Luin aikoinaan Topi Puolakan 1970-luvulla kirjoittamia juttuja hänen Weevil-pintaperhoistaan. Pieni poronkarvainen oli oiva siikaperho, mutta se hajosi helposti, joten Puolakka askarteli vastaavia myös korkista.

Muutamia korkkiperhoja tuli itsekin värkättyä, mutta työläinä ne eivät sytyttäneet. Poronkarvaiset jäivätmyös sitomatta, kun sidontaohjeet olivat sekavat.

Kyhäsin omia muunnelmia kestävämmästä peurankarvasta. Lakkasipaisu perhon selkään ja kellunta-ainekyllästys päälle, niin perholla saattoi saada yllättävän monta kalaa, repaleisenakin.

Pertti Kanerva sitoo Peuraweevilin Erän numerossa 10/2019. Tarkista resepti ja sidontaohjeet lehdestä!