, Happonen ennusti.

Happonen povasi myös pyydä- ja päästä -kalastusmuodon käyttöön ottamista, sillä kalastuspaine vesistöissä kasvaisi selvästi.

– Jatkossa otetaan vain yksi annoskokoinen ruokakala henkilöä kohden ylös ja loput palautetaan takaisin.

Tuiskusen kommentti: Jos olivat Pulliaisen ja Kettusen näkemykset kalastomme ja vesistöjemme kehityksestä hyvin synkkäsävyisiä, Happonen maalaa huomattavasti ruusuisempaa kuvaa. Ja näin jälkikäteen voinee todeta, että kalastusoppaan ennustus napsahtaa onneksi paremmin kohdalleen. Tosin pelkästään urheilukalastukselle pyhitetyt isommat järvialtaat antavat vielä odottaa itseään.

Matti Mielonen.

Matti Mielonen.

Taimenet ja Vantaanjoki

Helsingin kaupungin kalastusmestarina toiminut Matti Mielonen jäi tehtävästään eläkkeelle vuoden 2016 tienoilla, mutta hän ennätti antaa kuusitoista vuotta aiemmin melkoiset madonluvut Vantaanjoelle.

Mielonen ei selvästikään uskonut Vantaanjoen tulevaisuuteen, vaan epäili, että joessa ei saavuteta ”merkittäviä poikaskertymiä”.

– Savi on joen perusongelma. Vaikka mätiä olisi paljonkin, se liettyy ja tukehtuu saveen, eikä asiaan voi puuttua edes rahalla.

Eipä tiennyt Mielonen, eikä moni varmaan olisi edes uskonut, että vuonna 2020 Virtavesien hoitoyhdistys kunnostaisi jokea 95 kilometriä mereltä ja että taimenet kutisivat jo kaukana Helsingistä.

Esimerkiksi viime vuonna meritaimenia nousi joen yläjuoksun alaosiin enemmän kuin aiempina vuosina ja yläjuoksulla nähtiin jopa 70-80-senttisiä meritaimenia kutupuuhissa. Kaukaisin havainto meritaimenesta tehtiin Riihimäellä, 84 kilometrin päässä merestä.

Mielonen ehti nähdä suhteellisen tarkasti ainakin yhden kehityskulun. Verkkokalastajien määrä Helsingissä väheni jo edellisen 20-vuotiskauden aikana ja hän arvioi, että väheneminen vain jatkuu vuoteen 2020 mennessä.

– Siirrymme seisovista pyydyksistä entistä enemmän aktiivisiin kalastusmuotoihin. Verkot ovat vanhempien kalamiesten hommia, nuorempi väki ei ymmärrä niiden päälle mitään.

Vuonna 2000 ei käytetty sukupuolineutraaleja sanoja. Ei ainakaan samassa mitassa kuin nyt. Kalastaja oli yleensä kalamies.

Tuiskusen kommentti: Helsingin kaupungin silloinen kalastusmestari Matti Mielonen ennusti verkkokalastuksen hiipumisen aika nappiin.

Jorma Järvinen.

Jorma Järvinen.

Viehekehitystä ja elektroniikkaa

Haastattelussa reippaimman science fiction -tyyppisen ennusteen heitti tiskiin lempääläinen kalastusopas Jorma Järvinen, jonka kerrottiin erikoistuneen kivikautisiin kalastusmuotoihin.

Järviselle tietynlaista ähkyä aiheuttivat jo 2000-lukuun mennessä kehitetyt kalastustavat, saati se, mitä seuraavat 20 vuotta toisivat tullessaan. Vaikka mies on päästänyt ennusteessaan mielikuvituksen lentoon, ennuste osuu paikoin melkein kohteeseen tai ainakin sen viereen.

– Ei mene pitkää aikaa, kun monitorista voi seurata vieheen uintia siinä olevan pienen kameran välityksellä. Jossain vaiheessa sitten näkyy avautunut kita ja kun kamera pimenee, se on joutunut kalan suuhun.

Ei paha! Ainakin, jos syventyy pohtimaan mihin pystyvät esimerkiksi Garmin Livescope tai erilaiset viistokaikuluotaimet. Vieheisiin vastaavaa ”näkevää elektroniikkaa” ei toistaiseksi ole ympätty.

Samanlaista riehakasta linjaa edustavat Järvisen muutkin ennusteet. Hän epäilee, että vuonna 2020 esimerkiksi kairat joutavat narikkaan ja reiät tehdään laserilla.

Vieheeseenkin voi tulla potkuri ja muuta elektroniikkaa, jolloin pilkkimiehen ei tarvitse välttämättä olla jäälläkään, vaan hän voi ohjailla viehettä tietokoneesta kotisohvaltaan.

Mutta on myös asioita, jotka eivät muutu, ja tässä ennusteessaan Järvinen iskee asian ytimeen.

– Aina on täytynyt osasta houkuttaa kala iskemään. Tämä sääntö ei muutu miksikään tulevaisuudessakaan.

Tuiskusen kommentti: Kameratekniikka onkin kokenut melkoisia mullistuksia viimeisten vuosikymmenten aikana. Vaikka itse vieheisiin ei kameroita liene vielä istutettu, siimaan tai naruun vieheen etupuolelle kiinnitettäviä kuvauslaitteita (Water Wolf ym.) on jo markkinoilla olemassa. Tosin aivan livenä eivät nämäkään laitteet kuvaa monitoriin välitä.

Laserkairaa vastaan ei varmasti kenelläkään olisi pahaa sanottavaa, mutta muista Järvisen ennustuksista useimmat (ainakin vanhemman polven kalastajat) lienevät samaa mieltä kanssani, että onneksi eivät ole toteutuneet. Tai no, paristokäyttöisiä vieheitä jo löytyy, mutta niiden suosio ei tule perinteisempiä pyyntivälineitä uhkaamaan.

Eiköhän pilkkimisessä kuten muussakin vapakalastuksessa kaikkein hienointa ole se, että saa omalla tekemisellä kalan iskemään ja tuntee tärpin. Muussa tapauksessahan voisi istua kotona keinutuolissa katselemassa YouTuben loputtomia kalastusvideoita ja saada saman nautinnon.

Mitä tuli sanottua vuonna 2000?

Jari Tuiskunen: ”Tarkat näköisjäljitelmät ovat huomattavasti nykyistä suositumpia tulevaisuudessa. Vieheet lienevät samalla tavalla kevenemään päin kuten kelat ja vavat. Vieheet saattavat myös pienentyä (mikrojigit!!!!). Siimat ohenevat ja vahvistuvat kuten tähänkin asti. Mikrokuitusiimojen suosio ohittaa nailonsiimat. Tietotekniikka kaikissa osa-alueissaan on 20  vuoden päästä huomattavasti paremmin kalamiesten käytössä. Itse kalastus on kuitenkin tästä huolimatta suunnilleen yhtä vaikeaa kuin nykyisin. Kalat mukautuvat niihin menetelmiin, joita ihminen keksii.”

Miten Tuiskunen kommentoi 20 vuotta vanhoja ennusteitaan? Juttu tulee vastaan alempaa!

Jari Kokkonen: Tulevaisuuden kalastustyyleissä harrastetaan enemmän tiettyjen kalalajien kalastusta. Joku keskittyy ahveneen, toinen taimeneen, kolmas haukeen. Tulee erikoisvapoja ja -keloja tietynlaiseen kalastukseen tietynlaisissa olosuhteissa ja viehepuoli seuraa. En kuitenkaan usko, että vieheiden kohdalle syntyisi mullistavia suuren suosion uutuuksia, joissa sähkö, ääniaallot tai säteet houkuttaisivat kaloja. Perinteisillä linjoilla liikutaan lähitulevaisuudessakin.”

Kalle Pettersson: ”Ruotsalaiset ovat catch and release -porukkaa, mutta suomalaiset haluavat kaikki kalansa ylös. Tänä vuonna olen kalastanut noin 500 haukea ja vapauttanut niistä 450. Kalastamme jo nyt väkäsettömillä koukuilla, että kalat eivät haavoitu liikaa. Tavoite on, että sama kala voidaan pyytää moneen kertaan. Pääsia on, että kalaa on vedessä ja se voidaan turvata istutuksin. Suomessa ei riitä tarpeeksi rahaa istutuksiin vapaan kalastusperiaatteen takia. Kalastuskulttuuria kehitetään neuvonnalla. Siihen suuntaan ollaan onneksi menossa.”

Kimmo Korpua: Eivät kalat ole muuttuneet miljoonassa vuodessa juuri miksikään. Mutta se ei merkitse, etteikö tuotekehittelyä tehtäisi kaikkialla ja koko ajan. Lähtökohta tuskin muuttuu toiseksi. Koukku pitää mukana olla, muuten ei kala jää kiinni. Ympäristöä peilaavat hologrammimaalit tulevat varmaankin jossain vaiheessa. Nythän hologrammit asetellaan vieheisiin folioina. Ja koko ajan tutkitaan, mikä ominaisuus vieheessä kalaa oikein ärsyttää. Luotaimissa tapahtuu ilman muuta suurta kehitystä. Ne pystyvät tunnistamaan kalalajeja ja painoja nykyistä tuntuvasti paremmin. 

Toim. huom: Ensimmäinen OVS-näkölaite eli Outdoor Viewing System testattiin Erän numerossa 3/2001 ja sai Jari Tuiskusen toteamaan: ”En usko suuresti liioittelevani, jos sanon, että yksi kaikkien aikojen mullistavimmista kalastusalan keksinnöistä on rantautunut Suomeen”.

Pekka Turunen: Luontainen poistuma muokkaa vapaa-ajankalastusta, joten enää vain ammattimaisesti kalastavat henkilöt käyttävät passiivisia pyydyksiä. Merkittävintä Pohjois-Karjalassa on Lieksanjokeen kutemaan nouseva Pielisen järvilohi. Höytiäinen on eteläisen Suomen parhaimpia järviharjuskohteita, joka kiinnostaa myös ulkomaalaisia niin perholla kuin muillakin muodoilla kalastavia. Vesistä tehdään erilaisia kalapaikkakarttoja, joissa ilmenee milloin ja minne suurella järvellä kannattaa mennä kalaan.

Kalastuskulttuuri on muuttunut meilläkin entistä luontokeskeisemmäksi, joten kalaan lähdetään yhä useammin muun kuin saaliin takia. Kala saaliina, varsinkin luonnonvarainen, luonnossa lisääntynyt, on arvostettu luontokappale, joka halutaan nauttia herkullisena ja myös harvinaisena ateriana nimenomaan sen takia, että kyseiset elämykset eivät ole jokapäiväisiä.

– Niin ja Jari Tuiskusesta on veistetty pronssinen näköispatsas Tammerkosken rannalle ja turkulaiset ovat suunnittelemassa Jari Tuiskunen Outdoor Worldia Aurajoen rantaan.

Tuiskusen kommentti: Turusen ennustukset ovat osoittautuneet oikean suuntaisiksi joskin hieman ylioptimistisiksi. Toki kalan arvostus ja kunnioittaminen saaliina on lisääntynyt ja pakastimentäyttökulttuuri vähentynyt, mutta onneksi vesistömme ovat edelleen sen verran tuottavia, ettei kala-aterian tarvitse olla harvinainen. Huumorilla heitetty loppukevennys ei ole toteutunut kuin ehkä sen verran, että turkulaiset (West Coast Trolling Team) myönsivät minulle Vapaa-ajankalastuksen ”Nobelin” menneenä vuonna. Aika paljon sekin.

Lupaamme, että Erä kertoo jatkossa heti, mikäli patsassuunnitelmat etenevät Tampereella ja JTOW:n piirustukset ilmestyvät Turun kaupunginvaltuustoon! Toistaiseksi on ollut hiljaista.

Huomio! Alempaa löytyvät myös Jari Tuiskusen kommentit omiin ennusteisiin ja ennuste vuodelle 2040! Miten Suomessa kalastetaan silloin?

(Korjaus 31.12. klo 13.54: Hemilä ei saanut lukea juttua etukäteen, koska sellainen ei kirjoittajan eli Jukka Halosen mukaan kuulunut eikä kuulu hänen toimintatapoihinsa)

Osa meni nappiin ja
osa hieman metsään!

Jari Tuiskunen vuosimallia 2000.

Jukka Halosen artikkelin yksi haastatelluista oli Jari Tuiskunen, joka saa nyt tehtävän kommentoida omia lausuntojaan. Ennusteet löytyvät alta tummemmalla tekstillä ja niiden alta sitten Tuiskusen huomautukset.

”Vieheuutuuksien määrä tulee kasvamaan ja nimenomaan pienvalmistajia tulee koko ajan lisää. Jos ei vieheiden koossa tai muodossa ole odotettavissa suuria muutoksia, niin äänissä ja hajusteissa on paljon löytämistä, kehittämistä ja tutkimista.”

– Uutuuksien ja pienvalmistajien osalta ennustukseni lienee aika hyvin toteutunut, mutta erityisiä äänivieheitä ei markkinoilla ole toistaiseksi juuri näkynyt. Sen sijaan hajustaminen on jossain määrin yleistynyt erityisesti jigipuolella.

”Tarkat näköisjäljitelmät ovat huomattavasti nykyistä suositumpia tulevaisuudessa. Vieheet lienevät samalla tavalla kevenemään päin kuten kelat ja vavat. Vieheet saattavat myös pienentyä.”

– Tarkkojen näköisjäljitelmien suosio on epäilemättä lisääntynyt 3D skannaustekniikan kehittymisen myötä, ja keveneminen on ollut trendinä muun muassa meritaimenlusikoissa ja tasapainopilkeissä. Pienenemisen on mahdollistanut entistä ohuempien siimojen ja herkkien vapojen kehittyminen, parhaimpana esimerkkinä viime vuosina markkinoille vyöryneet mikrojigit.

– Toisaalta mikään ei ole suuriakaan vieheitä hävittänyt, koska tietyt kalalajit niitä himoitsevat. Ja painoakin pitää vieheissä olla, kun on päästävä suuriin syvyyksiin.

”Siimat ohenevat ja vahvistuvat kuten tähänkin asti. Mikrokuitusiimojen suosio ohittaa nailonsiimat.”

– Tämä trendi oli varmasti helppo nähdä jo vuonna 2000, joten nappiin osunut ennustus.

”Ulkomaalaiset ovat löytäneet Suomen siihen mennessä nykyistä paremmin. Kosket ovat ruuhkaisia ja kalliita kalapaikkoja.”

– Tämä pitää ainakin osittain paikkansa, vaikkei Suomi edelleenkään mikään ulkomaisten kalastajien mekka olekaan. Koskien ruuhkaisuus ja kalleus on kyllä tosiasia: Missä ruuhkaa ei ole, siellä joko ei ole kaloja, se sijaitsee hyvin syrjässä tai siellä toteutetaan vaparajoitusta, jolloin vuorokauden kalastus saattaa kustantaa useita kymmeniä, jopa yli 100 euroa.

”Monnit alkavat olla pyydettävässä koossa, sillä niitä on ehditty istuttaa ja ne ovat hyvin täällä viihtyneet. Tonavan jokilohta on jo siihen mennessä kokeiltu. Miinuspuolella ilmasto lämpenee ja vähentää lohikalojen viihtyvyyttä sekä vaikeuttaa niiden viljelyä.”

– Monniennustus johtui siitä, että tuohon maailmanaikaan monnin kotiuttamista kovasti suunniteltiin, mutta johonkin homma valitettavasti kariutui. Myöskään Tonavan jokilohia ei ole virroissamme näkynyt eikä nykyisen vieraslajikammon vuoksi varmaan tule näkymäänkään. Sen sijaan ilmaston lämpeneminen ja lohikalojen viljelyn vaikeutuminen on enemmän kuin nappiin sattunut visio.

”Lohimaan tyylisiä täyden palvelun kalapaikkoja on paljon enemmän kuin nykyisin. Tietotekniikka kaikissa osa-alueissaan on 20 vuoden päästä huomattavasti paremmin kalamiesten käytössä. Itse kalastus on kuitenkin tästä huolimatta suunnilleen yhtä vaikeaa kuin nykyisinkin. Kalat mukautuvat niihin menetelmiin, joita ihminen keksii.”

– Täyden palvelun kalapaikat ovat kyllä jääneet syntymättä ainakin siinä mitassa kuin ounastelin. Mutta tietotekniikka on loikkinut jättiharppauksin ja tullut mukaan etenkin venekalastukseen ja viime vuosina pilkkimiseenkin. Eikä Facebookista kuten monista muistakaan sosiaalisen median kanavista ollut tuolloin vielä hajuakaan.

– Mutta onko kalastus yhtä vaikeaa kuin vuonna 2000? Väittäisin, että kaikuluotain- ja karttaplotteritekniikan ansiosta ei ole.

Miten kalastetaan
Suomessa vuonna 2040?

Koska ennusteita on hyvä aina tehdä ja yrittää visioida, miten maailma saattaa muuttua, Erä pyysi Jari Tuiskuselta kalakeliennusteen vuodelle 2040. Näin miehemme arvioi alan tulevaisuutta:

– Olen pitänyt itseäni aina kehnohkona ennustajana, vaikkakin elämäni ensimmäisessä ja lähes viimeisessä pitkävedossa osuivat voittajajoukkueet kohdilleen. Mutta visioidaanpa (toiveajattelulla höystäen) siitä huolimatta, miltä mahtaa suomalainen kalastuskenttä näyttää 20 vuoden päästä.

  1. Kalastusharrastus on voimissaan nuorten(kin) kyllästyttyä virtuaalitodellisuudessa hengailuun. Lähiruoka on in, sen puhtaus, ekologisuus ja terveellisyys ymmärretään ja sitä haetaan lähellä sijaitsevista järvistä, joista ja merialueilta. Myös vähempiarvoisia lajeja on opittu hyödyntämään varsinkin kalanjalostusteollisuudessa mutta myös kotitalouksissa.
  2. Vesistöissämme riittää pyydettävää, kun kalakannoista pyritään pitämään huolta. Saalisrajoitukset ovat tosiasia lähes kaikessa kalastuksessa ja välimitat astuneet monen lajin kohdalla voimaan. Määrätyn mitan ylittävät ja alittavat pitää vapauttaa ja liiallinen tappaminen on kriminalisoitu. Pyydä ja päästä –kulttuuri on tiettyjen piirien rajusta vastustuksesta huolimatta  voimissaan.
  3. Lohi ja taimen on saatu tiukkojen suojelu- ja kunnostustoimien myötä yleistymään ja vaeltamaan yhä laajemmille kutualueille patojen purun ja kalaportaiden rakentamisen ansiosta, jopa Ounasjoki alkaa olla nousulohien saavutettavissa. Pahimmaksi uhaksi lohikalojen hyvinvoinnille ovat tulleet ilmaston ja sitä kautta jokivesien lämpiäminen ja erilaiset kalataudit. Gyrodactylus salaris on havaittu Tenossakin.
  4. Kalastustavoissa ei suurta muutosta ole tapahtunut. Isoa hiilijalanjälkeä tuottava ja kallis vetouistelu on vähentänyt suosiotaan entisestään. Samoin verkkokalastus on hiipunut lähinnä ammattikalastajien harrastukseksi ja siihen on saatu merkittäviä rajoituksia. Kalaystävällinen katiska- ja rysäkalastus kasvattavat suosiotaan seisovien pyydysten puolella.
  5. Kansa keskittyy vieheen ja perhon heittämiseen, onkimiseen sekä talvella pilkkimiseen, sikäli kun jäitä saadaan. Erityisesti Etelä-Suomessa pitkät pilkkitalvet ovat entistä harvinaisempia.
  6. Itämeren lohi on saatu vihdoinkin lähes pelkästään jokikalastajien hyödynnettäväksi. Järjetön verkko-, rysä- ja siimapyynti merellä on pantu aisoihin, mitä nyt eteläisen Itämeren rantavaltiot vielä vastaan haraavat. Kalastusmatkailu Tornion- ja Simojokivarressa kukoistaa.
  7. Tenolla lohisota aina vaan jatkuu ja sitä hämmentää uusi uhka G. salaris. Myös kyttyrälohi on muuttunut parittomien vuosien vakiosaaliiksi. Ahvenia ja haukia saadaan sivusaaliina yhä useammin.
  8. Kalastusmatkailu ulkomaille on entistä useampien huvi. Lentoyhtiöt ovat onnistuneet vähentämään rajusti hiilidioksidipäästöjään, joten lentomatkailua ei enää koeta ympäristörikolliseksi toiminnaksi. Ison ongelman sen sijaan aiheuttaa merten roskaantuminen, joka on heikentänyt kalakantoja suurilla alueilla ja tehnyt esimerkiksi vetouistelusta paikoin mahdotonta.
  9. Muoviongelmaan on kyllä herätty ja paljon on pyritty tekemään merten pelastamiseksi, mutta köyhempien maiden välinpitämättömyys sekä yhä yleisemmin esiintyvät luonnonmullistukset pitävät huolen roskaantumisen jatkumisesta.
  10. Kalastusvälineteollisuudessa entiset viehetyypit pitävät pintansa, uusia trendejä tosin putkahtelee silloin tällöin. Muovivieheet kuten jigit sellaisessa muodossa kuin tänä päivänä ovat tulleet lainsuojattomiksi ja tilalle on pitänyt kehitellä vastaavia, luonnolle harmittomia tuotteita. Myös vaappupuolella puu on palannut pääasialliseksi valmistusmateriaaliksi.
  11. Keloissa ja vavoissa ei suuria edistysaskelia ole odotettavissa muuten kuin kosmeettisesti. Vapa-aihioihin tulee kuitenkin uusia materiaaleja, joilla niihin saadaan lisää voimaa ja kestävyyttä ilman painon lisääntymistä.
  12. Siimat ohenevat ja vahvistuvat entisestään, joten voidaan käyttää entistäkin pienempiä ja kevyempiä keloja. Kuitusiimat muuttuvat edullisemmiksi ja vievät monofiileilta markkinaosuuksia.
  13. Kalastuselektroniikassa kehitys harppoo niin, että kaikuluotaimen ruudulta pystytään jo erottamaan kalat melko hyvällä varmuudella lajilleen. Varsinkin viistoluotaustekniikka kehittyy hurjasti. Hinnaltaan uusi tekniikka tulee lähemmäs kuluttajaa, ja harvassa ovat enää pilkkijätkin ilman pientä näppärää kaikuluotainta.
  14. Kalat ovat aina yhtä oikukkaita, eikä varmaa viehettä tai vapapyyntimenetelmää ole vieläkään onnistuttu keksimään.