Päivä pitenee kengurunloikin, lumi sulaa ja aurinko lämmittää. Kevät siis lähestyy ja pilkkijöiden huippusesonki alkaa olla käsillä.

Näin ainakin ihannetapauksessa. Totta kai maaliskuun sää voi olla myös kaikkea muuta kuin ulkoliikuntaan houkutteleva, eikä tätä kirjoitettaessa ole tietenkään vielä mitään varmuutta ensi viikonlopun ilmasto-olosuhteista.

Oli mikä oli, meidän kaksihenkinen tiimimme lähtee pilkille jonain päivänä välillä 22.-24.3. Kohteeksi otamme Tampereen Teiskossa sijaitsevan Velaattajärven ja siellä nimenomaan hauen.

Arvauskilpailumme kysymys kuuluu, kuinka monta haukea käytämme kalakaverini Heikin kanssa jäällä, kun kalastukseen varaamamme aika on vähintään viisi tuntia?

Tältä näyttää tuleva pilkkipaikkamme avovesiaikaan. Ruovikkoa riittää.

Hyvä haukijärvi

Kevättalvi on kulta-aikaa myös hauen pilkinnässä, kun luupäät alkavat lipua kohti kutupaikkojaan suvunjatkaminen mielessä.

Tyypillisiä pilkinuittelupaikkoja ovat matalat lahdet, ruovikoiden reunukset ja vaikkapa purojen suualueet, joita kaikkia elementtejä löytyy Velaattajärveltäkin.

Itse järvi on reilun neljän kilometrin mittainen, kohtuullisen kirkasvetinen ja syvyyssuhteiltaan varsin vaihteleva allas, tarjoten useampia yli 20 metriin sukeltavia syvänteitä mutta toki matalikkojakin.

Yksi tällaisista on järven luoteispuolella törröttävä Nuutilanlahti, jonka suulla Tampereen-Teiskon välinen maantie kulkee ylitse.

Puolentoista kilometrin mittainen lahti on kauttaaltaan hyvin matala ja ruohikkoinen ja palvelee Velaatan haukien tärkeänä kutualueena.

Haukivetenä järvi onkin hyvässä maineessa. Sieltä on saatu vuosien saatossa useita yli kymmenkiloisia vonkaleita, lähinnä toki avovesiaikaan uistimilla ja passiivipyydyksillä.

Mutta ei jäänalainen tärppikään ole harvinaisuus, sen tietää paikalla ennenkin pilkkejään uittanut ja haukia saanut Heikki.

Meidän aikomuksemme on keskittyä erityisesti Nuutilanlahden suualueelle Velaattajärven puolelle, jossa syvyyttä on 1,5-3 metriä ja jota kautta hauet vaeltavat sisään lahdelle kutemaan. Mutta jos tämä paikka tuntuu jostain syystä hiljaiselta, kokeilemme muualtakin.

Yli vai alle kymmenen?

Realisti pitää haukihommissa kuitenkin olla.

Isoista odotuksista huolimatta nolla tuli arvauskilpailun vastaukseksi myös viime keväänä, kun kävimme Naantalin vesillä luupäitä pilkkimässä.

Mutta nyt on kysymyksessä eri kohde, enkä ainakaan itse lähtisi nollaa veikkaamaan, sen verran luottoa tähän pelipaikkaan on.

Jos syöntipäivä sattuu kohdalle, voi kahden hengen saalis kivuta kymmenen tuntumaan, kenties ylikin. Luultavimmin oikea vastaus löytyy hiukan maltillisemmista lukemista.

Pyyntivälineinä aiomme käyttää tasapainoja, lusikoita, jigipilkkejä sekä muita perinteisiä ottipelejämme, jotka ovat yleensä haukikantaa harventaneet.

Jos luupää on vähänkään yhteistyöhaluisella tuulella, vieheistä ei homma jää kiikastamaan.

Palkintopotissa on ottipelejä niin hauelle kuin muillekin petokaloille.

Palkinnoksi mestariarvaaja saa hauen(kin) suuhun sopivaa metallitavaraa, muun muassa Rapala-, Kuusamo- ja Nils Master -merkkistä. Luultavasti oikeita vastauksia tulee olemaan useampia, joten palkinto arvotaan kaikkien oikein vastanneiden kesken.

Mukana pelissä on myös 50 viehettä sisältävä pääpalkinto, jonka voittaa vastaamalla oikein kolmessa eri arvauskilpailussa. Kannattaa olla mukana alusta alkaen, sillä se peli on toistaiseksi aivan auki.

Hyviä arvauksia!

Huomio! Yhteystietoja kysytään vain ja ainoastaan palkintojen postittamista varten.

Lue myös