Parainen, rannikkokunta Turun tuntumassa Saaristomerellä.

Sinne tuli autoiltua monena viikonloppuna ja välillä viikollakin, kun kuhanpilkintäbuumi 1990-luvulla kiehui kuumimmillaan.

Källvik, Garsböle, Rövarnäs, Harvaluoto, Aaviikki, mitä nyt näitä tutuksi tulleita paikannimiä Peimarinlahdella olikaan.

Saaliit olivat alkuaikoina hyviä, elleivät peräti ruhtinaallisia, vaikka pilkkiä puraisseiden kuhien keskikoko pyrki jo tuolloin harmittamaan. Jopa silloinen alamitta 37 senttiä tuntui välillä vaikealta saavutettavalta.

Ylitiheä kanta, puhuivat, ja olihan niihin ajatuksiin helppo yhtyä kun kuhia sai lappoa jäälle solkenaan. Toki huonojakin reissuja sekaan mahtui, kuten kaikessa kalastuksessa.

Jossain vaiheessa huonojen reissujen suhteellinen osuus alkoi kuitenkin kasvaa ja kohosi lopulta niin suureksi, että mielenkiintomme rannikkovesiä kohtaan lopahti.

Tulihan matkaakin Tampereelta yli 200 kilometriä suuntaansa.

En muista, koska viimeinen pilkkireissu Peimarille tehtiin, mutta lienee siitä aikaa jo likemmäs 20 vuotta.

Pisin kuha?

Nyt olemme kuitenkin lähdössä kalakaverini Jussin kanssa Peimarille kalaan. Ei pilkille vaan jigittelemään.

Tarkoitus on tutkailla, miltä vaikuttaa sikäläinen kuhatilanne tätä nykyä. Samalla toki tarjoilemme täkyä muillekin alueen kaloille, ainakin ahvenille ja hauille.

Tukikohtanamme toimii Siggnäsin Kalatupa, joka on aivan vanhojen pilkkipaikkojemme äärellä Källvikin ja Garsbölen välimailla. Tukikohdasta saamme myös tarvittavan venekyydin ja opastuksen ottipaikoille.

Koska kuha on päätavoitteemme, arvauskilpailun kysymys kuuluu: Kuinka pitkä on suurin 6.-7. päiville ajoittuvalla reissulla saamamme kuha tasasentteihin pyöristettynä?

Vastausaikaa on torstain 5.9. loppuun saakka.

Sen verran hajua tulevasta saaliistamme on, että jos säät vain sallivat, nollaa tuskin kannattaa vastaukseksi veivata.

Mutta toisaalta Saaristomeren kuhien nykykoon tietäen en myös lähtisi arvailemaan kovin korkeita senttimääriä.

Vaan eipä kalastuksesta koskaan tiedä. Yllätyksiä sattuu, ja sehän tästä niin mielenkiintoisen harrastuksen tekeekin.

Herkkua on siinä monenlaista…

Kymmenen ottipeliä

Parhaiten arvannut palkitaan sekametelisopalla vieheitä, jossa on lippaa, lusikkaa, vaappua, jerkkiä, spinnerbaittia ja vaikka mitä, merkkeinä mm. Rapala, Kuusamo, Jaxon, Laxman, Wataya ja Spinmad.

Jos useampia arvauksia osuu oikeaan tai lähimmäs oikeaan, voittaja arvotaan niiden joukosta.

Kannattaa myös muistaa, että pelissä on mukana pääpalkinto, jonka saa omakseen vastaamalla eri arvauskilpailuissa kolmesti oikein.

Edellinen palkinto lähti jakoon aivan äskettäin, joten tällä hetkellä kaikki ovat samalla nollaviivalla – viime kerralla oikein vastanneita lukuun ottamatta.

Onnea arvauksiin!

Ja tälläkin kierroksella yhteystietoja kysytään vain palkintojen postittamista varten!