Syksy saattaa tuntua perin tylsältä vuodenajalta, kun säät viilenevät, päivät lyhenevät ja luonto alkaa riisuutua kesän vehreydestään.

Vapakalastajalle syksy tuo mukanaan kuitenkin monia hyviä mahdollisuuksia.

Varteenotettavia vierailukohteita ovat esimerkiksi kirjolohilammet, jonne tämän kertainen arvauskilpailukin meidät johtaa.

Syksyn otollisuutta selittää vesien viileneminen. Lohikalat eivät pidä yli 20 asteen lämpötiloista, ja jos kesä on vietetty helteistä nauttien, istarilammet saattavat vaipua kuumimmaksi ajaksi lähes horroksen kaltaiseen olotilaan. Silloin ei saalista saa taitavampikaan vieheen virittelijä.

Jos kuitenkin tankkiauto on jatkanut säännöllistä liikennöintiään, lampeen on kertynyt runsaasti kalaa, jotka vain odottavat otollisia olosuhteita ryhtyäkseen syömään.

Perhoa syyskirrelle

Kelpo konsti ottaa mittaa syyskirjolohista on perhokalastus.

Perukkeen päähän voi sitaista vaikkapa pintaperhon, sillä syksyllä lohet ovat usein pinta-aktiivisia poimiessaan veteen tippuneita hyönteisiä.

Niitä ovat muun muassa erilaiset kovakuoriaiset, luteet, ampiaiset, muurahaiset, karvasääsket, vaaksiaiset sekä tietenkin varsinaiset vesihyönteiset kuten vesiperhoset, malluaiset ja sukeltajakuoriaiset.

Ellei pintatoimintaa näy, kirjolohen huijaukseen käyvät myös monenlaiset uppoperhot, vaikkapa kaikkien tuntemat leechit.

Mikäli heittäminen tuntuu takkuiselta, perhon voi laskea veneen perään lillumaan ja soudella hissukseen ottipaikoilla.

Huomaa, että vauhdin tulee olla reilusti hitaampi kuin vaikkapa vaappua soudettaessa.

Jos tuntuu, että perho pitäisi saada pintavesiä syvemmälle, haulipaino perukkeeseen vaikkapa puoli metriä perhon etupuolelle auttaa. Tai erilaisten upposiimojen ja –perukkeiden käyttäminen.

Lokinlammelle

Meidän perhoreissumme suuntautuu Pohjois-Karjalan Nurmeksessa olevalle Lokinlammelle.

Itse asiassa Lokinlampia on paikalla kaksikin, molemmat kirreistutuksin hoidettavia kohtuullisen kokoisia ja kirkasvetisiä pikkujärviä.

Lokinlampien suosio kalastuskohteena perustuu paitsi rannalla olevaan hyvään mökki- ja venevarustukseen myös siihen, että kaloja istutetaan 1-7 kertaa viikossa eli sesonkiaikoina jopa päivittäin. Näin joukossa on aina ”oppimattomia” kaloja, jotka käyvät vanhoja konkareita kärkkäämmin vieheisiin.

Vaan kuinka käy minun, kun aion kalastaa ensi torstaina itselleni hieman vieraammalla pyyntivälineellä eli perholla.

Ei niin ettenkö olisi tätäkin lajia joskus harrastanut – siitä todisteena mm. SM-kulta-, hopea- ja pronssipystit kirjahyllyssä – mutta viime vuosina laji on jäänyt pahasti muiden pyyntimuotojen jalkoihin.

Tuntuma aiheeseen ei siis ole enää paras mahdollinen.

Palkintovieheissä on namuja niin Rapalalta, Abulta, Blue Foxilta, Nestorilta kuin Sebileltäkin.

Suurimman kirjolohen paino?

Arvauskilpailumme kysymys kuuluu, kuinka paljon painaa 50 gramman tarkkuudella suurin Lokinlammelta saamani kirjolohi?

Aikaa kalastukselle on yksi vuorokausi ja pyyntivälineenä siis erilaiset perhot veneen avustuksella tarjoiltuna.

Vastausaikaa on ensi keskiviikon 18.9. loppuun saakka.

Voittaja palkitaan kymmenen vieheen setillä, josta löytyy kidanaukaisijoita niin kirjolohille kuin vähän suurisuisemmillekin otuksille. Tasa-arvausten sattuessa arvotaan.

Onnea peliin!

Huomio! Lomakkeella kysytään yhteystietoja ainoastaan palkintojen postittamista varten.

Lokinlammen perhokirre?

  • Kirjolohen paino kannattaa pyöristää lähimpään 50 grammaan. Esimerkiksi 9,886 kg kirjolohi ilmoitetaan 9,900 kg (tai 9,90 kg tai 9900 g) painoisena).