Kun Jarin kanssa kalassa -arvauskilpailu vieraili edellisellä kierroksella Velaatalla, sää oli kalastajan näkökulmasta reilusti huonoa surkeampi.

Evon Niemisjärvillä tilanne oli aivan toinen. Kevätpäivä ei olisi voinut paremmaksi muuttua, sillä aurinko paistoi ja lämmitti.

Jarin kirjolohiprojekti alkoi jo aamuseitsemältä, sillä suunnitelmana oli pilkkiä muutama tunti ennen Erätoimittajapäivien alkua.

Miehemme ehti kiertää käytännössä Alisen Niemisjärven ympäri kokonaan.

– Pudottelin eri värisiä Mutu-Leechejä kymmeniin avantoihin eri puolilla järveä, mutta kaloista ei merkkiäkään.

Muillakaan pilkkijöillä ei tuntunut tärppäävään, paitsi parilla Keskisen Niemisjärven puolella kalastaneella kaverilla, jotka saivat ilmeisesti ootto-ongillaan muutaman kalan.

Päivä jatkui klo 16 jälkeen, mutta kalat olivat edelleen vaisulla tuulella. Ennen pillien pussiin laittoa Jari päätti testa ootto-onkimiesten apajan, koska kalastajat olivat jo poistuneet paikalta.

– Vaikken ootto-onkimisesta erityisemmin perusta, viritin kuitenkin sellaisen yhteen avantoon ja jatkoin aktiivipilkkimistä toisella.

Tahnaonki oli ehtinyt lillua vedessä puolisen tuntia, kun siima alkoi juosta kelalta.

– Minä tietenkin juoksemaan ongen suuntaan ja laskin Mutu-Leech-onkeni pakin päälle. Tuskin olin saanut tahnavavan käteeni, kun selän takaa kuului kopsahdus ja pakin päällä maannut onki singahti
jäälle.

– Seitsemän tuntia ilman tärppiäkään, ja sitten niitä tulee kaksi 15 sekunnin sisällä. Kalastus on.

Mutta kumpaakaan kalaa miehemme ei lopulta saanut jäälle asti.

Seuraavana päivän Jari poikkesi järvelle vielä muutamaksi tunniksi, mutta sama hiljaisuus jään alla jatkui. Vain yhdessä rantareiässä tuntui tärpintapainen, mutta sekin heti alussa.

–  Kun olin taas kiertänyt Alisen Niemisjärven ympäri, ajattelin vielä kopaista tärppiavannon kertaalleen.  Hetken siinä pilkittelin ilman mitään kalahavaintoa, kunnes äkkiä: Silmitön tärppi!

Jarin mukaan vavan kärki löi melkein jäähän saakka.

– Ja kun vapaote sattui juuri sillä hetkellä olemaan siimanjuoksun kannalta mallia lukko eikä paikassa ollut syvyyttä kuin ehkä metrin verran jään alla, 0,23-millinen monofiili  paukahti poikki.

– Tässä tapauksessa ei hauen mahdollisuuttakaan voi pois sulkea, mutta kyllä kiukutti!

Siihen siiman paukkumiseen päivä lopulta päättyi, joten oikeaksi vastaukseksi suurimman kirjolohen painosta tuli pyöreät nolla.

Jo alustavassa jutussa Jari arvioi, että nollasaalis on mahdollinen ja niinpä sitäkin arvattiin kohtuullisen paljon. 112 vastaajasta seitsemän arvioi, että nollalla mennään, joten palkinto jouduttiin jälleen arpomaan. Tällä kertaa palkinto matkustaa Espooseen Juha Heikkilälle!

Onnea voittajalle ja kaikille osallistuneille iso kiitos! Seuraava kisa käydäänkin todennäköisesti kesävesillä tai ainakin koskilla…