Kalastajan on aina muistettava, että on itse vastuussa siitä, että tuntee säännöt ja hankittuna on tarvittavat luvat. Tietämättömyys ei kelpaa selitykseksi.

Norjassa sisävesillä kalastavan on maksettava ensin valtion kalastusmaksu, fiskeravgift. Sen voi maksaa verkossa, linkki löytyy jutun lopusta.

Tämän lisäksi tarvitaan tietenkin kalastuslupa joelle, millä aikoo kalastaa. Monella joella vaaditaan myös desinfiointitodistus – todistus siitä, että välineet on käsitelty lohiloisen leviämisen estämiseksi.

Tarkkoja saalisrajoituksia

Namsenilla yhden kalaneterivuorokauden aikana kalastusluvan haltija saa ottaa kaksi minkäkokoista lohta tahansa, kaksi alle puolentoistakilon pikkulohta ja kaksi meritaimenta.

Kiintiö on henkilökohtainen, eikä sitä voi siirtää toiselle henkilölle. Ammattisoutajilla ei kiintiötä ole. Kokemuksesta voin kertoa, ettei kahden kalastajan kiintiö tule helpolla täyteen vuorokauden aikana.

Namsenilla ja monella muullakin joella kaikki saadut ja myös vapautetut lohet pitää ilmoittaa saalisrekisteriin. Tunnetuin saalisrekisteri, joka kattaa Keski-Norjan suuret joet on ”Laxebørsen”. Linkki rekisteriin löytyy tämän artikkelin lopusta.

Monessa lohijoessa esiintyy myös jokitaimenia, mutta ne eivät kuulu kiintiöön. Niidenkin ilmoittamista saalisrekisteriin kuitenkin suositellaan. Lohien ja meritaimenien alamitta on esimerkiksi Namsenilla 35 senttiä. Vapautettuja lohia ei lasketa kiintiöön.

Vapauttaa vai ei?

Lohien vapauttamisesta ollaan montaa mieltä.

En harrasta sitä, vaan tapan ja syön saamani lohet. Namsenilla lohien vapauttaminen on ehdottoman kiellettyä, kun veden lämpötila nousee kahteenkymmeneen asteeseen.

Lämpimässä vedessä lohet eivät selviydy väsytyksen aiheuttamasta stressistä. Ei ole järkeä vapauttaa kalaa, joka kuitenkin menehtyisi.

Matoja ja vapoja

Tavalliset uistimet ja perhot ovat sallittuja vieheitä monella lohijoella, mutta asia on aina syytä tarkistaa etukäteen.

Koukkurajoitukset: kolmihaarakoukun kita ei saa olla kolmeatoista millimetriä suurempi ja yksihaarakoukun kidan maksimileveys on viisitoista millimetriä.

Lohen onginta madolla on Norjassa tavattoman suosittua. Sameassa tulvavedessä lohen saaminen onnistuukin yleensä vain matoa käyttämällä. On kuitenkin huomattava, että Norjassa saa käyttää vain ja ainoastaan oikeita matoja. Muovimadot ja hajustetut tekosyötit, mallia ”Gulp”, ovat kiellettyjä. Madot on myös ostettava paikan päältä, sillä muualta tuoduilla ei lohta saa kalastaa.

Rannalta kalastajalla vapa pitää olla kädessä. Useampia vapoja ei siis saa käyttää matokalastuksessa ootto-onkina.

Namsenilla venekalastajalla saa olla käytössä korkeintaan kolme vapaa ja kussakin saa olla vain yksi viehe. Siten esimerkiksi tuplavaapulla kalastaminen on kiellettyä. Aloittelijan on syytä soutaa vain kahdella vavalla, ja varsinkin silloin, jos käyttää  lusikoita.

Olosuhteet sanelevat

Kaiken tämän lisäksi on otettava huomioon se, että vesialueen omistajat saattavat muuttaa kalastussääntöjä kesken kauden, mikäli olosuhteet niin vaativat.

Jos vesi käy liian vähiin, koko joki saatetaan sulkea ja kalastus loppuu saman tien. Tämän lisäksi ajalliset vieherajoitukset ovat mahdollisia ja niihin on sopeuduttava.

Normaalisti lohijoilla kalastusalueiden rajat on merkitty maastoon. Jos näin ei ole, on otettava selvää missä rajat kulkevat. Vieraalla alueella kalastamisesta tulee takuulla seuraamuksia.

Lopuksi tärkein sääntö, joka tuppaa kokeneiltakin kalastajilta unohtumaan. Kalastaapa rannalta tai veneestä, edetään sopivan rivakasti koko ajan alavirran suuntaan. Ottipaikalle ei jäädä heittämään paikoilleen, eikä veneellä soudeta karusellia akanvirrasta ylävirtaan niin, ettei vene liiku alaspäin.

Kun Norjan lohijoille lähtee nöyrin mielin, kalastuksesta muodostuu miellyttävä kokemus, sai sitten kalaa eli ei.

Valtion kalastusmaksu:

www.miljodirektoratet.no/fiskeravgift

Saalistilastoja:

www.lakseboersen.no