Koskikalastuskauden avauspäivänä Kuokkalankoskiin kuuluvalla Herralankoskella nähtiin myös Jarin kanssa kalassa -kilpailun kaksikko, Jari ja Heikki.

Miehemme olivat liikkeellä ennen kukon laulua eli päivän valkenemista, sillä tarkoitus oli kalastaa aamuhämärässä aktivoituvia kaloja. Sellaisia ne kalat toisinaan ovat.

Tällä kertaa aamuherätys ei kaloille maistunut.

Jarin ja Heikin lisäksi Herralankoskelle oli saapunut muitakin aamuvirkkuja, mutta hiljaista oli kaikkialla.

Jarin mukaan muutamat paikalla olleet syyttivät asiain tilasta voimakasta juoksutusta, joka oli aloitettu vasta äskettäin. Ehkä muutamia päiviä aiemmin matalaan veteen lasketut istukkaat olivat lähteneet virran mukaan alemmille koskille tai peräti järveen saakka?

Säätä ei tällä kertaa voinut moittia, sillä sadepäivien jälkeen keli oli poutainen ja jopa osittain aurinkoinen. Pakkasta oli muutamia asteita ja tuulta sen verran, että hyytävyyden aste tuntui sormenpäissä.

– Muuten kalastus onnistui ilman suurempia teknisiä murheita, Jari raportoi.

Auringon noususta toivottiin potkua syöntiin, mutta ei, nihkeä suhtautuminen tarjoiluun jatkui. Jari kävi läpi kaikki perusottipelit liitseistä Räsäsiin ja pieniin vaappuihin, eikä Heikki jäänyt toiseksi vieherasioilla vierailujen määrässä.

Mutta kun ei, niin ei. Jarin mukaan hänen omien kalatapahtumiensa kertomiseen riittää kaksi virkettä. Katsotaan:

– Ensin Salmo Hornetiin nappasi jokin pienehkö kala, mahdollisesti ahven, joka ravautti itsensä kuitenkin irti heti pintaan noustuaan. Tunti eteenpäin ja maantiesillan alta junttasi Berkley Flicker Shad Jointediin jokin raavaampi eläin, luultavasti hauki, koska kuitusiima leikkaantui poikki kovin helpon tuntuisesti.

Aika pitkiä virkkeitä, mutta niihin kiteytyivät toisaalta kaikki päivän tapahtumat!

Paikan vaihtaminen kannatti

Koska koskille saapuneet kalastajat, joita rannoilla seilasi parinkymmenen verran, eivät näyttäneet saavan Herralankoskelta mitään, Jari ja Heikki päättivät vaihtaa paikkaa seuraavalle koskelle, rautatiesiltojen kohdalla sijaitsevalle Hakkarinkoskelle.

– Jäljistä päätellen sielläkin oli kalastajia ollut, mutta meidän tullessamme paikka oli tyhjä. Jäljistä saattoi yksiselitteisesti myös nähdä, että kaloja eivät aiemmat kalastajat olleet täältäkään saaneet.

Onneksi ihmeitä tapahtuu. Heikin pikkuvaappuun iski kirjolohi aivan rantapenkan vierestä heti ensimmäisellä heitolla. Kala saatiin myös haaviin ja mittanauhan päälle: 49 senttiä.

Kalastajat jaksoivat piiskata koskea vielä kohtuullisen pitkään, mutta kirjolohi jäi päivän ainoaksi.

– Kello 13 maissa paukut alkoivat olla sen verran vähissä, että päätimme luovuttaa, olihan se ”pakollinen” kala sentään jo saatu.

Oikea vastaus kilpailukysymykseen eli siihen kuinka pitkä on päivän suurin kala oli siis 49 senttiä. Mutta arvattiinko se? No, ei. Yhtään oikeata vastausta ei tullut, mutta moni vastauksista napsahti lähelle.

Palkinto arvottiin tällä kertaa kahden lähimmäksi oikeaa vastausta osuneen kesken. Onnekkaampi vastaajista oli Jari Virtanen Mynämäeltä.

Onnea voittajalle ja iso kiitos kaikille kilpailuun osallistuneille!