Vuosi 2018 on ehtinyt loppusuoralle, ja sen myötä myös uutuusviehesavotta. Vastuualueenani olivat pienemmille hauille, ahvenille, kuhille ja lohensukuisille (etenkin kirjolohelle) tarkoitetut heittovieheet, joita olikin taas uutuuksien joukossa melkoisesti.

Kuten jokainen varmasti hyvin ymmärtää, ison viehejoukon tasapuolinen ”testaaminen” on siinä määrin mahdotonta, että lopputulokseen on pakko suhtautua kriittisesti. Hyvin saalista antanut viehe on ehkä vain sattunut osumaan siiman päähän, kun kala on ollut hurjalla iskulla. Jokin toinen ”yhtä houkutteleva” taas on saattanut tehdä uimareissunsa olosuhteissa, jolloin kaloja ei ole kiinnostanut syöminen ollenkaan.

Toki pyrimme vaihtelemaan vieheitä aina kalan parin saamisen jälkeen, jotta mahdollisimman moni saisi mahdollisuuden pyytää hyvän syönnin aikana.

Taattua epätasapuolisuutta toi sekin, että joitakin malleja oli käytettävissämme yksi ainoa, kun taas joitakin muita tuli käyttöön laaja värirepertuaari.

Näin ollen oheinen raportti ei ole mikään luuserivieheiden esittely. Joukossa on satavarmasti kovan luokan ottipelejä, jotka nousevat kukoistukseensa, kun olosuhteet vain sen sallivat.

Kenties jo seuraavalla heitolla.

Vaaput

Abu SvartZonker McHybrid Baby: Tämä viehe kuuluu häntäjerkkien koulukuntaan. Kuten nimikin vihjailee, kyseessä on pieni lajityyppinsä edustaja, vain 85 mm (häntä mukaan lukien) ja 12 g. Epätavallisuutta edustaa myös tuplalenkki, toinen on vaapun kuonossa ja toinen niskassa. Kiinnittämällä viehe kuonolenkistään se saadaan kulkemaan pinnan tuntumassa, niskalenkistä hiukan syvemmällä. Pakkaus sisältää kaksi ruuvaamalla kiinnitettävää häntää, joista toisessa on sirppi- ja toisessa lapiopyrstö.

Uinti näyttää ainakin kalastajan silmiin tosi vaisulta, runko keikkuu aavistuksen ja pyrstö tekee minkä pystyy. Jotenkin kuvaavaa, ettei netistä löydy tälle uintivideota, toisin kuin useimmille muille Abun vaapuille. Eivät houkuttelevuuteen uskoneet loppupeleissä kalatkaan, vaikka viehettä yritettiin hauille ja ahvenille markkinoida. Toiminee parhaiten jigityylisesti uitettuna syvähkössä vedessä.

Abu SvartZonker McJerk: Melko perinteisen mallinen, litteäkupeinen ja korkeahkoprofiilinen haukijerkki kantaa sisällään äänekästä kuulakatrasta ja vatsassaan todella teräviä koukkuja. Kuuluu uimataitoisiin jerkkeihin, joten aloittelijakin osaa sitä uittaa vaikkei olisi kuullutkaan termiä käsiala. Suorakelauksella McJerk potkii todella laveaa s-mutkaa ja panee entistäkin paremmaksi, kun vapatyöskentely otetaan käyttöön.

Viehe on uppoava, mutta silti enempi matalien haukipoukamien työkalu. Ensimmäinen hauki tähän paukahtikin lähes ensiheitolla, mutta toista joutui odottamaan kauan. Ei päässyt käytössämme ”oikeisiin olosuhteisiin” eli isojen haukien vesille merelle. Pituutta 12 cm ja painoa 70 g.

Bandit 100: Suomalaisessa kalafaunassa taitaa rasvakala olla suunnilleen ainoa, joka muistuttaa muodoltaan tätä varsin suosittua pullukkavaapputyyppiä. Tuskin petokala Banditiinkaan rasvakala-aterian toivossa täräyttää, kunhan kiinnostuu eloisasta, vahvasta uinnista, näteistä väreistä ja kenties sisältä kuuluvasta kuulankalinasta.

Mainiosti lentävä 5 sentin ja 7 gramman pikkuvaappu, jolla haukinäyte saatiin helposti. Koska perhekuntaan kuului kaksi muutakin hieman eri syvyyksissä operoivaa veljestä, tämän matalauintisimman (noin 1–1½ metrissä vipattavan) käyttö jäi melko vähälle. Epäilemättä kelpo jokamiehen pikkuhaukivaappu matalassa viihtyvien petojen narraamiseen.

Bandit 200: Edellisen seuratoveri on varustettu hiukan suuremmalla nokkalevyllä, jonka ansiosta painoa tulee gramma enemmän ja sukellus ulottuu (pakkauksen mukaan) 2,4 metriin. Uinti on samanlaista vankkaa jupellusta ja melko kovaakin kelausvauhtia kestävää. Pysäytyksessä pullahtaa isohkon nosteensa vuoksi melko nopeasti pinnalle, joten kiveen tökätessä siima löysälle ja viehe pelastuu suurella todennäköisyydellä.

Maineteot kalavesillä jäivät laihanlaisiksi, mutta yksi reippaampi karkuutus jäi kaivelemaan. Ainesta tälläkin on epäilemättä paljon enempään. Mainittakoon, että perheen syväuintisin Bandit 300 valittiin kuhavieheparhaimmistoon.

Biltema Jerkbait: Bilteman viehekatraan vaatimaton jerkkiosasto sai näyttävän näköisen vahvistuksen nimeltään simppelisti Jerkbait. Vieheen malli muistuttaa vankasti Buster Jerkiä, mutta kiduskansiin on tehty pientä mulkkausta kopiosyytöksiltä välttymiseksi. Väreissä ei sitten olekaan enää jaksettu omaa intuitiota käyttää, eikä niitä paljon olekaan, kolme ainoastaan.

Yhtä kaikki viehe ui hulppeasti hoipperehtien jopa suorakelauksella ja parantaa esitystään entisestään, kun käsiala otetaan käyttöön. Malli on uppoava mutta kulkee silti kohtuullisen lähellä pintaa. Kalarintamalla oli melko hiljaista, muutama metsälampihauki tavoitteli, mutta yksikään ei ylös asti. Uinnista päätellen vieheellä on resursseja paljon parempaan. Mitta on 11,5 cm ja paino 32 g.

Biltema Vaappu: Jos vaapulla on nimenä Vaappu, voisi sen odottaa muistuttavan enempi Rapala Originalia kuin kolmeosaista haukijäljitelmää. Biltema Vaappu on kuitenkin juuri hauki-imitaattori, jonka kolme kappaletta on nivelletty toisiinsa tuplasaranoilla. Kuonon jatkeena on isohko kielimäinen nokkalappu, joka kuljettaa muovikapulan noin kahteen metriin, uppoavuutta hyväksi käyttäen syvemmällekin.

Letkeästi vartaloaan vemputtava viehe poti uintiongelmista, kahdella kolmesta oli selkeitä vaikeuksia pysyä kurssissaan hiemankin nopeammin kelattaessa. Se kolmas antoi mallihauen ja tiputti toisen. Mitat 105 mm ja 18 g, kolmen värin valikoima.

Daiwa Prorex Flat Minnow 50SS: Tämä säihkyvä UL-vaappu on pelkän ulkonäkönsä perusteella varma arpa vaikkapa ahvenhommiin kesävesille: pikkukalamainen ruumiinrakenne, hieno viimeistely, kokoisekseen mainiot heitto-ominaisuudet, kuulien pirinää ja terävät koukut. Mitä vielä puuttuu?

Uintikin on kivaa tiristystä pinnan tuntumassa, mutta vaatii syntyäkseen kohtuullista kelausnopeutta. Siinäkö syy, että ahvensaalis jäi odotettua vaatimattomammaksi? Kirjolohillekin vaappua tarjottiin ja pari tärppiä koettiin, mutta jotenkin tuli tunne, että uinti olisi saanut olla herkempää. Koko 5 cm ja 4,8 g.

Daiwa Prorex Metal Vib: Tämän tyylisuunnan vieheitä on ilmestynyt markkinoille viime vuosina säännöllisesti. Lehtimäinen, ohut metallilappu on saanut päähänsä ja vatsaansa painotusta sekä selkäänsä kolme kiinnitysreikää, joista voi valita mieleisensä.

Uinti muuttuu valinnasta riippuen ollen hakkaavaa tärinää akselilla voimakas–erittäin voimakas. Tosin liike vaatii käynnistyäkseen kohtuullista kelausnopeutta, liikaa hidasteltaessa eloisuus häviää. Muista kaltaisistaan poiketen Metal Vibin mukana tulee spinnerbait-tyylinen lippa, joka voidaan kiinnittää peräkoukun poistamisen jälkeen lisämausteeksi pyrstölenkkiin. Tällöin rungon värinä lähes katoaa ja uintisyvyys madaltuu, mutta houkuttelevuus säilyy myös hitaahkossa kelauksessa.

Lippaa käyttäen vieheellä saatiin muutamia ahvenia, saattoipa koukuissa kamppailla hetken Siuronkosken toutainkin. Myös hauki mielistyi tarjouksesta sen verran, että vei metallinpalasen kokoelmiinsa. Peruketta ei tämän kokoluokan (43 mm ja 10 g) vieheen kanssa viitsi oikein käyttää.

Daiwa Prorex Pencil Bait 65SS: Muikkuvartaloinen, poikkileikkaukseltaan melko pyöreä Pencil Bait kertoo jo nimessään, mistä on kysymys. Tällaiset ”kynävaaput” on suunniteltu pitkiä heittoja ja käsialatyöskentelyä varten. Daiwan luomus yltääkin hyviin lentokaariin, vaikkei ole pituudeltaan kuin 65 milliä ja painaa 5,8 grammaa.

Nokkalevyttömän vaapun omaan laimeaan uintiliikkeeseen ei ole luottamista, vaan houkutus annetaan käsialalla. PB saakin pienillä vavankärjen nypyillä oikein vauhdikkaan näköisen, jopa holtittoman puikkelehtimisen. Jostain syystä kalat eivät olleet uinnista samaa mieltä kalastajan kanssa, koska saalis jäi muutamaan ahveneen. Varmasti kuitenkin varteenotettava tarjous oikeissa olosuhteissa eli esimerkiksi ahventen pinta-ajossa.

Gunki Gamera: Ranskalaislähtöisiä, tosin Kiinassa valmistettuja Gunki-vaappuja tunki uutuusesittelyyn kohtalainen joukko. Ongelmana vain oli, että useimmista malleista oli käytettävissämme vain yksi yksilö, joten liikkumavaraa esimerkiksi värien suhteen ei ollut, eikä korvaajaa pohjatärpin yllättäessä. Gamera kuului porukan UL-kastiin solakoine runkoineen ja 50 mm/2,3 g mittoineen.

Suspiviehe kulkee muutaman kymmenen sentin verran pinnan alla lavealla potkulla hiukan kylkimyyryisesti. Tumma ahvenraitaväri ei tainnut olla houkuttelevuusasteikon kärkipäässä ainakaan meidän vesillämme, mutta kiloiselle säyneelle se kelpasi. Erikoismaininta siitä, että sukellussyvyys kerrotaan vaapun selässä, kuten muillakin Gunkeilla.

Gunki Gamera Slim: Takaliite Slim aikaansaa sen, että vaapun mitta venyy 11 senttiin, paino 12,9 grammaan, nokkalappu kasvaa ja kuularäminä sisuksissa voimistuu huomattavasti. Solakan muovipalikan lento-ominaisuudet ovat mainiot, joten se soveltuu heittovaapuksi vaikka meritaimenjahtiin rannikolle.

Heittelin tätä ahkerasti Kanarialla, ja ainakin uintiominaisuuksiensa puolesta (eloisa, kovaakin kelausvauhtia kestävä liike alle metrin syvyydessä) puolesta tärppiodotukset olivat korkealla. Ne jäivät sillä kerralla täyttymättä, mutta kotivesillä kohtuullisen kokoinen hauki pääsi jättämään hampaanjälkensä herkähkösti raapiutuvaan pinnoitteeseen.

Gunki Megalon: Megalon edustaa pintavaapputyyppiä, jollaisista amerikkalaiset käyttävät mielellään termiä ”walk the dog”. Koiran kävelyttämiseen viittaavalla ilmaisulla haetaan yhtäläisyyksiä vaapun puolelta toiselle poukkoilevaan liikkeeseen, joka aikaansaadaan vavankärjen nypäyksin. Onttosisuksinen, läpikuultava Megalon on vahvasti kelluva, mutta melko pitkäheittoinen peräosaan sijoitetun kahden ison kuulan ansiosta. Ne myös takaavat, että kelluasento on hiukan nokka ylöspäin, jolloin siksak-liike syntyy helpommin.

Vaikka saalis jäi käytössämme laihaksi, pulikassa on varmasti potentiaalia. Isompi 13 cm/27 g versio sopii hauelle ja pienempi 60 mm/3,5 g etenkin ahvenelle, jonka ainoan yksilön hauki varasti lähes ensiuitolla.

Gunki Mothra: Mothra muistuttaa edellä mainittua Slimiä, mutta pienen nokkalapun paikalle on ympätty reilu syvännelevy. Sen ansiosta vaappu sukeltaa 2,5 metrin syvyyteen. Mutta mikä heittokalastajan kannalta parasta, sisälle jemmattu kuula-arsenaali tekee tykittämisen helpoksi vieriessään rungon peräpäähän heiton lähtiessä.

Uintia löytyy ja kelausvauhtiakin saa olla tarpeen vaatiessa reippaasti. Vaappu narautti pari potraa haukea Kapeenkosken alta, joten ihan kelpo palikka siiman päähän vähän syvempiä paikkoja kalastettaessa.

Gunki Otachi: Komean näköinen Otachi on keskikokoinen 125 mm/61,5 g jerkki, jonka erikoisuutena ovat vapaasti pyörivät koukkurenkaat sekä ylimääräinen lenkki koukkujen välissä. Siihen voi ripustaa lisä-ärsykkeeksi vaikka pätkän villalankaa, pienen lipan tai jotain muuta mielestään houkuttelevaa, mikä ei sotkeudu koukkuihin eikä haittaa uintia.

Tällä jerkillä oma liike on perin laimea, mutta nykimällä sen saa kyllä elehtimään ihan kivasti metrin puolentoista syvyydessä. Ei varmaankaan ollut vieheen vika, että saalistilasto näytti tällä kerralla nollaa.

Hopia Körmy: Runkomalliltaan kaskelottia muistuttava Körmy valittiin vuosi aikaisemmin kirjolohivieheparhaimmistoon nelisenttisenä versiona. Nyt tästä apassivaapusta saatiin koekäyttöön kolme senttiä pitempi versio. Uinti on säilyttänyt erinomaisen leveäpotkuisuutensa, eikä virtavesissäkään tunnu ongelmia olevan.

Ehkä koko oli kirjolohille hiukan liian suuri, koska saalis jäi yhteen ylöstulleeseen sekä karkuutukseen. Pintauintisuus vaatii ainakin meidän kirjolohikoskillamme painotuksen käyttämistä parhaaseen pyyntitulokseen pääsemiseksi, mikä heikentää käyttömukavuutta. Metsälammella pikkuhauki otti pulikan vastaan avoimin kidoin. Valmistuksesta vastaa valkeakoskelainen Marko Hopia.

Nils Master Invincible ZOOM: Asikkalalaisen Finlandia Uistimen lippulaivavaappu Nils Master Invincible sai rinnalleen hoikistuneen version, joka kantaa lisänimeä ZOOM. Uinti on säilynyt nilsumaisen herkkänä ja herkullisena. Mikä ehkä hiukan yllättää, on vaapun saavuttama noin neljän metrin uintisyvyys, vaikkei leukalappu kovin kummoisen kokoinen olekaan.

Käyttöömme vaappu tuli vasta kesän puolivälissä, ja koska viehe sai antaa päänäyttönsä kuhan uistelussa, heittokäyttö jäi suhteellisen vähälle. Kuokkalankoskelta ZOOM onnistui kuitenkin huijaamaan kahden kilon kuhan ja saman kokoisen hauen, joten aineksia on. Pituutta ZOOMilla on 12 senttiä ja painoa 10 grammaa.

Noeby NBL 9065 ”Piccolo”: Tätä vaappua ei ole ainakaan turhan järeällä koolla pilattu. 25-millinen ja 2,5-grammainen pallukka muistuttaa muodoltaan vesipisaraa, jonka paksuun päähän on liitetty nokkalevy mallia kieli. Koukuksi on tässä tapauksessa pakkokin riittää yksi perässä heiluva kolmihaara.

Piccolon uinti on kokoisekseen erittäin leveää vemputusta, joka heittäytyy aivan hervottomaksi kiemurteluksi kelausvauhdin kasvaessa. Ehkä meno oli liiankin levotonta ahventen makuun, sillä raitapaitoja saatiin vain muutamia. Koskihommiin vaappu ei sovellu ollenkaan, eikä perukkeiden tai edes isompien lukkoleikarien jatkeeksi.

Noeby NBL 9244: Jos on nimi omituinen, itse vaappu on äärimmäisen perusmallinen muovipulikka syvännelevyllä. Sisälle piilotetut kuulat tekevät vieheestä varsin kelvollisen heitettävän, vaikka sitä ennen muuta kuhan vetovieheeksi suositellaan.

NBL 9244 antoikin päänäyttönsä Risto Jussilan kuhavaappukokeilussa, mutta pääsi muutaman kerran myös heittosiiman päähän hauki-kuhavesillä. Eikä turhaan, sillä pikkuhauki tälläkin näytille väsyteltiin. Koko 90 milliä ja 13 grammaa.

 

Predator 95 mm: Viehepaja Mustaparta, Pehkonen & Heiskanen lähetti uutuusvertailuun kahta eri kokoista Predator-vaappua, joista pienempää eli 95-millistä ja 9-grammaista tarjottiin valmistajien toivomusten mukaisesti myös kirjolohille. Päänäyttönsä todella maukasuintiset kapulat antoivat kuitenkin kuhavesillä.

Satulaturpaisten Predatorien erikoisuutena olivat, tavallisten maalivärien lisäksi, oikeaa pikkukalaa jäljittelevät kuosit, jotka näyttävät ainakin kalastajan silmiin varsin herkullisilta. Kirjolohet eivät ehkä olleet samaa mieltä, sillä saalis jäi parin ohiuinnin asteelle. Puikkarihauki sen sijaan nousi ylös saakka, vieläpä ensiheitolla.

Rapala Rippin’ Rap: Kolikonohut 5 cm/9 g räminävaappu Rippin’ Rap kuului niihin vieheisiin, jotka tuottivat ennakko-odotuksiin peilattuna pienen pettymyksen. Odotukset nimittäin syntyivät jo koeuittovaiheessa kotilaiturilla, kun ensimmäisellä heitolla viehettä näykki isohko ahven ja toisella perässä seurasi hauki.

Heitto-ominaisuudet ovat mainiot, uinti terävää, kuulanräminällä höystettyä tärinää ja syvällekin pääsee tarpeen vaatiessa. Ehkä ongelma oli siinä, että viehe vaatii suhteellisen kovaa kelausvauhtia saavuttaakseen parhaan uintinsa, mikä taas ei suomalaisia kaloja ajatellen ole useinkaan tehokkain uittostrategia. Lämpimillä vesillä vientiä lienee enemmän kuin muutaman ahvenen verran. 

Rapala Skitter Prop: Skitter Prop edustaa meillä suhteellisen vähän käytettyä propellivaappugenreä. Kysymyksessä on pintavaappu, jonka peräkoukun juurelle on asennettu pieni potkuri.

Uitettaessa herkästi pyörivä potkuri roiskuttaa vettä ja vaappu itsessäänkin tekee pieniä sukelluksia pinnan alle sopivasti nyittäessä. Kesäisellä metsälammella ei ollut vaikeuksia saada muutamaa haukea kiinnostumaan tarjouksesta, joskin vain yksi niistä löi kiinni tositarkoituksella. Hauska viehe, joka tuplaa kalastuksen jännittävyyden iskujen ”räjähtäessä silmille”. Koko 7 cm ja 8 g.

Rapala X-Rap Twitchin’ Mullet: Kun pienehkö vaappu pitää heittää pitkälle, tässä saattaa olla sopiva siiman päähän sidottava. 8-senttinen ja 13-grammainen Twitchin’ Mullet lentää komeasti, uppoaa hitaasti ja tuottaa laimealla uinnillaan pettymyksen, ellei kalastaja hoksaa käyttää käsialaansa. Vavalla nykimällä koreografia muuttuu upeaksi joka suuntaan poukkoiluksi uintisyvyyden pysyessä pinnan tuntumassa.

Vaappu on varustettu kahdella yksihaarakoukulla, jotka helpottavat c&r-kalastusta mutta – pakko sanoa – myös jonkin verran vaikeuttavat kalojen kiinnitarttumista. Siltä ainakin meidän kokemuksemme perusteella tuntui, sillä muutamista hyvistä (hauki)tärpeistä huolimatta yksikään kala ei suostunut ylös saakka.

Spro Fat Iris: Kauden varmaankin ilmeikkäin vaappu tulee tässä. Jättisilmäinen pullukka on varustettu pienellä, lähes 90 asteen kulmassa törröttävällä nokkalevyllä, joten tuloksena ei voi muuta olla kuin laveaa, vapaa tutisuttavaa potkiskelua aivan pinnan tuntumassa. Menoon antavat maustetta isot kuulat vatsaontelossa sekä peräkoukkuun sidottu höyhen-kimallekimppu.

Helppoheittoinen Fat Iris on meikävesissä erityisesti matalikkohauen ruokaa, mutta yhtä puikkaria lukuunottamatta menestys jäi odottamaan tulevaisuutta. Kokoja tarjolla kaksi eli 6 cm/17 g ja 8 cm/40 g.

Spro Power Catcher Mr.T Deep Diver: Mutkikkaasta nimestään huolimatta tämä viehe ei erikoisuuksia tarjoa, päinvastoin tyypillisempää pullukkavaappua on vaikea keksiä. Kyseinen versio on varustettu äänekkäillä räminäkuulilla ja isohkolla syvännelapulla, jonka avulla vaappu porautuu ehkä 3–4 metriä pinnan alle. Uinti on odotetun kaltaista vahvaa jumputusta, jolle kovakaan vauhti ei tuota vaikeuksia.

Koska heitto-ominaisuudet ovat kohtalaiset, Mr. T soveltuu myös siiman päähän syvempiä vesiä heittokalastettaessa. Tosin matalauittaminenkin onnistuu vaapun isoa nostetta hyväksi käyttäen. Meille ei ahti suonut antejaan yhtä veneen vierellä karannutta kuhaa enempää, mutta eipä viehe erityisen paljon uintiaikaakaan saanut. Mittaa on levyineen 95 mm ja 17 g.

Veiri: 3D-tulostustekniikka lienee vähitellen yleistymässä myös viehevalmistuksessa. Tätä menetelmää hyödyntää toivakkalainen Veikko Ripatti luodessaan Veiri-vaappuaan. Kysymyksessä on paksupäinen, pyrstöä kohti tasaisesti hoikkeneva muovipulikka, joka on kokoonsa (70 mm/11 g ja 90 mm/15 g) nähden melko painava (uppoava) ja siksi helppoheittoinen.

Uinti on jopa hervottoman laveapotkuista, hakukoukkauksilla maustettua koikkelehtimista alle metrin syvyydessä. Meno vaikuttaa sopivalta ainakin hauen huiputtamiseen, eikä ensimmäisen saaminen suurempia vaikeuksia tuottanutkaan. Toinen onnistui jo pakenemaan, eikä kolmatta tullut. Ahven lisäksi.

Lusikat

Daiwa Prorex Mini Jig: Kuten tiedämme, monia heittokalastusvieheitä voi käyttää myös pilkkinä. Ei siis liene ihmeellistä, jos pilkkiä tarjotaan vastavuoroisesti heittokalastukseen? Nimittäin Mini Jig on malliltaan mitä tyypillisin hologrammipinnoitettu, kolmihaarakoukulla varustettu pystypilkki.

Heitto-ominaisuudet ovat tällaisella soukalla metallitangolla luonnollisesti loisteliaat, ja saa uintiinkin ilmettä kun vavankärjellä nypyttelee. Tällainen viehe lienee suunniteltu erityisesti lämpimille merille nopeatempoiseen UL-heittokalastukseen, mutta kyllä sillä meikävesilläkin voi saalista saada vaikkemme me siinä onnistuneetkaan. Pilkkinä toukan kanssa viimeistään. Kokoa vieheellä on 40 mm ja 7 g.

Mikado Hammer: Hammer ansaitsee nimensä ”vasaroidusta” eli pieniä painanteita täynnä olevasta yläpinnastaan. Muuten peltimalli on varsin perinteinen, loivasti s-käyristetty, varustuksenaan ylisuuret renkaat ja laadultaan vaatimaton koukku. Myös somisteissa on oikaistu maalaamalla paraatipuoli ärsyttävän yksiväriseksi.

Mutta kun heitto-ominaisuudet ovat hyvät ja uintikin oikein kelvollinen, ei kalan tuloa voi halpa toteutuskaan estää. Tällä saaliiksi kaksi kirjolohta, joista toinen karkasi rantaviivalla, sekä hauki. Koot lätkällä ovat 55 mm/13 g ja 60 mm/20 g.

Savage Gear 3D Line thru Sandeel: Meritaimenen rannikkokalastuksessa suositaan jonkin verran viehetyyppiä, jossa siima johdetaan vieheen rungon läpi ja koukku sidotaan sen päähän. Tällä saavutetaan vapaampi uinti sekä kalan tartuttua parempi kiinnipysyvyys, kun viehe luistaa koukun luota siimaa pitkin ”pakoon”. Tätä ideaa noudattaa myös Sandeel, puikkomaisen ohut tuulenkalajäljitelmä.

Heitto-ominaisuuksiltaan fantastinen viehe ui suoraan kelattaessa loivaa s-mutkaa, mutta kun vapatyöskentely aloitetaan, löytyy liikerepertuaarista mitä erilaisimpia syöksähdyksiä suuntaan jos toiseen. Pysäytyksissä viehe vajoaa vaaka-asennossa miedosti väristen. Meidän meritaimenkalastuksemme jäi valitettavasti yhden reissun varaan, ja kun sekään ei saalistilastoja juuri kartuttanut, nollasta ei tätä viehettä pidä syyttää. Kokoja tarjolla 12,5 cm/19 g ja 15 cm/27 g.

Lipat

Daiwa Prorex Spinner Bait: Spinnerbaitit eli henkarilipat edustavat viime aikoina muotiin tullutta viehetyyppiä, jota voi luonnehtia lipan ja jigin risteytykseksi. Teräslankahenkarin toisessa päässä hyrisee lippa tai kaksi ja toisessa on jigipää koukkuineen ja koristeineen. Usein koukku verhotaan kumihapsuista ja/tai kimalteista tehdyllä ”hameella”.

Spinnerbaitien etuna on melko taitava puikkelehtiminen vesikasvien joukossa, sillä henkari toimii samalla eräänlaisena ruohosuojuksena. Siksi niitä käytetään erityisesti hauen kalastuksessa. Pienemmät koot, kuten tämän vieheen 7 gramman versio, sopivat mainiosti myös ahventen narraamiseen. Daiwan Prorex Spinner Bait toimi ongelmattomasti ja eloisasti ja antoi myös saalista, vaikkei aivan kärkikahinoihin yltänytkään. Isompi koko painaa 21 grammaa.

Mikado Focus: Mepps Aglia lienee maailman jäljitellyin lippamalli, ja sieltä lähtee myös Mikado Fokuksen inspiraatio. Vaikkei toteutus kestä vertailua alkuperäisen kanssa – muun muassa koukut ovat varsin kehnolaatuiset – toiminnassa ei isompaa moitittavaa ole. Lippa hyrähtää käyntiin kohtalaisen vaivattomasti, ja jos kaloja sattuvat pelkistetyt ärsyvärit miellyttämään, tärppiä ei tarvitse ihmeenä pitää.

Pinkkiin lippaan saatiinkin sortumaan kirjolohi sekä muutama metsälampiahven. Tarjolla koot 4 ja 6 grammaa.

SpinTube Spinner: Eumerin Spintube-heittoperhoperhe sai uudeksi jäsenekseen lippaversion, jossa messinkirunkoon sidotun ketunkarvaperhon edessä hyrrää samanlainen lehti kuin edellä mainitulla Fokuksella. Koukkuna roikkuu vankka yksihaara, joka parantaa vieheen selviytymistä vesikasvillisuudessa.

Varsinainen myyntiversio saapui käyttöömme vasta syksyllä, joten kalastaminen sillä jäi melko vähäiseksi. Kuitenkin kohtuullisen kokoinen ahven ja kirjolohen karkuutus saatiin tilastoon kirjattua. Lehti pyörii eloisasti, mutta tuntuu joskus hiukan empivän käyntiin lähtönsä kanssa. Tarjolla kokoina 6 ja 12 grammaa, pituutta kymmenkunta senttiä.

Hybridit

Gunki Grubby Flash: Tällä jigimuovista leivotulla kalajäljitelmällä on erikoistarjouksenaan ohuen juomupyrstön päässä lepattava lippa. Se taas yhdistyy pyrstön sisällä kulkevan teräslangan avulla pääpuoleen integroituun lyijypainoon, johon myös selkäkoukku ja vatsan koukkulenkki liittyvät. Tosin pienimmällä ei vatsakoukkua ole, ainoastaan selkäkoukku.

Tämä jännä viehe ei kykene loihtimaan kovin ihmeellistä uintisuoritusta, lähinnä eloisuus löytyy pyrstössä lepattavasta lipasta. Toki käsialaa käyttämällä eli pikku nykäyksin ja ajoittaisin pysäytyksin menoon saa lisää maustetta. Painoa vieheellä on sen verran runsaasti, että kalastaminen syvyyksistäkin onnistuu. Meille sieltä nappasi kiloinen hauki ja kuha, joka kuitenkin karkasi. Koot 9 cm/17,2 g ja 13 cm/38,5 g.

Jaxon Happy Duck: Jaxonin sorsaimitaatio rakentuu kovamuovisesta päästä ja muusta ruumiista, joka on onttoa, jäykähköä kumia. Jämäkkä kaksihaarakoukku on asennettu sorsan perään kärjet lähes kiinni vieheen kylkiin. Kelluvaa hauenhoukutinta uitetaan kevyesti nykien, jolloin se kulkee näppärästi lumpeiden ja muiden vesikasvien ylitse kiinni tarttumatta.

Aika ongelmallista tuntui olevan myös haukien, ainakin ”normaalikokoisten”, tarttuminen koukkuihin, vaikka malliyksilö sentään ylöskin saakka saatiin. Parhaimmillaan lämpimähkön veden aikaan haukien ollessa aivan matalassa. Koko 13 cm ja 26 g.

Savage Gear Hollow Duckling: Savage Gearin ankkaversio on toteutettu samalla tavalla kuin viime vuonna esitelty sammakkokin: Onttoon kelluvaan kumiankkaan on piilotettu kaksihaarakoukku siten, että sen kärjet ovat aivan kiinni vieheen kyljissä. Lisäeloa menoon antavat kumiset, ankan perässä vispaavat räpyläjalat. Jaxonin sorsan tavoin Duckling on hauska ja helppo uitettava tiheässäkin lumpeikossa, sillä se ei hevin jää rehuihin kiinni.

Rehujen seassa lymyävät hauet kävivät kimppuun äkäisesti, mutta ongelma oli sama kuin edellisellä: kaloja oli vaikea saada jäämään kiinni. Ongelman helpottamiseksi ankkaan voi asentaa mukana tulevan lisäkoukun, mutta se taas lisää ruohotartuntoja. Pienemmällä ankalla lisäkoukku ei edes toimi vaan asettuu törröttämään lähes pystyyn ankan selän päälle. Mutta jos haluaa nauttia näyttävistä veden roiskahduksista ja tärpeistä eikä erityisesti halua sotkea käsiään hauen limaan, tässä on erinomainen viehe tarkoitukseen (ilman lisäkoukkua). Koot 7,5 cm/15 g ja 10 cm/25 g (pakkauksen mukaan 40 g).

Wob-Art Field Mouse: Puolalaista käsityötä edustava hiiriviehe varoittaa pakkauksessaan: ”Pidä kotieläinten ulottumattomissa”. On otus sen verran aidon näköinen, että kissa saattaisi siihen hyvinkin käpälänsä iskeä. Kelluva hiiri ui suoraan kelattuna esikuvansa kaltaisesti pientä värinää peräänsä jättäen, mutta ei vatsassa vapaana roikkuvan melko massiivisen kolmihaarakoukun vuoksi ole mikään ruohikkohauen pyydys.

Haukien lisäksi Field Mousea kannattanee tarjota taimenille vaikkapa pohjoisen joilla, missä sopulit ja muut pikkujyrsijät ovat täpläkylkien tavallista saalista. Meille ei tarpeeksi nälkäistä petoa kohdalle sattunut, mutta yhdet pyörteet sai tämäkin peräänsä. Koko 5,5 cm ja 10 g.