Tunnetuilla bakteereilla ja viruksilla Ruokavirasto saattaa viitata esimerkiksi IHN-tautiin eli tarttuvaan vertamuodostavan kudoksen kuolioon.

IHN todettiin Suomessa ensimmäisen kerran marraskuussa 2017, jolloin tartunta todettiin Iin merialueella sijaitsevan kalanviljelylaitoksen kirjolohissa. Tartuntoja löytyi tuolloin kuudesta emokala- tai poikaslaitoksesta.

IHN:n osalta rajoitukset on jo purettu ja viimeisenä poistui Iin rajoitusvyöhyke heinäkuussa.

Tornionjoen lohilla on Ruokaviraston tiedotteen mukaan havaittu oireita vuodesta 2014 lähtien. Jokeen nousevien kalojen määrä on normaali.

Ruokavirasto (entinen Evira) ja Ruotsin viranomaiset tutkivat Tornionjoen lohia tehostetusti vuonna 2016. Tuolloin lähes puolet haavaisten tai punoittavaihoisten nousulohien ihovaurioista tulkittiin johtuviksi mekaanisista tekijöistä eli kalanpyydyksistä irtipääsyistä ja -päästämisistä.

Lohien iholla havaittiin myös syiltään tuntematonta etenkin mahan alueen punoitusta ja verenvuotoja sekä ihon pintakerroksen kuolioitumista. Sisäelimissä ei muutoksia ollut.

Ihomuutoksiin iskevät makeassa vedessä Saprolegnia -suvun leväsienet aiheuttaen ns. vesihomeinfektion, mutta haavaumien ensisijainen syy on Ruokaviraston mukaan muualla.

Kesällä 2019 kalastajien havainnot vastasivat edellisvuosien tilannetta.

Vitamiinianalyysit tehdään syksyllä

Kesän aikana osa havainnoijista kiinnitti huomiota muutoin terveiden nousulohien hitaaseen käyttäytymiseen. Myös Luonnonvarakeskuksen tutkijat raportoivat yllättävän ison osan nousulle pyrkivistä lohista jääneen Tornionjoen alaosiin.

Ruokaviraston mukaan Itämeren lohi kärsii ajoittain B1-vitamiinin eli tiamiinin puutteen aiheuttamasta vastakuoriutuneitten poikasten kuolleisuudesta (M74-oireyhtymä).

Poikasten puutossairaus johtuu siitä, ettei mätilohi pysty siirtämään jälkikasvuunsa riittävää määrää tiamiinia. Myös emolohi voi kärsiä puutostilasta, jos sen ravinnossa ei ole riittävästi vitamiineja.

Tutkimusten mukaan tiamiinin puute voi emolohilla johtaa äärimmillään tasapaino- ja orientaatiohäiriöihin kalojen nousuvaiheessa. Tietoa ovatko emolohet kärsineet tänä kesänä tiamiinin puutteesta ei vielä ole.

Lisänäytteiden saamiseksi nousulohia pyydystetään Ruokaviraston saamalla poikkeusluvalla verkoilla, jotta tutkimuksiin saadaan tuoreita kudosnäytteitä.

Kemialliset vitamiinianalyysit on tarkoitus tehdä syksyllä, kun näytteitä on saatu riittävästi eli 15-30 kalasta. Tuloksista raportoidaan niiden valmistuttua.

Kuolleita ja sairaita alle promille

Ruokavirasto arvioi, että nousulohia ei ole kuollut Tornionjoella tänä kesänä suhteessa enempää kuin muutamina edellisinä vuosina.

Tornionjoen nousulohia on ilmoitettu sairaiksi tai kuolleiksi hieman enemmän kuin viime vuonna vastaavana aikana.

Ruokavirasto kuitenkin toteaa, että Luken nousulohiseurannan tulokseen suhteutettuna Statens Veterinärmedicinska Anstaltin (SVA) ylläpitämään ilmoitusportaaliin ilmoitettujen kuolleiden kalojen määrä on jokseenkin vastaava eli alle promille tähän asti nousseista.

Vaikka ilmoitusportaaliin tulee tieto vain osasta kuolleita lohia, ilmoitusaktiivisuus eri vuosina on todennäköisesti vertailukelpoinen.

Kuolemia myös Kemijokisuulla

Ruokaviraston kalastajilta saamien tietojen mukaan Oulu- ja Iijokien edustalla tai Simojoella ei ole havaittu sairaita tai kuolleita kaloja, mutta Kemijokisuuhun tulevissa merilohissa oireellisia kaloja on todettu, samoin joissakin Ruotsin puolen lohijoissa.

Ruokavirasto on edelleen kiinnostunut saamaan näytteitä poikkeavista saaliskaloista.

Näytteiden tulee olla tuoreita ja kuljetus Ruokavirastoon tulee onnistua arkipäivien aikana. Jo kuolleita kaloja ei voida tutkia pilaantumisen takia.

Ruotsin kalatautiviranomaisten sekä muiden ulkomaisten tutkimuslaitosten kanssa on suunnitteilla yhteistyötä lohissa esiintyvien oireiden selvittämiseksi, mukaan lukien mahdolliset uudet tuntemattomat kalataudit.

Kuva: Arto Alanenpää [CC BY-SA 4.0], via Wikimedia Commons