Etenkin Merenkurkun alueen fladoissa ja kluuveissa on tehty kalataloudellisia kunnostuksia vuosikymmenten ajan. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuoreessa raportissa tarkastellaan esimerkkitapauksin tehtyjä kunnostustoimenpiteitä ja niiden toimivuutta hauen ja ahvenen osalta.

– Molempien lajien vaellusalue jää pääsääntöisesti kutualueen lähistölle, ja siten pienimuotoisillakin toimenpiteillä saattaa olla alueen kalakannalle huomattava vaikutus, tutkija Lari Veneranta sanoo Luken verkkosivujen uutisessa.

Hyvin toteutettu kunnostus voi lisätä alueen kalantuotantoa vuosiksi eteenpäin. Luken raportissa esitellään kunnostukseen vaikuttavia tekijöitä ja asioita, jotka tulisi huomioida työtä suunniteltaessa.

Ennen kunnostusta on syytä selvittää kutualueena toimivan kohteen kalakannan ja poikastuotannon nykytilanne sekä siihen vaikuttavat seikat.

Suojaisia ja tuottoisia alueita

Tietoa fladojen, kluuvien ja kluuvijärvien merkityksestä ahvenen ja hauen poikastuotantoalueina on kertynyt merkittävästi viime vuosien aikana.

Rannikon pienvedet ovat tärkeitä alueellisten ahven- ja haukikantojen tuotannon kannalta. Lisäksi fladat, kluuvit ja kluuvijärvet tasapainottavat poikastuotantoa Pohjanmaan rannikolla huonoina lisääntymisvuosina, joita esimerkiksi happamat jokivedet aiheuttavat.

Alueiden suojaisuuden ja mataluuden vuoksi fladojen ja kluuvien vesi lämpenee keväällä nopeasti ympäröivää merialuetta lämpimämmäksi. Fladat ovat usein varsin reheviä ja tuottoisia, jolloin poikasten ravintonaan käyttämän eläinplanktonin tiheys voi olla keväällä suuri.

Olosuhteet ovat otolliset kevätkutuisten kalalajien mädin ja poikasten kehittymiselle. Fladoja ja kluuveja on eniten Merenkurkussa, mutta niitä löytyy myös muualta Suomen rannikolta.

Ihmisen toiminta vaikuttaa

Ihmisen toiminta on muokannut rannikon sisäosia aikojen saatossa monin tavoin, mikä on vaikuttanut kalojen lisääntymisalueisiin.

Useimpien jokien alaosat on perattu ja pengerretty tulvasuojelun tai voimalaitosrakentamisen vuoksi. Kaupunkien lähistöllä rannat ovat voimakkaasti rakennettuja. Lisäksi saaristossa ruopataan rantoja ja poistetaan kasvillisuutta vapaa-ajan asutuksen tarpeisiin.

Suojaisilla rannikkoalueilla lisääntyvien kalojen kutu- ja poikasalueet ovat pienentyneet ihmistoiminnan vaikutuksesta.

Maankohoamisalueilla, kuten Merenkurkussa ja Perämerellä, fladoja ja kluuvijärviä kehittyy ja katoaa luontaisesti ajan saatossa. Pienvesien tilanne kuitenkin muuttuu, kun esimerkiksi fladojen suuaukkoja ruopataan auki veneliikennettä varten tai kluuvien pintaa lasketaan metsä- tai peltomaan lisäämiseksi.