Uusia kuhan vetovaappuja ilmestyi uistelukaudelle 2018 jälleen lukuisasti. Tarjonta ei kuitenkaan ollut aivan niin runsas kuin mitä viime vuosina on nähty.

Erityisesti uusien käsintehtyjen, kotimaisten kuhavaappujen määrä oli aiempaa vähäisempi. Ulkomaista tekoa olevia muovivaappuja ilmestyi aika paljon.

Aiemmat vuosikymmenet ovat osoittaneet, että kuhavaappusykli limittyy talouden nousuihin ja laskuihin. Elämme taloussyklissä nousukauden loppuvuosia, eikä markkinoille taloussyklin tässä vaiheessa yleensä pahemmin tule käsin vaappuja tekeviä uusia valmistajia.

Vuoden 2018 kuhavaapputarjonnan perusteella voi siis ennustaa, että talouden parhaat vuodet ovat vähäksi aikaa takana.

Jos maailman talous painuu lähivuosina taantumaan tai peräti lamaan, kuhavaappusykli ennustaa tuossa vaiheessa myös uuden nousukauden alkamishetken. Indikaattorina toimii autotalliverstaiden määrä.

Kun markkinoille ilmestyy runsaasti uusia, nimenomaan Suomessa käsityönä tehtyjä kuhavaappuja kokonaan uusilta viehevalmistajilta, indikoi tämä hetki talouslaman syvimmän pohjan jääneen siinä vaiheessa jo taakse.

Tällaista runsasta uusien kuhavaappujen vyöryä ei kuitenkaan tultane näkemään vielä moneen vuoteen. Mutta ehkä se ei ole niin kaukana, kuin nousukauden huipulta katsottuna aina näyttää.

Vieheet arvioineen esitellään aakkosjärjestyksessä. Joukosta löytyy lukuisia mielenkiintoisia uutuuksia, joilla uistelija saa aivan varmasti saalista.

Bandit Walleye Deep

Pituus: 12 senttiä.

Paino: 19 grammaa.

Kokeilun ottiväri: Kahdesta väristä keltainen mustilla pystyraidoilla maistui kuhille.

Arvio: Selvästi Bomberia muistuttava muovivaappu, jossa on järeä uintilevy. Uintilevyn kärjessä on hieman lusikkamaista kuperuutta, jonka takia vaappu oikein imaisee itsensä veden alle. Uintiliike on voimakasta ja varmaa potkuttelua. Sitä säestää ronski räminäkuulien ääntely.

Vaappu on oikein sopiva kuhanuistelijan kalustoon joko sinkkuvieheenä tai veturiksi toisen vaapun eteen. Valmistaja lupailee jopa yhdeksän metrin sukelluskykyä, mutta normaaleja vetouistelijan siimapituuksia ja -paksuuksia käytettäessä se on yläkanttinen ilmoitus – runsas puolet siitä on realistinen lukema.

Tämä johtuu muun muassa siitä, että vaappu on voimakkaasti kelluva.

Vaikka vieheellä ei ole pituutta kovin paljon, voimakas potku tekee Bandit Walleye Deep:istä mitallisen ja sitä isomman kuhan pyytäjän. Alamittojakin tietysti tulee, mutta voimakas uintiliike vähentää tuntuvasti kaikkein pienimpien kuhien ottihaluja. Varsinkin plaanerikelkoilla uistellessa tämä on mainio asia, koska se vähentää alamittojen irrottelun vaivaa.

Koeveto osoitti, että viehe on kokonsa ja uintiliikkeensä ansiosta hyvä saamaviehe monenkokoisen hauen pyyntiin puolikiloisista lähtien. Sitä sopi Bomberia imitoivan ulkomuodon perusteella odottaakin. Kelpaavuus tuhathampaisille on jopa niin hyvä, ettei kuhavaappu-nimike ole kovin osuva kuvaamaan muovipulikan ominaisuuksia. Vieheellä ei voi olla saamatta haukia. Suomalaisissa vesistöissä Bandit Walleye Deep on siksi ennen muuta yleisviehe hauelle ja kuhalle.

Kelpaa kirkkaissa ja lievästi humuksisissa vesissä kuhalle parhaiten syvässä, vähintään neljän tai viiden metrin vedessä uitettuna. Jos näkösyvyys on sama, mutta viehettä vedetään lyhyessä siimassa lähellä pintaa, saalista tulee ehkäpä parhaiten iltaisin tai öisin sellaisilla syöntijaksoilla, jolloin kuha iskee vieheeseen aggressiivisesti. Ruskeissa ja savisameissa vesissä vaappu on käyttökelpoinen kaikissa syvyyksissä läpi vuorokauden.

Bandit Walleye Shallow

Pituus: 12 senttiä.

Paino: 17 grammaa.

Kokeilun ottiväri: Kahdesta väristä keltavatsa/violettiselkä/kylki pystyraidat viehätti kuhia.

Arvio: Sama vaappu kuin edellä, mutta uintilevy on huomattavasti lyhyempi ja kapeampi. Potku on siksi tuntuvasti pienempi kuin Deep-mallissa, mutta vaappu potkii silti reilusti ja uinnissa on enemmän Bomberin tyyppistä kylkien keikuttelua. Uinti on varmaa. Tämä kaikki tapahtuu räminäkuulien ronskin säestyksen tahdittamana.

Myös Shallow-malli on kelpo vaappu kuhanuistelijalle. Se tuntuu pelittävän syvässä vedessä esimerkiksi siimapainon kanssa vedettynä sekä toisaalta lähellä pintaa, kun kuhatkin ovat pinnassa. Kestää melkoisen hyvin vauhtia. Shallow-malli saalistaa pienempää kuhaa kuin Deep, mutta mikään alamittaimuri se ei ole.

Shallow ei kuitenkaan ole herkkäliikkeinen päivän pelastaja huonon syönnin päivänä, vaan paremminkin otillaan olevan kuhan viehe, kun kalat ovat äityneet laajalla joukolla syönnilleen. Kelpaa erinomaisesti myös hauille, hyvin pienillekin, joilta ei voi välttyä, jos niitä on uistelupaikalla.

Jos tälle vaapulle pitäisi nimetä yksi suosikkihetki, se olisi mielestäni elokuun puolivälin lämmin ja tyyni alkuyö, kun pimeys on jo tuntuvaa. Tällaisina iltoina ja alkuöinä isohkot kuhat nousevat joskus pimeyden turvin pinnan tuntumaan tai aivan pintaan, jolloin vaapun melko voimakas potku ja kova räminä saattavat johtaa painavaan tärppiin.

Cotton Cordell Ripplin’ Red-Fin

Pituus: 10 senttiä.

Paino: 13 grammaa.

Arvio: Pienehkö muovivaappu, jolle leimaa antaa erityisen mutkainen runko. Pinnan tuntumassa uivan vaapun uintiliike on melko levää vipatusta. Ihme kyllä 10-senttiseen vaappuun on tungettu kolme koukkua. Koukuilla on taipumus mennä rasiassa sekaisin keskenään. Vaapun perässä on kaksi pientä kuulaa, joiden antama äänitehoste on sirinää.

En päässyt sinuiksi tämän vieheen kanssa. Kokeilin eri vetonopeuksia ja yritin löytää pointin, miten tätä tulisi vetää, jotta rungon mutkikkuus ja siihen mahdollisesti sisältyvät hyvät puolet pääsisivät parhaiten edukseen. Hitaamman puoleinen veto pinnan tuntumassa, kun siinä on kuhia, tuntui sopivimmalta.

Tällaiset vaaput voivat olla kuhanvedossa tietyllä tavalla väliinputoajia. Kun uinnissa ei ole hakua ja yllättäviä sivutuikkauksia, eivät huonolla syönnillä vaappua mahdollisesti seuraavat kuhat ehkä nappaa. Toisaalta uinti ei ole kovin voimakastakaan, joten syvemmässä vedessä tai pimeässä vieheen ”ääni” ei ole kovin kantava.

Mutta kyllä tälläkin vaapulla kuhia tulee, kun syönti on kohdillaan.

Jätti KuhaJakki

Pituus: 9 senttiä.

Paino: 34 grammaa.

Arvio: Lyhyt pallukkamainen muovivaappu, jonka uintilevyllä on pituutta viisi senttiä ja leveyttä kolme. Se on siis vaapun kokoon nähden todella kookas. Uinti väkevää vatkausta, jota säestää matala kuulien kolina. Kun vetosiima on normaalin pituinen ja paksuinen, vaappu sukeltaa jopa viiteen metriin. Viehe on kelluva.

Mitoiltaan ja uinniltaan vastaavia vaappuja on nähty vuosien ja vuosikymmenten mittaan useitakin, mutta kuhavaapuiksi niitä ei muistini mukaan ole ennen nimetty. Se johtunee siitä, että tällaiset vaaput ovat erinomaisia isohkon hauen vetovieheitä paikoissa, joissa pohja on noin viidestä seitsemään metrin etäisyydellä pinnasta. Siksi tämän mallinen ja kokoinen vaappu nimetään usein haukivieheeksi.

Myös Jätti KuhaJakki on sikäli haukiviehe. Pienempikin hauki voi ottaa, mutta noin kahdesta viiteen kilon painoisille hauille vatkaus on luultavasti eniten mieleen.

Jätti KuhaJakki kelpaa myös kuhalle, vaikka tässä kokeilussa yhtään ainutta kuhaa sillä ei tullut. Olen niitä kuitenkin vastaavilla saanut. Pulmana taisi nyt olla se, että vesistössä pitäisi olla aika mukavasti kahdesta ja puolesta kilosta aina viiteen kilon painoisia kuhia, jotta uistelu näin voimakkaasti potkivalla vaapulla olisi mielekästä muutenkin kuin vain lyhyesti kokeillen.

Luultavasti suoraa vetoa parempi ratkaisu on käyttää Jätti KuhaJakkia veturivaappuna pienemmän vaapun edessä. Veturin tarkoitus on upottaa yhdistelmä haluttuun syvyyteen ja herättää kuhien huomio. Kymmenen metriä on mielestäni hyvä etäisyys takimmaisesta vaapusta.

Veturi liitetään puolen metrin tapsiin, jonka päässä on viehelukko. Viehelukko avataan ja pääsiima pyöritetään monta kertaa viehelukon ympäri, jonka jälkeen lukko suljetaan. Kun takavaapussa potkii kuha, veturin irrottaminen näin etäällä takavaapusta käy kätevästi.

Monet sijoittavat veturin paljon lähemmäksi takavaappua, ja kuha kyllä nappaa myös tällaiseen yhdistelmään. Takavaapun ja veturin etäisyys toisistaan voi olla vain vavan pituus. Silloin ne voidaan nostaa yhtä aikaa veneeseen. Siimojen ja vieheiden meneminen sekaisin väijyy tässä tavassa aina vaarana.

Kuusamo Professor

Pituus: 11,5 senttiä.

Paino: 27 grammaa.

Kuusamon Professor 1 Helmi -lusikasta ilmestyi kuluneelle kaudelle kaksi Suomen Haukiseura -erikoisväriä. Proffa ei kuitenkaan ole vain haukiviehe, vaan ennen muuta yleisviehe kaikkien petokalojen pyyntiin heittäen ja vetäen.

Siihen aikaan kun nykyisen kaltaisia uisteluveneitä ei vielä ollut, ja uistelu tapahtui pääosin soutuveneillä iltamyöhään vieheitä pinnan tuntumassa vetäen, Professoria käytettiin paljon nykyistä enemmän kuhavieheenä.

Ja kuha nappaa lusikkaan edelleen. Lusikoiden suosio kuhan uistelussa on kuitenkin nykyisin melko vähäistä vaappuihin verrattuna, koska lusikkauistin metallivieheenä vajoaa pohjaan veneen pysähtyessä tai jos kaarretaan jyrkästi. Kelluvilla vaapuilla on helpompi vetää.

Jos kuhaa vedetään Professoreilla tai muilla lusikkauistimilla, on äärimmäisen tärkeää vetää niin hiljaa, ettei lusikka pyöri. Kuha ei pidä pyörivästä vieheestä. Mutta kun uinti on hiljaisen rauhallista keinahtelua puolelta toiselle, kuha kyllä nappaa Proffaan. Kokeilussa ollut koko 1 on jo hieman isohkon kuhan viehe, pykälää pienempi kelpaa mitallisille luultavasti paremmin.

Suomen Haukiseuran erikoisväreistä hauen väritystä mukaileva keltavihreä/messinki (Ye/GR-B) on kuhanuistelussa käypää valuuttaa.

Kuusamo Santeri

Pituus: 9, 11 ja 13 senttiä.

Paino: 10 grammaa (kaksi kokoa) ja 15 grammaa.

Arvio: Kuusamon Santeri ilmestyi kuluneelle pyyntikaudelle kahtena uutena värinä. Santeri on suunniteltu kuhavaapuksi, mutta se kelpaa myös muille petokaloille.

Uusista väreistä keltaisen kultaisen oranssi (GL/G/FYe/FR) on mielestäni parhaimmillaan taimen- ja haukivärinä. Tässä väriyhdistelmässä vaapun vatsa on kirkkaan oranssi. Se kyllä kelpaa aivan varmasti kuhalle, mutta oman kokemukseni mukaan oranssivatsaiset maittavat silti yleensä paremmin hauelle ja taimenelle. Kuhavaapulle hyvä vatsan perusväri on mielestäni valkoinen tai keltainen. Santerin lukuisista väreistä löytyy myös tämän värisiä vaappuja.

Santerin toinen uutuusväri (GL/BR/GR/Pink) on kuhanpyyntiin käsitykseni mukaan sopivampi. Vatsa on pinkki, joka kelpaa kuhalle muun muassa kesäöisin.

 

Predator 130 (kalajäljitelmä)

Pituus: 13 senttiä.

Paino: 14 grammaa.

Arvio: Muuten samanlainen ja myös yhtä pitkä kuin saman valmistajan Vuoden vetoviheeksi kuhalle valittu Pradator 13 senttiä, mutta maalipinnan sijasta vaapussa on pikkukalan väritystä ja kuvioita imitoiva pinnoite. Se nostaa apassirunkoisen vaapun painoa niin, että siinä missä vastaava maalipintainen Predator painaa vain 7 grammaa, kalakuvioinen painaa useimmiten 14 grammaa. Molemmat ovat kelluvia.

Maalipintainen ui kokeilussa herkemmin ja elävämmin, mikä lienee myös ollut syynä parempaan kuhasaaliiseen.

Myös aidon näköiset, pinnoitteeltaan eri kalalajeja jäljittelevät Predatorit ovat hyviä kuhavaappuja. Satulamallin uintilevy, solakka runko ja kaksi koukkua antavat vieheelle elävän uinnin. Vetolenkki on mukavan iso uinnin säätämiseen.

Kokeilun perusteella näytti siltä, että tätä Predatorin painavampaa versiota kannattaa vetää hieman kovempaa kuin kevyempää maalipintaista mallia. Riittävä vetonopeus lisää pinnoitteellaan kalaa imitoivien vaappujen uinnin elävyyttä, joka ei ole aivan niin herkkää ja hakevaa kuin maalipintaisen uinti.

Predator 95

Pituus: 95 milliä.

Paino: 5 grammaa maalipintainen, 7 grammaa kalajäljitelmä.

Arvio: Kuten Predator 13 senttiä, myös tämä pienempi, 95 millin mittainen Predator ilmestyi uutuusvieheiden kokeiluun kahtena versiona. Maalipintainen on tässäkin koossa kevyempi kuin kalaa imitoivalla pinnoitteella verhottu versio. Painoero oli kuitenkin vain noin kaksi grammaa.

Molemmissa on pienehkö satulamallin uintilevy, joka riittää antamaan vaapuille mukavan varman potkun. Nopeuden kasvaessa maalipintainen eli kevyempi tuntui uivan hieman eloisammin. Aitoa kalaa mukailevalla pinnoitteella lienee silti oma merkityksensä saaliin saamisessa. Kalajäljitelmät todellakin ovat aivan pikkukalan näköisiä, eikä se takuulla ainakaan vähennä kuhasaalista.

Predatorit 95-millisinä eivät edenneet kokeilussa loppuvaiheeseen saakka, koska pieninä vaappuina ne saalistivat paljon alamittoja. Runsas alamittojen määrä laskettiin tässä kokeilussa puutteeksi. Muitakin kuin alamittaisia kyllä tuli eli pikkuvaappu kelpaa myös otettavalle kuhalle. Mutta hyvin pienillä vaapuilla käyttämällä saaliin keskikoko vääjäämättä laskee.

Sivusaaliina tuli lukuisasti ahvenia, jotka myös kirjattiin tässä koevedossa miinuksiksi. Varsinkin plaanerikelkoilla uistellessa 150–350 gramman ahven jää helposti hinautumaan pitkäksi aikaa siimaan. Ahven ei yleensä jaksa laukaista itseään irti, eikä kiinni jääneen olemassaoloa hevin huomaa katseella, ei etenkään aallokossa.

Rapala Deep Tail Dancer

Pituus: 13 senttiä.

Paino: 42 grammaa.

Arvio: Jättimäinen Deep Tail Dancer kelpaa kenkälusikaksi, kun siitä poistaa molemmat koukut ja kaikki uistinrenkaat. Suosittelemme tätä käyttömahdollisuutta kuitenkin vain vesistöjen ollessa jäässä, sillä uistelukaudella se on erinomainen veturi kuhavaapulle.

Imperiumi lupailee vaapulle jopa 12 metrin uintisyvyyttä. Rapalan tuntien lukema perustunee mittauksiin, mutta käytännön tason vetouistelussa ja siinä käytettävillä siimapaksuuksilla ja -pituuksilla 12 metrin uintisyvyys jää saavuttamatta. Vetouistelijan siiman normaali paksuus on 0,45–0,50 milliä, ja jotkut käyttävät jopa vielä hitusen paksumpaa siimaa.

Mutta 12 metrin sukellusta ei kuhanuistelussa tarvita, paljon vähempikin riittää. Kuulien ääni on sirisevää.

Deep Tail Danceria voi käyttää veturina, kuten edellä Jätti KuhaJakin kohdalla kerrotaan. Kuhan suora tärppi Deep Tail Danceriin on hyvin epätodennäköinen, vieheen vatkaus on niin rajua ja uintiliike pystysuora. Isompi hauki nappaa huimasti suuremmalla todennäköisyydellä ja siltä on jopa vaikea välttyä, jos käyttää viehettä veturina pitempään.

Vaappu on valmistettu balsasta. Balsan paino tunnetusti vaihtelee ja se näkyy Deep Tail Dancerissa niin, että kokeiluun tulleista kolmesta mallikappaleesta kaksi oli uppoavia ja yksi kelluva. Uppoavat saavuttavat hieman suuremman uintisyvyyden kuin kelluvat.

Kun Deep Tail Danceria käytetään veturivaappuna, kelluvat ovat helppokäyttöisempiä. Toisaalta, jos veturin edellä ei ole siimaa kovin pitkälti, uppoamisen tai kellumisen merkitys pienentyy. Asia kannattaa tutkia ennen käyttöä ja ottaa uistellessa huomioon.

Jos Deep Tail Danceria käytetään veturina plaanerikelkoilla uistellessa, suosittelen kelluvien yksilöiden käyttöä. Mikäli vaappua käytetään veturina suorassa vedossa olevassa vavassa, varsinkin pitkissä säippävavoissa eli levittäjävavoissa, uppoava yksilö saattaa olla parempi valinta. Uintisyvyyden kontrolli tehdään silloin säätämällä ulkona olevan siiman pituutta luotaimesta vahdittavan syvyyden mukaan.

Rapala Scatter Rap Glass Shad

Pituus: 7 senttiä.

Paino: 12 grammaa.

Kokeilun ottiväri: Glass Yellow Perch (GYP).

Arvio: Rapalan uutuuden uintilevy on kookas ja sojottaa eteen. Se antaa vieheelle vahvan potkun sekä uintinopeuden kasvaessa myös houkuttelevia sivukoukkauksia. Uintilevyn asennosta johtuen vaappu sukeltaa näin pieneksi vieheeksi yllättävän syvään, normaaleilla vetosiimoilla jopa lähes kolmeen metriin.

Uusi viehemalli ei ole erityisesti vetoviehe, vaan ennen kaikkea monikäyttöinen yleisviehe heittokalastukseen ja myös uisteluun. Se lentää melko hyvin ja jää suspina paikoilleen eli ei uppoa eikä nouse ylöspäin, kun veto päättyy.

Vetouistelussa suspivaapun paikoillaan pysyvyydellä ei yleensä ole samanlaista merkitystä kuin heittokalastuksessa, jossa viehettä voidaan helposti pysäytellä.

Uutuus kelpasi kuhille hyvin, vaikka tämän vaapun väripaletin ehkäpä parasta kuhaväriä Chartreusea (GCS) ei käytössä ollutkaan. Vieheen erityisenä ominaisuutena on läpikuultavuus. Veden väri ja pinnassa vedettäessä myös esimerkiksi iltataivaan punerrus tulevat taustavärinä ikään kuin läpi vaapun alaosasta, jossa Glass Shadin väri muuttuu taustan väriseksi. Selkäväri ja materiaalista johtuva violetti vivahde pysyvät kuitenkin kaiken aikaa.

Vetouistelussa viehettä on syytä kokeilla monilla nopeuksilla parasta ottia etsien. Vaappu kestää vauhtia yllättävänkin hyvin ja siitä kannattaa yrittää ottaa kaikki irti kuhan ottihalujen rajoissa toki pysytellen.

Hyvin helteisinä ja tyyninä kesäiltoina, illan pimentyessä ja jo sitä ennenkin, sopiva vetopaikka saattaa löytyä myös potkurivirran takarajoilta. Veden pyörteily antaa leveällä uintilevyllä varustetulle vaapulle ylimääräistä ja yllättävää liikettä, nakkaa sitä. Tällaisina iltoina potkurin takaa löytyvä ”virtavesi” tuntuu joskus vetävän kuhia hieman puoleensa ja saattaa jopa lisätä niiden iskuhalukkuutta.

Sala-Vaappu

Pituus: 12 senttiä.

Paino: 7 grammaa.

Arvio: Satulamallin uintilevyllä varustettu solakka ja kevyt vaappu, jonka uinnista löytyy hakua riittävällä nopeudella vedettäessä. Kaksikoukkuisuus keventää painoa ja lisää uinnin herkkyyttä.

Viehe on kaikin puolin siistiä käsityötä. Vetolenkki on riittävä ja uintia voi säätää siitä, mutta lenkin pituus saisi kuitenkin olla näin viimeisen päälle hienoa työtä olevassa vaapussa hieman pidempi. Se helpottaisi säätämistä.

Kaiken kaikkiaan Sala on muotoilultaan ja uinniltaan perinteinen käsintehty kuhavaappu. Sillä ei voi olla saamatta kuhaa, kunhan pyytäjä vain löytää kuhat ja on asialla oikeaan aikaan.

Saimme kokeiluun vain yhden vaapun, jonka väri oli pinkki ohuin hopeisin raidoin. Selässä oli hieman violettia. Tämä sävy ei lukeudu kaikkein yleisvarmimpiin kuhaväreihin Suomessa hyvin tavallisissa, lievästi humuksisissa vesissä, mikä saattoi vaikuttaa saaliiseen. Kuhaa kuitenkin tuli ihan mukavasti.  Itse pidän pinkkiä muun muassa ilta- ja yövärinä, mutta kuhat kyllä tunnetusti nappaavat milloin mihinkin. Siksi uistelen pääasiassa kaikkia värejä ennakkoluulottomasti kokeillen. Silloin kuhia myös tulee vähän sillä sun tällä värillä.

Kokonaisuuden kannalta näyttää kuitenkin olevan niin, että yhdellä värillä uistellen kuhasaalis tuppaa jäämään pienemmäksi kuin jos käytössä on ainakin kaksi tai kolme, mieluiten hyvin erilaista väriä.

Jos käytössä on vain yksi, pidän jotain keltavoittoista ehkäpä varmimpana kuhavärinä. Toinen hyvä yleisväri kuhalle on perusmuikku, joka ei välttämättä koskaan ole mikään erityisen ottava, mutta ei toisaalta koskaan erityisen huonokaan. Vieheitä kokeillessa tasaisen varmat yleisvärit ovat arvossaan.

Jos valmistaja haluaa lähettää kokeiluun erikoisempia värejä, ne ovat hyvin tervetulleita. Kokeiluvuodet ovat osoittaneet, että näistä ufoista löytyy joskus yllättäviä ottipelejä. Mutta tärkeintä olisi kuitenkin saada kokeiluun yksi tai kaksi hyvää yleisväriä. Halutessaan valmistaja voi sitten vielä täydentää niitä erikoisemmilla sävyillä.

Kuhille hyvin kelpaavat ihan tavalliset perusvärit helpottavat vieheiden keskinäistä vertailua. Ne myös turvaavat kuhasaalista ja lisäävät sikäli koeuistelun mielekkyyttä.

Smithwick Top 20 Rogue

Pituus: 14 senttiä.

Paino: 22 grammaa.

Arvio: Järeällä uintilevyllä varustettu solakka ja pitkähkö vaappu. Pitkä ja ulkoreunaa kohti voimakkaasti leventyvä uintilevy yhdessä vieheen pituuden ja hoikkuuden kanssa antavat vaapulle laajan potkun. Uintisyvyys on tavallisella vetosiimalla ja siimapituudella neljän tai viiden metrin luokkaa.

Tämän kokoiset vaaput näin vahvalla uinnilla ovat sinkkuvieheinä ison kuhan pyyntivälineitä. Jos isoa kuhaa on runsaasti, saalista kyllä tulee, kun jaksaa sitkeästi yrittää. Oheisina tulee väistämättä haukia, joille Smithwick Top 20 Rogue on ottipeli, kun tähtäimessä on kahdesta viiteen kilon hauki.

Mielenkiintoisinta kahdessa kokeiluun saadussa mallikappaleessa oli toisen väritys: keltainen pää ja vatsa, vaalea pinkki kylki sekä violetti selkä ja pystyraidat. Värissä tuntuu olevan yhtä aikaa perinteisen yleisvärin tuomaa hyvää yleispyytävyyttä sekä pinkin tuomaa yllätyksellisyyttä. Tuntui siltä, että värisävyä kannattaa kokeilla kaikilla säätyypeillä ja kaikkina vuorokaudenaikoina, käytettiinpä vaappua veturina tai suorassa vedossa.

Tume

Pituus: 9 senttiä.

Paino: 7 grammaa.

Kokeilun ottiväri: Vihreä-kelta-oranssi, violetti selkä.

Arvio: Tume erottuu kuhavaapuista mutkaisella rungollaan, joskin myös näitä mutkarunkoisia alkaa olla markkinoilla jo aika monta. Tässä Tumen pienemmässä mallissa mutkaisuus ei ole niin vahvaa kuin isommassa johtuen luonnollisesti siitä, että lyhyeen vaappuun ei kovin isoja mutkia voi sorvata.

Satulamallin uintilevy antaa pienelle vaapulle tiukasti potkivan ja nopeuden kasvaessa helposti hakuun lähtevän uinnin. Muotoilu, uintilevy ja painotus muodostavat kuitenkin kokonaisuuden, joka ei kestä kovin hyvin reipasta vetonopeutta. Vauhdin kanssa saa siis olla tarkkana, jotta pyyntikyky säilyy. Uistelijan 0,45-millisessä vetosiimassa uintisyvyys on metrin luokkaa, eli vaappu on hyvin pintauintinen.

Tarkasti ottaen Tumen painossa on pikkuruista vaihtelua. Foliopintaiset painavat noin gramman enemmän kuin maalipintaiset. Uintiin tällä lisägrammalla ei näytä olevan sanottavaa vaikutusta.

Tume tuntui pelaavan parhaiten hyvin hitaasti vedettynä. Uintiliike on silloinkin melko tiheä. Pienen kokonsa takia vaappu kelpasi turhan usein pienille kuhille, mistä tuli tässä kokeilussa miinusta. Tiheästä uintiliikkeestä lienee johtunut, että myös ahven nappasi usein, antaen sekin Tumelle miinuspisteitä. Mutta kyllä mittakuha tai isompikin nappaa.

Tunkkionki

Pituus: 10 senttiä.

Paino: 9 grammaa.

Kokeilun ottiväri: Hopeakylki verkkokuviolla, vaaleansininen selkä.

Arvio: Viime vuonna vuoden vetoviheeksi kuhalle valittu Tunkkionki toi tänä vuonna markkinoille lyhyemmän version ottivieheestään. Muoto ja ominaisuudet ovat entisellään, mutta viehe on selvästi pienempi.

Vaapussa on melko eteen sojottava satulamallin uintilevy ja solakka runko. Vetolenkki on tässäkin mallissa reilu ja uinnin säätäminen on helppoa sille, joka jaksaa ja viitsii sitä tehdä. Säätämällä vieheiden uinteihin saa vaihtelua.

Tunkkionki ei ole mikään erityisen kevyt vaappu. Elävän uinnin löytäminen edellyttää riittävän kovaa vetovauhtia. Mutta kun nopeus on kohdillaan, viehe ui eloisasti ja siinä on hakua.

Kuten vuotta aiemmin, myös tänä vuonna värit tuntuivat olevan Tunkkiongen vahvuus yhdessä hyvän yleispyytävyyden kanssa. Monet väreistä mukailevat kuhan luontaisia saaliskaloja muikkua ja kuoretta. Niillä saalisvarmuus on yleensä ainakin kohtalaisen hyvä.

Poikkeuksen tähän luomulinjaan teki karamelliväri, jossa oli runsaasti kirkasta oranssia etupäässä ja selässä. Mutta tässäkin yhdistelmässä perä ja vatsa olivat kirkkaan keltaiset eli sitä sävyä, joka yleensä kelpaa kuhalle ainakin kohtalaisen hyvin milloin tahansa.

Tunkkionki saalisti tasaisen varmasti pikkukuhia, josta sille kirjautui runsaasti miinusta. Tämän takia se putosi pois kokeilun loppuvaiheesta. Mutta isompikin kyllä nappaa siihen.