Testilaitteella terävyyttä mitattiin niin, että poran kierrosnopeutta lisättiin tasaisesti yhtä suurin askelin. Saamalla lisääntyi poran vääntömomentti.

Kairaus pysäytettiin eli moottori tehtiin jännitteettömäksi käyttökytkimellä jokaisen kierrosluvun noston välillä. Porakoneen kierroslukua nostettiin aina kairauksen pysähdyttyä, kun terä ei jaksanut enää porautua jäähän.

Kullakin kierrosluvulla laskettiin terän tekemät kierrokset (eli porautuminen). Mittauksen tuloksena ovat siis terän tekemät kierrokset/vääntömomentti, ”kairakierros/Nm”. Mitä useampia kierroksia terä pyöri ja mitä pienemmällä väännöllä, sen parempi.

Mittauslaitteisto on tukeva ja painaa kokonaisuudessaan 14,4 kiloa ilman testattavaa terää. Porakone akseleineen painaa terää jäähän kohtisuoraan 4,5 kiloa massalla, johon kukin terä antaa oman lisänsä.

Porakoneen akku on sijoitettu erikseen sitä kylmyydeltä suojaavaan lämpölaukkuun ja käyttöjännite ohjataan kaapeloinnin ja käyttökytkimen kautta koneen moottorille.

Testiporan akselin vapaa liikepituus on 13 senttiä, mutta terien erilaisesta profiilista ja teräkulmasta johtuen suurin saavutettu poraussyvyys vaihtelee hiukan, reikiä ei kuitenkaan koskaan porata jään läpi veteen saakka. Tyypillinen testireiän syvyys on noin 11 senttiä.

Testilaitteen vääntöalue on kaupallisiin porakone ja kaira -paketteihin verrattuna hyvin pieni, mutta kokeiden erityisenä tarkoituksena on etsiä terävyyden ominaisuuksia nimenomaan pienillä voimilla, ja kenties löytää syyt, jotka terävyyteen vaikuttavat.

Akkukairojen testi Erän numerossa 3/2019 (ilmestyy 6. helmikuuta 2019).