Kansainvälinen tutkijaryhmä on kehittänyt uuden menetelmän tutkia lohikalojen hyödyntämistä alueilla, joissa kalanluut säilyvät huonosti.

Uudella menetelmällä on löydetty todisteita siitä, että Iijoella on kalastettu lohta jo tuhansia vuosia sitten. Uudesta menetelmästä ja Kierikkikankaan löydöstä kertoi Helsingin yliopisto tiedotteessaan.

Suomalaisten, kanadalaisten ja israelilaisten tutkijoiden arkeologiryhmä testasi mineralogista menetelmää Pohjois-Suomen Kierikin noin 5 600 vuotta vanhalla asuinpaikalla, joka on kivikaudella sijainnut erinomaisella lohenkalastuspaikalla Iijoen suistossa.

Erityinen mineraalikoostumus

Kierikkikankaan kivikautisen kylän tulisijasta otetuista maanäytteistä löytyi Haifan yliopiston sedimenttiarkeologisessa laboratoriossa kalsiummagnesiumfosfaattimineraaleja, joita muodostuu ainoastaan lohen ja taimenen luiden palamisen yhteydessä.

Muilla kivikaudelle tyypillisillä kalalajeilla samaa mineraalikoostumusta ei havaittu. Esimerkiksi siika ja hauki ovat kivikaudelle tyypillisiä lajeja.

– Uuden mineralogisen menetelmän avulla on vihdoin saatu suoraa todistusaineistoa lohikalojen hyödyntämisestä kivikaudella pohjoisessa, missä tunnistettavat lohenluut ovat arkeologisilla kaivauksilla harvinaisuus, monitieteisessä tutkimuksessa mukana ollut arkeologi Satu Koivisto Helsingin yliopistosta sanoo tiedotteessa.

Lisää tietoa muinaisista väestöistä

Aiemmin on ollut mahdollista tehdä vain oletuksia Suomen alueella asuneiden kivikautisten metsästäjä-keräilijöiden lohenkalastuksesta, sillä koko maasta on löytynyt vain muutama esihistorialliseksi ajoitettu ja lajilleen määritetty lohennikama.

Pohjoisella havumetsävyöhykkeellä eloperäiset aineistot säilyvät huonosti arkeologisten kohteiden maaperässä. Kaivauksilla voidaan löytää vain murto-osa niistä jäänteistä, joita esihistorialliset yhteisöt ovat jättäneet jälkeensä.

Muinaisesta ruokavaliosta ja elinkeinoista voidaan saada tietoja hyvin rajallisesti, ja esimerkiksi todisteet lohenkalastuksesta ovat arkeologisissa aineistoissa aliedustettuina.

Nyt kehitetty edullinen ja tehokas mineraloginen menetelmä avaa uusia mahdollisuuksia hyödyntää arkeologisten kohteiden maaperää laboratiivisin menetelmin. Sitä kautta voidaan saada aikaisempaa tarkempaa ja monipuolisempaa tietoa muinaisista väestöistä ja niiden toimeentulotavoista pohjoisilla alueilla.