Suomessa on enää muutama luonnontilainen lohijoki jäljellä. Tilanne on surkea, mutta tutkimuksen näkökulmasta myös eräänlainen siunaus.

– Nousukalojen kaikuluotausseurantaa on tehty Suomessa naapurimaita pidempään, ja tutkimus on keskittynyt näihin muutamaan jokeen, Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Atso Romakkaniemi sanoo.

Tornionjoella lohennousua on seurattu luotaamalla 2009 alkaen.

Luotain kertoo kalan pituuden

Kaikuluotaaminen on isoissa joissa käytännössä ainoa toimiva menetelmä nousukalojen tutkimiseen. Vuodesta toiseen samalla tapaa samassa paikassa ja samana ajanjaksona tehty luotaus kertoo luotettavasti nousun trendeistä.

Kalaportaissa ja muissa uomaltaan hyvin kapeissa paikoissa voidaan käyttää optisia kameroita. Kaloja voidaan myös laskea pintasukeltamalla joissain paikoissa.

– Tornionjoella luotaus on osoittanut, että lohen nousu vaihtelee monella tapaa vuosittain eikä vaihtelua ei ole helppo selittää, Romakkaniemi summaa kokemuksia.

Luotain – tai leveässä joessa kaksi luotainta vastakkaisilla rannoilla – ei ole autuaaksi tekevä laite. Luotaustulokset vaativat ammattitaitoista tulkintaa.

Luotain pystyy kertomaan kalan pituuden parhaimmillaan muutaman sentin tarkkuudella. Laji sen sijaan pitää päätellä kalan koon, nousuajan ja muiden tekijöiden perusteella.

Toiseksi kaloja saattaa nousta luotauspaikan ohi ennen kuin luotain on saatu jokeen tai sen jälkeen, kun luotaus on lopetettu.

Kolmanneksi poikkeukselliset olosuhteet saattavat aiheuttaa katkoja luotaukseen. Veden raju nousu aiheuttaa usein ongelmia.

Muut tietolähteet täydentävät kuvaa

Lisäksi joen suuri leveys tuottaa oman haasteensa Tornion- ja Tenojoella. Mitä kauempaa luotaimesta kala ui, sitä heikompi resoluutio kaikukuvassa on.

– Sellaisen kuvan lukeminen ja tulkinta on vaikeaa ja aikaa vievää, Tornion- ja Simojoen lohiseurannoista vastaava Luken asiantuntija Ville Vähä sanoo.

Luotaus kertoo vain joen yhden kohdan tilanteen. Osa kaloista ei nouse luotauspaikalle saakka, ja lisäksi kalastus vie osansa nousijoista luotaimen ala- ja yläpuolella.

– Saalis- ja kalastustilastointi ja muut täydentävät tietolähteet ovat hyvin tärkeitä joen kokonaistilannetta arvioitaessa, Tenoon erikoistunut Luken tutkija Panu Orell sanoo.

Paikkavalinta hyvin tärkeä

Luotauspaikan valinta on avainasia. Mitä tasaisempi, katveettomampi ja loivemmin syvenevä uoma ja mitä vähemmän häiritseviä virranpyörteitä ja ilmakuplia, sitä parempi lopputulos saadaan.

Tornionjoella luotauspaikka on Kattilakoskella sata kilometriä jokisuusta ylävirtaan. Paikan etuna on se, että vaellussiika ei nouse niin ylös.

Tenojoen pääuoman kaikuluotausseuranta tehdään Polmakissa noin 55 kilometrin päässä jokisuusta. Se on ensimmäinen paikka, jossa joki on riittävän kapea.

Periaatteessa paras paikka olisi jokisuu, jolloin kaikki jokeen nousevat kalat voitaisiin havaita.

– Tenolla kaikuluotausseurantaa ei kuitenkaan voida laitaa jokisuuhun, koska laitteet vähitellen uppoaisivat hiekkapohjaan. Joki on myös alhaalla liian leveä, Orell sanoo.

Vain kaksi laitteiden tarjoajaa

Nousukalatutkimukseen sopivia kaikuluotauslaitteita tarjoaa tasan kaksi yhtiötä, joista toinen on suomalainen Simsonar. Simsonarin laitteita on käytetty noin 60 kohteessa Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa, muun muassa Vantaanjoella.

– Olemme satsanneet automaattisen raportoinnin ja havainnoinnin kehittämiseen. Käytämme palvelustamme termiä tekninen analyysi, Simsonarin asiakasprojekteista vastaava Arto Seppänen kertoo.