Juomaveden sulattaminen lumesta on hyvin hidasta, ja siinä kuluu paljon retkikeittimen polttoainetta. Onko järvivesi tai muu luonnonvesi turvallisempaa juotavaa kylmään vuodenaikaan kuin kesällä, ryhmäpäällikkö Seppo Hellsten Suomen ympäristökeskuksesta?

– Luonnonvesien juominen ei välttämättä ole talvella yhtään sen turvallisempaa. Talvella virtaamat kyllä vähenevät, kun maaperä jäätyy. Sieltä ei tule pintavalumia ja niiden mukana bakteereita ja viruksia samalla tavalla kuin sulan maan aikaan.

Suolistobakteerit säilyvät viileässä vedessä jopa paremmin kuin lämpimässä. Ne eivät tosin lisäänny talvella yleensä muuten kuin viemäriolosuhteissa, mutta säilyvyys on parempaa.

Suolistobakteerien leviämistä rajoittaa se, että ne viihtyvät vähähappisessa vedessä. Syksyllä vesien viilentyessä vedessä on enemmän happea kuin kesällä.

Jätevedenpuhdistamot eivät poista välttämättä suolistoperäisiä bakteereja, vaan ne selviävät prosessin läpi. Jään alla jätevesi kulkeutuu helpommin, koska se ei sekoitu, mutta yleensä kuitenkin painuu kohti pohjaa.

Kyse ei ole siitä, saammeko näitä bakteereja, vaan siitä, kuinka paljon niitä saadaan. Elimistö ei pysty puolustautumaan suurta annosta vastaan, vaan vastustuskyvystä riippuen ihminen sairastuu. Riski jään alta otetussa vedessä on oikeastaan suurempi kuin avovesiaikaan, jolloin tuulet ja virtaukset sekoittavat veden.

Perusperiaate on, että luonnonvettä ei juoda keittämättömänä mistään muualta kuin kaivosta tai lähteestä, jossa vesi virtaa selvästi.

Mitä taudinaiheuttajia järvi- tai jokivedessä voi talvella olla?

– Vedessä voi olla erilaisia alkueläimiä kuten giardiaa. Sitten on eläin- ja ihmislähtöisiä kampylobakteereita, salmonellaa ja sighellaa, yersiniaa, vibrioita, erilaisia viruksia kuten rotaviruksia ja noroviruksia.

Alkueläimet, virukset ja bakteerit tuhoutuvat, kun vettä keitetään yli viisi minuuttia. Vanha tapa on ollut käsitellä vesi klooritableteilla, mutta vesi tulee tässä käsittelyssä aika pahanmakuiseksi.

Erikseen ovat vielä sinilevämyrkyt, jotka ovat hermomyrkkyjä. Levämyrkky ei hajoa vedestä keitettäessäkään.

Mitä levälajeja järvivedessä on kylmään vuodenaikaan?

– Siellä on aika paljon kylmän veden piilevälajeja. Rihmamainen piilevä Aulacoseira islandica on verkkokalastajien riesa, koska se likaa verkkoja.

Tämä piilevälaji on ollut iso ongelma esimerkiksi Pirkanmaalla. Se näyttää aika vihreältä ja tarttuu hyvin nailonverkkoihin. Säännöstellyissä vesissä verkot voivat mennä talvisin todella nopeasti tukkoon, koska virtaama lisää piilevän määrää.

Vesissä voi olla myös sinilevää. Pien-Saimaalla oli muutama vuosi sitten iso ongelma Anabaena-sinilevästä. Se muodosti todella laajoja kukintoja helmikuussa.

Levä ei kasva talvella pimeässä, eli jos jäällä on lunta, kasvu estyy. Leutojen talvien lumettomina jaksoina leväkukinnot ovat yleistyneet. Tähän on liittynyt osaltaan myös vesiruton leviäminen Koillismaalla. Valo tulee jään läpi jo niin varhaisessa vaiheessa, että osa eliöistä lähtee heti kasvamaan täysillä, ja tulee laajoja massakasvustoja.

Levämäärät ovat talvella lopulta aika pieniä, koska niiden kasvunopeus on lämpötilasta riippuvainen. Täysin kirkkaassa vedessä tuskin on levämyrkkyjä, mutta jos vedessä on vihertävää, se kannattaa jättää juomatta myös hätätilanteessa.

Talvella järvien jäillä ajellaan paljon moottorikelkoilla ja mönkijöillä. Onko tutkittu sitä, miten paljon tämä liikenne kuormittaa järvivesiä?

– Tutkimustietoa aiheesta on hyvin vähän. Kelkkailussa ollaan kyllä siirtymässä nelitahtikelkkoihin, joten ne eivät enää roiski öljyä samalla tavalla kuin joskus takavuosina.

Polttoaineen lisäaineena käytettävä MTBE ei kerry eliöstöihin. Se haihtuu aika nopeasti, mutta maaperässä se voi pysyä pitkään. Kaiken kaikkiaan kelkkojen ja veneiden kuormitus on kuitenkin aika marginaalinen, koska MTBE:n haihtuminen on niin nopeaa.

Tietenkin vilkkailla reiteillä kelkkailu jättää uran varteen paljon muuta jätettä, joten en ottaisi käyttövettä kelkkareittien vierestä.

Mahdollisesti veteen päätyneen öljyn näkee veden pinnalla selvästi. Tosin luonnossa on muutakin öljyisen näköistä. Rantavesissä on joskus pohjavedestä purkautuvaa rautaa, joka saattaa muodostaa jään päälle ruskeita lauttoja.

Seppo Hellsten

Ikä: 60 vuotta.

Koulutus: Filosofian tohtori kasvitieteistä.

Työura: Ryhmäpäällikkönä Suomen ympäristökeskuksen vesikeskuksessa, vesien kunnostusryhmän vetäjänä.

Kotipaikka: Oulu.

Harrastukset: Purjehdus ja satavuotiaan hirsitalon kunnostus.