Tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin Pohjanlahden rannikkoalueen jokien ja merialueen siikakantojen välisiä perinnöllisiä eroja, sukulaisuutta ja geneettisen monimuotoisuuden määrää. Lisäksi tutkimuksessa luotiin menetelmä merialueen siikasaaliiden alkuperän selvittämiseksi myös jatkossa.

Aineistona tutkimuksessa oli yli 3 000 siikanäytettä sekä vaellussiian että merikutuisen siian kannoista ja merisaaliista. Luonnonvarakeskus (Luke) kertoi tuloksista 23. syyskuuta.

Siikakantojen hoito ja siiankalastuksen säätely ovat tärkeitä tulevaisuuden kalastusmahdollisuuksien turvaamiseksi. Tutkimuksessa tehty työ muodostaa perustan siikakantojen nykytilanteen arvioinnille, istutusten suunnittelulle ja siikasaaliiden kantaosuusanalyysin hyödyntämiselle.

Selviä eroja

Geneettisten erojen perusteella Pohjanlahden alueelta erotettiin 14 erillistä perinnöllisesti samankaltaisten siikojen ryhmää tai yksittäistä siikakantaa, jotka voitiin tunnistaa merialueen saaliista.

Ryhmien perusteella on laadittu suositus perinnöllisesti samankaltaisten siikakantojen hoitoyksiköiksi jatkossa.

Selviä eroja huomattiin sekä maantieteellisesti etäisempien siikakantojen että erilaisten ekomuotojen välillä. Erityisesti Perämeren vaellussiiat ovat keskenään hyvin samanlaisia, mitä selittää siikojen pitkä istutushistoria.

Varhemmin kudulle nousevan Tornion- ja Kemijoen kesäsiian ja myöhemmin jokeen nousevan syyssiian välillä havaittiin kuitenkin eroa.

Monimuotoisuutta tärkeä tukea

Luonnonvaraisesti lisääntyvien siikakantojen perinnöllinen monimuotoisuus oli keskimäärin korkeampaa kuin viljeltyjen siikakantojen.

Siikakannoilla, jotka lisääntyvät vielä edes osittain luonnossa ja joita tuetaan vuosittaisella emokalojen pyyntiin perustuvalla istutustoiminnalla, oli suurempi geneettinen monimuotoisuus kuin niillä istutuskannoilla, jotka perustuvat viljelyssä olevan emokalaston käyttöön.

Siikakantojen geneettisen monimuotoisuuden ylläpitämiseksi luonnonlisääntymisen mahdollisuuksien vaaliminen ja parantaminen on tärkeää.

Tietoa syönnösvaelluksesta

Tutkimuksessa tunnistettiin myös geneettisesti erilaisten siikakantaryhmien osuus kaupallisen kalastuksen saaliissa.

Saalisnäytteiden perusteella kaupallisessa kalastuksessa pyydettiin Perämerellä pääasiassa jokikutuista kesäsiikaa, Merenkurkussa Perämeren vaellussiikoja ja Selkämerellä useampia eri kantoja koko Pohjanlahdelta.

Merenkurkun merikutuisen siian saalisnäytteessä oli Kalajoen merikutuista siikaa ja Selkämerellä puolestaan Maalahden merikutuista siikaa. Merikutuisten siikojen on aiemmin oletettu olevan varsin paikallisia kantoja, mutta saalisnäytteiden perusteella ainakin osa merikutuisen siian kannoista tekee oletettua laajemman syönnösvaelluksen.