Vantaanjoen kipsihanke alkoi vuonna 2018 ja jatkuu vuoteen 2020. Tavoitteena on parantaa Vantaanjoen ja myös Suomenlahden ekologista tilaa ja virkistyskäyttöarvoa vähentämällä vesistöön valuvaa ravinne- ja kiintoaineskuormitusta.

Tavoitteena on saada kipsikäsiteltyä 3500 hehtaaria peltoa. Jokaiselle hankkeessa mukana olevalle peltolohkolle levitetään kipsiä yhden kerran hankkeen aikana.

Hankkeessa mukana ovat John Nurmisen Säätiö, Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry (VHVSY), Helsingin yliopisto sekä Suomen ympäristökeskus. Kipsikäsittelyn toteuttavat valuma-alueen viljelijät. Hanketta rahoittavat säätiön yksityiset tukijat ja ympäristöministeriö.

Neljä tonnia hehtaarille

Tänä vuonna hankkeeseen osallistuu 50 tilaa Riihimäeltä Helsinkiin. Pääosa käsiteltävästä peltopinta-alasta on pääuoman läheisyydessä Nurmijärven, Vantaan ja Hyvinkään alueilla.

Viime vuonna käsiteltiin yli tuhat hehtaaria peltoa ja tämän vuoden osalta on tehty levityssopimukset vajaan 2400 hehtaarin käsittelylle.

– Vantaanjoen kipsihankkeen tavoite tullaan siis saavuttamaan, mutta tässä vaiheessa ei ole vielä varmuutta päästäänkö siihen tänä syksynä vai joudutaanko viimeiset levitykset tekemään vuoden päästä, projektipäällikkö Maija Salmiovirta John Nurmisen Säätiöstä sanoo.

– Paljon riippuu säästä, sillä kovin märille pelloille ei levityskalustolla voida mennä.

Käsittelyssä pellolle levitetään neljä tonnia maanparannuskipsiä hehtaarille. Kipsin ansiosta eroosio sekä fosforin ja orgaanisen hiilen huuhtoutuminen pelloilta vähenevät. Fosfori säilyy maaperässä kasveille käyttökelpoisessa muodossa.

Kipsikäsittelyn teho hyvä

Kipsikäsittely leikkaa Vantaanjoen vesistön kuormitusta. Laskelmien mukaan mereen valuva fosforikuormitus pienenee vuosittain kaksi tonnia ja kiintoainekuormitus noin tuhat tonnia.

VHVSY:n toiminnanjohtaja Anu Oksanen kertoo, että Vantaanjoen vuosittain mereen kuljettama fosforimäärä vaihtelee sääolosuhteista riippuen voimakkaasti, mutta jonkinlainen keskiarvo on noin 60 tonnia per vuosi.

– Siihen verrattuna kahden tonnin vähenemä ei ole suuren suuri, mutta ottaen huomioon kuinka pienen pinta-alan kipsikäsittelyllä se on saatu aikaan, on menetelmän teho vesiensuojelunäkökulmasta erinomainen, Oksanen sanoo.

Kipsi on nykytietämyksen perusteella tehokas ja myös kustannustehokas keino maatalouden hajakuormituksen leikkaamiseksi.

– Kaksi grammaa fosforia riittää kasvattamaan kilon levää, joten jo tällä toimella vähennetään miljoona kiloa levää Suomenlahdelta, Oksanen sanoo.

Muutoksia seurataan

Aiempien pilottihankkeiden tulosten perusteella kipsin fosforia maaperään sitova vaikutus kestää noin viisi vuotta. Peltojen kipsikäsittelyä on tutkittu monissa tutkimushankkeissa sekä testattu laajasti Liedon ja Paimion kipsipilotissa.

Käynnissä olevassa hankkeessa Vantaanjoen vesistön kuormituksesta poistettu fosforimäärä on arviolta noin kymmenen tonnia viiden vuoden aikana. Kiintoaineskuorma vähenee samassa ajassa viisi miljoonaa kiloa.

Vantaanjoen hankkeessa vesistöseurantaa tehdään vuoteen 2020 saakka, mutta käytännössä VHVSY jatkaa seurantaa jatkuvatoimisella Lepsämänjoen mittausasemallaan myös vuoden 2020 jälkeen. Mittauspisteen yläpuolinen valuma-alue toimii hankkeen tutkimusalueena.

Jatkuvatoimisen mittauksen avulla seurataan paljonko kipsi todella vähentää eroosiota ja ravinnehuuhtoumia. Seurantatietojen kautta saadaan vahvistusta aiemmalle tutkimustiedolle.

Kalastotutkimus mukana

VHVSY toteuttaa hankkeessa veden laatuun ja kalastoon liittyvät tutkimukset. Toiminnanjohtaja Oksasen mukaan kalatutkimuksiin on satsattu, koska Vantaanjoki on muun muassa uhanalaisen meritaimenen lisääntymisalue.

– Sähkökoekalastuksin on seurattu kipsattujen peltojen alueella olevien uomien ja käsittelemättömien vertailualueiden kalastoa, ja mädinhaudontakokeella tutkittiin kipsin sisältämän sulfaatin mahdollisia vaikutuksia taimenen lisääntymiseen, Oksanen kertoo.

– Kipsikäsittelyllä ei ole todettu olevan vaikutuksia kalakantoihin tai kalojen lisääntymiseen.

Oksasen mukaan pitkällä aikavälillä kipsimenetelmän laajamittainen käyttö voisi ainakin teoriassa kohentaa vaelluskalojen lisääntymisen onnistumista, kun eroosion vähentyessä myös kutusoraikot liettyisivät aiempaa vähemmän.