Selkämerellä on elo-syyskuun aikana etsitty kalastajilta kadonneita pyydyksiä eli niin sanottuja haamuverkkoja.

Merenpohjaa harattiin 300 kilometrin matkalta Merikarvian ja Pyhärannan välillä yhdessä paikallisten kalastajien kanssa troolari Kalkaksella ja kalastusalus Laxenilla. Merestä nousi kalastusverkkoa yhteensä kilometrin verran.

Suomen ympäristökeskus SYKEn ja Suomen Ammattikalastajaliitto SAKL ry:n yhteisessä hankkeessa selvitettiin ensin haamuverkkojen sijaintia muun muassa haastattelemalla kalastajia ja tutkijoita sekä muita vesillä liikkujia.

Suomessa ei ole ennen tehty vastaavaa haamuverkkojenkartoitusta ja etsintää, toisin kuin naapurimaassa Ruotsissa.

Kerätyt verkot ovat peräisin virkistyskalastajilta

Harauksia tehtiin kesällä noin 100 linjalla 300 kilometrin matkalta, joista 6-7 harauksessa pintaan nousi pohjaverkkoja. Paloja havaksista, köysiä, ankkureita ja viitteitä kalastuksesta löytyi reilussa 10 prosenttia harauksista.

– Kun materiaalia katsoo tarkemmin, niin näyttää siltä, että saamamme pyydykset ovat peräisin virkistys- ja vapaa-ajankalastuksesta, kertoo Suomen ympäristökeskuksen vanhempi tutkija Pekka Kotilainen.

Ammattikalastajien käyttämiä pyydyksiä kuten trooleja tai rysien osia ei haroihin tarttunut.

Talviverkot katoavat helposti

– Vapaa-ajan kalastajille verkkojen menetys ei ole yhtä iso tragedia ammattikalastajalle. Tänä päivänä on saatavilla halpoja verkkoja. Kymmenen euron verkon kadottaminen ei välttämättä harmita kauheasti, Kotilainen pohtii.

Talviverkot katoavat helposti, sillä jäätalvet ovat olleet vaihtelevia. Jäät eivät enää pysy läpi talven niin kuin ennen. Esimerkiksi Satakunnan alueella jäät ovat tuulelle ja meren korkeuden vaihteluille alttiita.

Talvimyrskyt rikkovat jään. Jos kalastaja menettää siinä verkkonsa, on ne lähes mahdoton löytää ja saada takaisin.

Verkot ovat haitaksi eläimille ja ihmisille

Haamuverkoista koituu haittaa paitsi niihin takertuville kaloille, linnuille ja hylkeille, niin myös kalastajille. He menettävät kalustoaan ja haamuverkkoihin jäävät kalat ovat pois kalastajien saaliista. Ajelehtivat pyydykset saattavat myös häiritä merenkulkua takertumalla aluksen potkuriin tai peräsimeen.

Jos haamuverkkoja ei kerätä pois, ne ovat ongelmallista muovijätettä. Nykyaikaiset verkot on tehty muovilajeista, jotka hajoavat vesissä erittäin hitaasti.

Ammattikalastaja valmistaa yleensä pyydyksensä itse ja huolehtii ne pois, koska pyydysten menetys on iso rahallinen tappio.

Käytöstä poistettuja verkkoja kerättiin projektin aikana talteen myös satamista ja rannoilta.

Käytöstä poistettuja verkkoja kerättiin projektin aikana talteen myös satamista ja rannoilta.

Käyttämättömiä verkkoja lojuu satamissa ja rannoilla

Selvitystyön aikana on ilmennyt, että jo käytöstä poistettuja verkkoja lojuu tyhjänpanttina satamissa ja rannoilla.

Tänä kesänä käytöstä poistettuja pyydyksiä on kerätty Reposaaren satamasta yhteistyössä Porin kaupungin kanssa.

Kerättyjä pyydyksiä on lähetetty analysoitavaksi ja nyt selvitetään, voidaanko muovimateriaaleja uusiokäyttää.

– Nyt on toimittu Reposaaressa, mutta työtä on tarkoitus laajentaa. Ongelma on se, että kaupungin jätehuoltoa ei ole näiden pyydysten osalta järjestetty mitenkään. Aikaisemmin verkot ovat menneet sekajätteisiin, Kotilainen kuvailee tilannetta.

Ongelmana on lisäksi pyydysten painona käytettävä lyijy. Se tulee poistaa, sillä muuten verkot kuuluvat haitallisten aineiden jätehuollon piiriin. Jos pohjaverkkojen lyijypaulat saadaan talteen, voidaan ne käyttää uudelleen, vaikka verkot olisivat riekaleita.

Suomen ympäristökeskuksen Kapyysi-hankkeen tarkoituksena tuottaa myös ohjeistus siitä, miten kalastussatamiin kertyneitä rikkonaisia tai muuten käyttökelvottomia pyydyksiä voidaan kerätä kiertotalouden tarpeisiin.

On tärkeää, että kalastajat voisivat aiempaa helpommin tuoda omia tarpeettomia pyydyksiään kalastussatamiin ilman lisämaksua.

– Aika monelta löytyy kesämökin varastosta isoisän tai isän verkkoja, kuten vanhoja ajoverkkoja, joita ei käytetä enää tänä päivänä. Ja näitä voisi kerätä pois, Kotilainen toteaa.

Suomessa tilanne on kohtuullinen

Ongelma ei Suomessa näytä yhtä pahalta kuin eteläisellä Itämerellä kuten Etelä-Ruotsissa, Puolassa ja Saksassa. Ruotsissa haamuverkkoja on kerätty merestä jo pidemmän aikaa.

Maailmanlaajuisesti on arvioitu, että haamuverkot vastaavat noin kymmentä prosenttia kaikesta mereen vuosittain tulevasta muovijätteestä. Haamuverkot ovat merkittävin vedenalaisen, ei pinnalla kelluvan, muovijätteen tyyppi.

Suomessa vuosittain menetettyjen verkkojen määrä aluevesillämme on pienentynyt kalastuksen vähentymisen seurauksena ja ajoverkkopyynnin loputtua.

Suomen ympäristökeskuksella on tavoitteena päästä jatkossa tekemään yhteistyötä haamuverkkojen selvityksessä ruotsalaisten ja virolaisten kanssa.

Pyydysten lisäksi Kotilainen haluaisi selvittää kaikenlaisen muoviroskan määrää Itämerellä.

– Olisi mielenkiintoista lähteä kokeilemaan kuinka paljon merenpohjista löytyy roskaa. Merihän toimi aikoinaan kaatopaikkana. Voisimme katsoa pitkäaikaisia laivaväyliä ja niiden pohjia ja vapaa-ajan veneilyreittejä. Ja sen jälkeen vertailla näitä alueita niihin merialueisiin, mistä ei pitäisi löytyä mitään, hän suunnittelee.

Lue lisää haamuverkoista Erän numerosta 3/2019 (juttu avautuu tilaajille, joilla on Otavamedia-tili).