Kesän 2018 pahan sinilevätilanteen toistuminen on mahdollista ensi kesänä Suomenlahdella. Meriveden pintakerroksessa olevan, leville käyttökelpoisen fosforin varanto on nyt lähellä talven 2017 tilannetta, jolloin se oli poikkeuksellisen suuri.

Pintaveden fosforivaranto voi jopa kasvaa edelleen, mikäli lopputalven tai kevään aikana esiintyy kovan tuulen jaksoja. Silloin runsasfosforista syvävettä voi sekoittua pintakerrokseen.

Tiedot ovat peräisen merentutkimusalus Arandan vuoden 2019 alussa tekemältä tutkimusmatkalta. Suomen ympäristökeskus SYKE kertoi tutkimusmatkan tuloksista 14. helmikuuta.

Syvävettä pääaltaalta Suomenlahdelle

Matkanjohtaja, SYKEn erikoistutkija Harri Kankaanpään mukaan tutkimusmatkan merkittävin havainto oli Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan pohjoisosan syvän vesimassan vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen korkea fosforipitoisuus ja heikko happitilanne.

Suomenlahdella vallitsee voimakas suolakerrosteisuus, joka on seurausta lahdelle virranneesta Itämeren pääaltaan suolaisesta ja vähähappisesta syvävedestä. Voimakas kerrostuneisuus ja huono happitilanne mahdollistavat fosforin vapautumisen pohjilta.

Tänä talvena pintavettä tiheämpi eli raskaampi syvävesi on levinnyt Suomenlahdelle Suomen itäisimpiä aluevesiä myöten. Vuodenvaihteessa 2018–2019 kovat tuulet sekoittivat ja työnsivät huonolaatuista vettä kohti lahden perukkaa.

– Huonolaatuisen syväveden leviäminen noin kauas itään Suomenlahdella on poikkeuksellista, Kankaanpää sanoo.

Kesän sää vaikuttaa levätilanteeseen

Kankaanpään mukaan tulevan kesän levätilannetta on vielä liian aikaista ennustaa, mutta tämänhetkisen tilanteen valossa vaikean leväkesän edellytykset ovat olemassa.

– Levätilanne riippuu kuitenkin siitä, millainen ensi kesän sää on. Viileä sää hillitsisi leväkukintoja, Kankaanpää sanoo.

SYKE seuraa Suomen merialueiden ravinne- ja happitilanteen kehittymistä, ja julkaisee leväkukintojen riskiennusteen kesäkuun alussa.

Suomenlahden suora, kynnyksetön yhteys Itämeren pääaltaaseen merkitsee sitä, että lahden tilan paraneminen tulevaisuudessa riippuu yhä enemmän kuormitusvähennysten toteutumisesta koko Itämeren alueelle. Suomenlahteen tuleva ulkoinen fosforikuormitus on puolittunut 2000-luvulla.

Itämeren pääaltaan happitilanne on heikentynyt viime vuosikymmeninä, minkä seurauksena pohjien kyky pidättää fosforia on ollut jatkuvasti huono ja syväveden fosforipitoisuus on pysynyt korkeana.