Kesä 2018 oli poikkeuksellisen lämmin myös Itämeren pinnan alla. Tvärminne Storfjärdenissä 30 metrin syvyydessä olevassa mittauspisteessä veden lämpötila nousi viime kesänä yli 20 asteen, mikä on ennätys lähes sata vuotta kattavassa havaintosarjassa.

Mittauspisteen korkea lämpötila oli yksi asia, joka nousi esiin Helsingin yliopiston Tiedekulman Itämeri-keskustelussa tiistaina 19.3.2019. Koko tapahtuma on katsottavissa tallenteena verkossa.

Tapahtuma oli osa Tiedekulman Hope for Globe -ohjelmasarjaa.

Muutos näkyy jo

Itämerestä keskustelivat Tvärminnen eläintieteellisen tutkimusaseman tutkimuskoordinaattori ja vt. johtaja Joanna Norkko, Itämeri-tutkimuksen professori Alf Norkko ja Itämeren suojelun ekonomian professori, varadekaani Kari Hyytiäinen.

He kertoivat sanoin ja kuvin, miten ilmastonmuutos näkyy Itämeressä jo nyt ja mitä haasteita muuttuvat olosuhteet asettavat Suomen lähimeren suojelulle.

Matala ja pieni Itämeri lämpenee nopeammin kuin valtameret, joten ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät Itämeressä ensimmäisten joukossa. Jatkossa myös Itämeren suolaisuuden ennustetaan laskevan, kun altaaseen valuu entistä enemmän makeaa vettä.

Lajeilla kiire sopeutua

Itämeren eliöstö on lajikirjoltaan melko niukka. Sekä mereiset että makean veden lajit elävät äärirajoillaan murtovetisessä meressä.

Voimakas lämpeneminen ja muut vastaavat stressitekijät rassaavat tiukoilla olevia eliöitä entisestään, ja poikkeukselliset olosuhteet voivat aiheuttaa eri eliöiden kuolemia. Kesällä 2018 sukeltaneet tutkijat havaitsivat kuolleita sinisimpukoita.

Alf Norkko vertasi sinisimpukkaa, rakkolevää eli rakkohaurua ja muita Itämeren avainlajeja merkitykseltään rakennustelineiden pultteihin. Pultit pitävät koko rakennelman pystyssä.

Jos olosuhteiden muutos on nopeaa, Itämeren lajit eivät välttämättä pysy muutoksen perässä eli ehdi sopeutua uusiin oloihin. Juuri nyt olosuhteiden muutos Itämeressä näyttää tutkijoiden mukaan olevan nopeaa.

Monimuotoisuus vaarassa

Itämeren luonnostaan niukan lajikirjon säilyttäminen mahdollisimman leveänä on tutkijoiden mielestä tärkeää. Monimuotoinen meri pystyy vastaamaan erilaisiin muutoksiin paremmin.

Monet aiemmat muutokset ovat tapahtuneet Itämerellä nopeasti. Yksi esimerkki on meren rehevöityminen, joka on yksi Itämeren suurista ongelmista.

Rehevöityminen ja ilmastonmuutos on hankala yhdistelmä Itämeren kannalta. Merenpohjien huono happitilanne mahdollistaa fosforin vapautumisen pohjilta, ja rehevöittävät ravinteet taas ruokkivat sinileväkukintoja.

Tuloksena on itse itseään ruokkiva kehä. Laajoja sinileväkukintoja syntyy, kun vesi on riittävän lämmintä.

Erä kertoi Suomenlahden huonosta happitilanteesta helmikuussa 2019.

Ongelmiin mahdollista puuttua

Itämeren monista ongelmista huolimatta keskustelijat olivat varovaisen optimistisia jatkon suhteen.

Toivoa antaa se, että esimerkiksi rehevöitymisen syihin on saatu puututtua ja tilannetta korjattua. Rehevöitymisen torjumisessa riittää silti edelleen töitä.

Jo noin 40 vuotta sitten perustettua Itämeren suojelukomissio Helcomia keskustelijat pitivät uraauurtavana organisaationa ja toimintamallina. Viime vuosina myös yhdistysten ja kansalaisjärjestöjen rooli Itämeren suojelussa on kasvanut.