Uusi uhanalaisuusarvio julkistettiin 8. maaliskuuta, ja arvio on järjestyksessään viides. Arvion julkaisivat ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus SYKE.

Tuoreen arvion viesti on ikävän selvä: uhanalaisten lajien määrä on kasvanut eikä luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä ole saatu pysäytettyä.

Ensimmäinen Suomen lajien uhanalaisuusarvio eli Punainen kirja on vuodelta 1985. Edellinen arvio on vuodelta 2010. Arviossa tarkastellaan Suomessa luonnonvaraisina ja luonnollisella elinalueellaan esiintyviä lajeja, joten esimerkiksi vieraslajit ovat pois laskuista.

Arviossa puolet Suomen lajeista

Arvion teki 18 työryhmää, joissa oli yhteensä noin 170 asiantuntijaa. Lajeja arvioitiin 22 418, mikä vastaa noin puolta Suomen lajeista.

Arvioiduista lajeista 11,9 prosenttia on uhanalaisia, eli noin joka yhdeksäs laji on uhanalainen. Uhanalaisuus jakautuu kolmeen luokkaan: äärimmäisen uhanalaisia arvioiduista lajeista on 2 prosenttia, erittäin uhanalaisia 4 prosenttia ja vaarantuneita 6 prosenttia.

Arvioiduista lajeista 70 prosenttia on elinvoimaisia. Silmälläpidettävien osuus on 9 prosenttia.

Alueellisesti eniten uhanalaisia lajeja on eteläisessä Suomessa, mikä johtuu osittain siitä, että etelässä lajimäärä on ylipäätään runsas. Suhteellisesti paljon uhanalaisia lajeja on Lapin tunturipaljakoissa. Ilmastonmuutos uhkaa erityisesti tunturilajeja.

Uhanalaisuusarvioinnin tuloksia voi ensimmäistä kertaa heti arvioinnin julkaisemisen jälkeen tarkastella nyt myös verkossa Punaisen kirjan verkkopalvelussa punainenkirja.laji.fi.

Metsien käyttö avainroolissa

Heikoimmassa tilanteessa eliöryhmistä ovat sammalet, jäkälät ja linnut. Yli kolmannes Suomen linnuista ja sammalista on uhanalaisia, jäkälistä noin neljännes.

Esimerkiksi punasotkan populaatio on pienentynyt kolmen lintusukupolven aikana peräti 93 prosenttia, ja selkälokki on taantunut selvästi.

Merkittävin syy Suomen lajien uhanalaisuuteen on metsien käyttöön liittyvät tekijät. Toinen merkittävä syy on avointen alueiden sulkeutuminen, kun avoimet elinympäristöt kuten niityt, harjurinteet, kedot ja aukeat suot kasvavat umpeen.

Samat syyt korostuvat tulevaisuuden uhkien kohdalla.

Vaikka yleinen suunta on hyvin huolestuttava, lajien joukosta löytyy muutama myönteisesti kehittynyt laji. Linnuista merikotka on runsastunut selvästi.

Kalojen tilanne melko vakaa

Kalalajien kohdalla yleistilanne on viime vuosina pysynyt melko lailla ennallaan. Kalojen havainnointi on vaikeampaa kuin esimerkiksi lintujen, joten arviot lajien tilanteesta ovat usein epäsuoria. Lisäksi vuosiluokkien vaihtelu on kaloilla suurta.

Kaloista mateen, kampelan, mustatokon, ankeriaan ja eteläisten sisävesien harjuksen tilanne on heikentynyt. Made ja kampela luokitellaan nyt silmälläpidettäviksi aiemman elinvoimaisen sijaan.

Ankeriaan tilanne on edelleen hyvin tukala ja laji luokitellaan äärimmäisen uhanalaiseksi. Suomen vesistä ei juuri ole tehty havaintoja luonnonvaraisista ankeriaista viime vuosina, vaan kotimaassa tavatut ankeriaat ovat istutuskaloja.

Kalojen tilannetta uhanalaisuusarvion julkistustilaisuudessa esitellyt Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Lauri Urho huomautti, että kalaistutukset hankaloittavat luonnonvaraisten kalakantojen arviointia, jos istutuskaloja ei merkitä mitenkään. Toisaalta ilman kalanviljelyä ja istutuksia Saimaan järvilohi ja saman vesistön nieriä olisivat luultavasti jo hävinneet.

Meritaimenen tilanne parantunut

Kalojen uhanalaisuuden kohdalla iloinen uutinen on luonnonvaraisen meritaimenen ja Itämeren lohen tilanteen kohentuminen.

Meritaimen nousi pois äärimmäisen uhanalaisten lajien listalta ja katsotaan nyt erittäin uhanalaiseksi. Kehityksen taustalta löytyy laaja-alainen työ, jota on tehty meritaimenen tilan parantamiseksi esimerkiksi lisääntymisalueita kunnostamalla.

Itämeren lohen tilanne on kohentunut mutta ei niin paljon, että lajilta voitaisiin poistaa uhanalaisuus. Itämeren lohi luokitellaan edelleen vaarantuneeksi kuten vuonna 2010.

Urhon mukaan kalojen uhanalaisuuden keskeiset syyt ovat vesistöjen nousuesteet, vedenlaatu ja kalastus. Nousuesteistä kärsivät etenkin vaelluskalat.

Sekä kalojen että vesihyönteisten kannalta huonoa on se, että pien- ja virtavesien tila on hälyttävän huono.