Itämeren kalat kärsivät ajoittain tiamiinin eli B1-vitamiinin puutoksesta, joka aiheuttaa hermostollisia vaurioita ja sen seurauksena kuoleman. Puutosta on havaittu myös monissa muissa Itämeressä tai sen vaikutuspiirissä elävissä eläimissä.
Puutoksen tarkka syy on edelleen arvoitus, mutta tuore ruotsalaistutkimus tuo esiin kasviplanktonin ja bakteerien merkitystä kokonaisuudessa. Tutkimuksesta kertoo Forskning.se-sivusto.
Tiamiini ravintoverkossa
Meriympäristössä bakteerit ja kasviplankton tuottavat tiamiinia, joka sitten kulkeutuu ravintoverkossa eläinplanktonin ja pienten kalojen kautta suuriin kaloihin ja lintuihin. Tutkimuksessa selvitettiin tiamiinin tuotantoa ja kulkeutumista eteenpäin meren ravintoverkossa.
Bakteerien ja kasviplanktonin tiamiinituotanto ja vuorovaikutus meriympäristön kanssa ovat ratkaisevia tiamiinin leviämisessä ravintoverkossa.
Petokala lohi on Itämeren ravintoverkon huipulla. Tutkimuksessa osoitettiin, että tiamiinin puutos lohissa voi syntyä, kun Itämeren ekosysteemi muuttuu veden kemian ja biologian suhteen.
Näissä tilanteissa meressä on paljon typpeä ravinteena ja planktonin lajikoostumus muuttuu samalla kun pikkukaloja on paljon.
Lohilla M74-oireyhtymää
Tiamiinin puutos aiheuttaa Itämeren lohille M74-oireyhtymänä tunnettua lisääntymishäiriötä. Luonnonvarakeskuksen mukaan M74 ilmenee etenkin lohen vastakuoriutuneiden poikasten eli ruskuaispussipoikasten oireina ja kuolemisena.
Emolohissa voi ilmetä voimattomuutta ja tasapainohäiriöitä, ja emokalat saattavat kuolla ennen kutua. Voimakkaimmillaan oireyhtymä oli 1990-luvun puolivälissä, jolloin jopa 90 prosenttia lohiemoista tuotti M74-oireisia poikasia.
Tiamiinin puutos syntyy, kun lohi syö runsaasti rasvaista kalaravintoa, jolloin ravinnon tiamiinipitoisuus on liian pieni energian ja tyydyttymättömien rasvahappojen määrään nähden. Mitä rasvaisempaa kalaa lohi syö, sitä suurempi lohen tiamiinin tarve on.
Leväkukinnot huomioon
Kilohailit ja silakat ovat lohien pääravintoa Itämeressä. Rasvaisimpia ovat nuoret yksilöt, joissa on myös vähiten tiamiinia. Kilohailit ovat lähes kaksi kertaa niin rasvaisia kuin silakat.
Nuorten kilohailien suuri määrä lohen ravinnossa lisää M74-oireyhtymän esiintymistä ja voimakkuutta.
Tutkimuksen mukaan kesän voimakkaat leväkukinnot eivät juuri syötä tiamiinia edemmäs ravintoverkkoon. Syanobakteereista löydettiin paljon tiamiinia, mutta sitä siirtyi vain hyvin vähän ravintoverkon ylempiin osiin.
Itämeren lohen tiamiinin puutoksen eli M74-oireyhtymän syy tiedetään ja on julkaistu jo 2012, http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2017112150813. Syy on runsas ja rasvainen yksipuolinen kalaravinto.
Tiamiinin synteesissä ja siirtymisessä Itämeren ravintoverkossa ei ole ongelmia tai häiriöitä, koska muut kalaa syövät huippupedot, hylkeet, merimetsot ja merikotkat, voivat hyvin ja niiden kannat ovat vahvistuneet. Myöskään turskassa, joka syö samaa ravintoa kuin lohi, eli kilohaileja ja silakoita, ei ole todettu tiamiinin puutosta. Sitä on todettu vain rasvaisissa kaloissa, kuten lohessa ja lievempänä taimenessa, joissa tiamiinia kuluu monityydyttymättömien rasvahappojen hapettuessa. Tiamiinin tarve onkin sitä suurempi, mitä enemmän ravinnossa on rasvaa. Lohen tiamiinivarastot vajenevat erityisesti kutuvaelluksen aikana, jolloin lohi paastoaa eikä uutta tiamiinia tule.
Kilohailin ja silakan tiamiinipitoisuudet eivät ole olleet pieniä, vaan moninkertaisia siihen nähden, mitä lohen ravinnossa tulee olla tiamiinia kasvun kannalta. Tiamiinin puutoksen yksi oire on kasvun heikentyminen, mutta lohet kasvoivat parhaiten silloin, kun M74-oireyhtymä oli pahimmillaan. Tuolloin, 1990-luvun alussa, meressä oli paljon nuorta rasvaista kilohailia ja M74-lohet olivat kaikkein lihavimpia. Turskakannan heikkous on voimistanut M74-oireyhtymää, sillä turska syö kilohailia ja pitää kilohailikannan aisoissa. Atlantilla lohilla ei tiamiinipuutosta esiinny. Siellä lohen ravinto on monipuolisempaa ja vähärasvaisempaa; siinä on paljon myös äyriäisiä, joissa monityydyttymättömien rasvahappojen osuus on pienempi.