Nykyaikaiset makuualustat voi jakaa kahteen ryhmään: solumuovisiin ja ilmatäytteisiin alustoihin. Molemmilla on käyttöalueensa, jossa ne ovat parhaimmillaan. Niitä voi myös käyttää yhdessä.

Olosuhteisiin nähden riittävän hyvin eristävät makuualusta ja makuupussi muodostavat kokonaisuuden, joka varmistaa retkeilijälle lämpimät ja mukavat unet. Hyvä uni ja riittävä lepo ovat avainasia varsinkin pitkillä retkillä, joilla jaksaminen voi olla koetuksella.

Makuualustan tärkeimmät ominaisuudet ovat eristävyys ja mukavuus. Vuodenaika vaikuttaa makuualustan valintaan. Talvella maastossa yöpyessä tarvitaan tehokkaammin eristävä alusta kuin kesällä.

Yleensä puhutaan kolmen tai neljän vuodenajan makuualustoista, joista jälkimmäiset sopivat ympärivuotiseen retkeilyyn.

Mukavuus huomioon

Olosuhteisiin nähden ylimitoitetusta eristävyydestä ei sinänsä ole mitään haittaa, mutta karkeana nyrkkisääntönä hyvä eristävyys tarkoittaa melko paksua alustaa ja sen myötä alustan kasvanutta painoa ja pakkauskokoa. Se taas lisää tavaransa rinkassa kantavan retkeilijän taakkaa.

Karrimat-makuualustan tuoteruutu Erä 4/1985:n Suuressa eräkatsauksessa. Katsauksissa esiteltiin valtava määrä erilaisia varusteita.

Talven hiihtovaelluksilla tavarat kulkevat ahkiossa, joten painon ja pakkauskoon kasvaminen ei vaikuta läheskään niin paljon.

Mitä paksumpi makuualusta, sitä mukavampi se yleensä on. Kova alusta on etenkin tottumattomalle epämukava nukkua, ja kovalla nukkuessa varsinkin lonkat saattavat kipeytyä.

Makuualustan mukavuus riippuu myös leiripaikasta. Pehmeään sammalikkoon pystytetty teltta tarjoaa lähtökohtaisesti huomattavasti pehmeämmät olot kuin kova autiotuvan laveri.

Mukavuus on osittain myös yksilökohtainen asia. Jotkut nukkuvat hyvin lähes kivikovalla alustalla, toisille taas pehmeä ja mukava alusta on kunnon unien edellytys.

Omat mieltymykset ja vaatimukset selviävät vain kokeilemalla, ja kokemuksen karttuessa makuualustan valinta helpottuu.

Muita tärkeitä ominaisuuksia

Eristävyyden ja mukavuuden jälkeen ominaisuuksien listalla tulevat alustan kestävyys, äänettömyys, liukkaus, muoto, ja jo edellä mainitut paino ja pakattavuus.

Kestävyys koskee ennen kaikkea ilmatäytteisiä makuualustoja. Pistoreiästä, saumasta tai venttiilistä vuotava alusta tyhjenee nukkujan painosta ja menettää eristävyytensä ja pehmeytensä tai ainakin suuren osan niistä.

Ilmatäytteiset alustat vaativat huolellisempaa käsittelyä kuin solumuoviset. Ilmatäytteiseen alustaan mahdollisesti tulevien reikien paikkaamiseen on hyvä olla tarvikkeet mukana ainakin pitkillä retkillä.

Erän ensimmäinen makuualustavertailu julkaistiin numerossa 3/1977.

Solumuovisissa materiaalin kestävyys tulee esiin esimerkiksi alustan rispaantumattomuutena ja lohkeilemattomuutena.

Vertailuja heti alusta alkaen

Erä-lehti vertaili makuualustoja ensimmäisen kerran heti lehden alkutaipaleella vuonna 1977.

Otsikolla ”Hyvää yötä” varustetussa jutussa kokeilussa oli neljä makuualustaa. Mukana testissä oli kaksi umpisolumuovista valmistettua alustaa merkiltään Halti ja Karrimat, yksi ilmapatja ja kaksinkertainen paksu villahuopa.

Vertailussa umpisolumuoviset todettiin ominaisuuksiltaan ylivoimaisiksi. Keltainen Karrimatin makuualusta on monelle pitkään retkeilyä harrastaneelle tuttu.

Vuonna 2001 Erä julkaisi kakkosnumerossa jättivertailun makuualustoista. Mukana vertailussa oli peräti 31 makuualustaa, joita koekäytettiin puolentoista vuoden ajan. Jokaisella alustalle saatiin kolmisenkymmentä käyttökertaa eri vuodenaikoina.

Umpisolumuoviset alustat olivat vielä vuosituhannen vaihteessa retkeilijöille tutuin valinta, mutta ”viime vuosina ovat yleistyneet myös itsestään täyttyvät ilma-alustat”, Erä kirjoitti.

Jättivertailussa alustat jaettiin vertailtavuuden vuoksi kuuteen sarjaan tyypin ja koon mukaan.

Perinteisiä vaihtoehtoja

Lämmin kosketus kylmään maahan – Erä 2/2001 jättivertailuun oli valittu peräti 31 makuualustaa.

Jo vuoden 1977 jutussa käsitellään lyhyesti myös muita vaihtoehtoja makuualustoiksi: perinteiset oksat ja varvut, vaahtomuovinen alusta ja jopa styrox.

Styroxista mankeloimalla ja leikkaamalla itse tehdystä haitarimaisesta makuualustasta kerrottiin Erän numerossa Erä 11/2015. Kirjoittaja oli myös käyttänyt porontaljaa makuualustana.

Porontaljaa ja havuvuodetta tutkittiin perinpohjaisesti Erän vuoden 2007 Erä Vaeltaja -erikoisnumeron laajan makuualustavertailun yhteydessä.

Niin makaat kuin petaat -otsikoidussa vertailussa oli mukana 18 makuualustaa, joista 2 oli ilma- ja untuvatäytteisiä, 12 itsestään täyttyviä ilma-alustoja ja 4 solumuovista alustaa. Makuualustoja tutkittiin muun muassa laboratoriossa, jossa selvitettiin alustojen läpi vuotavan lämmön määrää.

Vuoden 2007 vertailussa testivoittajaksi suoriutui Exped Downmat. Se oli valittu aiemmin Vuoden retkituotteeksi Euroopassa.

Laboratoriomittausten yhteydessä todetaan, että ”parhaimmat kylmyydeltä, kosteudelta ja maaston kovuudelta eristävät makuualustan ainekset löytyvät kuitenkin luonnosta, kuusen oksista ja poron taljasta”. Mittausten mukaan ”havupatja ja avaruuspeite muodostivat eristävyyden osalta lähes ylivoimaisen kokonaisuuden”. Kätevyydessä ja käytettävyydessä ne eivät kuitenkaan pärjää moderneille alustoille.

Ilma-alustojen valtakausi

Ilmatäytteiset alustat olivat tuossa vaiheessa jo lyöneet läpi ja vallanneet markkinat. Jutussa todetaankin, että ”Ilma-alustojen tultua on umpisolumuovisten alustojen kehitys pysähtynyt. Lippulaivaksi ennen uppoamistaan taisi jäädä monissa testeissä hyvin pärjännyt eristävä ja kestävä Karrimat Expedition.”

Yleisesti makuualustan valinnan ja vertailun vaikeutta pohdittiin näin:  ”Vaatimukset voivat olla kovin ristiriitaiset, eikä ihanteellista alustaa ole vielä keksitty. Jos haluaa nukkumismukavuutta, joutuu kantamaan painavaa patjaa. Jos tavoittelee keveyttä, saa melko varmasti reumatismin.”

Ja edelleen: ”Talvivaelluksilla lumella tai jäällä nukuttaessa patjalta vaaditaan hyvää eristyskykyä, kesällä riittää vähempikin. Yhden hyvän ominaisuuden korostaminen ei siis riitä makuualustan paremmuuden osoittamiseen.”

2000-luvun vertailuja

Makuualustoja on vertailtu Erässä pariin otteeseen myös 2010-luvulla. Neljän vuodenajan makuualustoja vertailussa käsitellään perinpohjaisesti itsestään täyttyvien ja täytettävien ilma-alustojen materiaaleja ja rakenteita.

Reissumiehen hätävarat -artikkelissa (Erä 8/1988) käsiteltiin muun muassa makuualustoja ja neuvottiin alustan valinnassa.

Ilmatäytteisen alustan täyttöaste vaikuttaa sekä mukavuuteen että eristävyyteen.

Huomiota kiinnitetään myös alustojen muotoon, jolla voidaan vaikuttaa alustan painoon. ”Kun patjaa lähdetään muuttamaan suorakaiteesta, se tapahtuu käytännössä alustan vähiten käytetyillä ja tarpeettomimmilla alueilla. Niitä ovat kulmat ja jalkoja ympäröivät alustan osat.”

Umpisolumuovista alustaakaan ei täysin unohdeta. Varsinkin pitkille retkille on järkevää pakata varsinaisen makuualustan lisäksi mukaan  kevyt ja edullinen solumuovialusta, joka toimii hyvänä lisänä maavaatteelle alustan suojauksessa.

Vertailun menetelmiä avattiin omassa taustajutussa. Makuualustojen kyky eristää lämpöä mitattiin kahdella eri tavalla, lämpökameran sekä lämpötila-antureiden avulla. Myös täysinäisten alustojen pintakitka mitattiin, koska epätasaisella alustalla maatessa alustan liukas pinta voi luistattaa nukkujan epämiellyttävään asentoon.

Kesäisille ja syksyisille vaelluksille sopivia viittä kevyttä, pehmeää ja äänetöntä ilmatäytteistä makuualustaa vertailtiin vuonna 2019.

Alustan äänettömyys on tärkeä ominaisuus varsinkin autiotuvissa. Yöllä nukkujan kääntäessä kylkeä jotkut ilmatäytteiset alustat rapisevat niin paljon, että ”ainakin koko muu tupa häiriintyy, ja luultavasti myös nukkuja itse”.

Jutussa muistutetaan myös ilmatäytteisen alustan oikeasta säilyttämistavasta, jos alustan jättää käyttökuntoon avattuna auringon lämmittämään telttaan. Jos makuualustan jättää telttaan tai mihin vain potentiaalisesti kuumentuvaan paikkaan, venttiili on aina jätettävä auki, koska muuten alustan sisällä laajeneva ilma voi poksauttaa alustan saumat rikki ja nukkumalevystä tulee käyttökelvoton pallo.

Kuten muutkin retkeilyvarusteet makuualustat ovat keventyneet keventymistään. Kehityksen kärkeä edustavasta ”yyberkevyestä alustasta” kerrottiin Erä 4/2019:n retkeilijän varustekatsauksessa.

Muita käyttötapoja

Nukkumisen lisäksi makuualustalle on retkellä muutakin käyttöä. Solumuovinen alusta on vaellustauoilla kätevä istuin- ja lepoalusta.

Vuonna 2007 Erässä opastettiin, miten nykyaikaista makuualustaa voi käyttää rinkkalautan rakentamiseen, koska alustojen ”käyttäminen lautassa lisää kantavuutta ja tukevuutta”.

Lautan rakennusohjeiden jälkeen seuraavat käyttöohjeet, jotka ovat ytimekkäät: ”Partion toinen jäsen uhrataan köliksi. Hän asettuu lautan pohjalle makuulle ja toinen asettuu hänen päälleen istuvaan asentoon. Molemmat sitten melovat käsin pienillä ranneliikkeillä ja kieli keskellä suuta.”

Ilmatäytteistä makuualustaa voi käyttää myös apuvälineenä uintivaelluksella, josta kerrottiin Erässä loppukesällä 2011.

Tämä on Erän teema-artikkeli. Erän verkkosivuilla ilmestyvissä teemajutuissa tehdään laaja katsaus tiettyyn aiheeseen.

Lisätietoja makuualustoista

Vinkkejä makuualustan hankintaan löytyy Luontoon.fi-sivuilla.

Varuste.netin sivuilla on lyhyt opas makuualustan valintaan.

Scandinavian Outdoor -liikkeen verkkosivujen Avaraa ilmaa -blogin katsaus makuualustoihin.

Partioaitan verkkosivuilla selitetään eristävyyttä kuvaava R-arvo lyhyesti.