Suomessa jokien patoamisesta kalakannoille aiheutuvaa haittaa on perinteisesti korvattu istuttamalla kaloja. Istutusten järkevyydestä ja vaelluskalojen luontaisen elinkierron palauttamisesta on keskusteltu vilkkaasti viime vuosina.

Uusi tutkimustieto kyseenalaistaa kalojen istutusvelvoitteet. Kalojen istutuksiin perustuva vesivoimahankkeiden kalataloudellinen kompensaatio ei enää vastaa nykyisiä oikeudellisia vaatimuksia tai tieteellistä tietoa, toteavat Itä-Suomen yliopiston tutkijat Niko SoininenAntti Belinskij, Anssi Vainikka ja Hannu Huuskonen Water International -lehdessä julkaistussa artikkelissaan.

Artikkelissa tutkijat yhdistävät biologian ja oikeustieteen näkökulmat.

Luonnonkalat pärjäävät laitoskaloja paremmin

Istutuksilla ei pystytä pysyvästi korvaamaan vaelluskalojen luonnonkiertoa. Sotien jälkeen huomattava osa Suomen merkittävistä jokivesistä padottiin vesivoimatalouden käyttöön, ja istutuksia on käytetty kompensaationa pitkään.

Tutkijoiden mukaan uusi geneettinen tutkimus on osoittanut, että laitoskasvatus muuttaa kalojen ominaisuuksia. Kalat eivät enää pärjää luonnossa entiseen tapaan, kun ne ovat sopeutuneet laitosympäristöön ja muuttuneet perinnöllisesti.

Lohikalakantojen on myös todettu olevan geneettisesti erilaistuneita jopa yhden joen eri sivuhaaroissa. Geneettistä monimuotoisuutta ei pystytä pitämään yllä viljelytoiminnalla.

Geneettinen monimuotoisuus on välttämätöntä kalakannoille esimerkiksi ilmastonmuutokseen sopeutumisen vuoksi.

Artikkelin johtopäätös on, että vesirakentamisella aiheutettua haittaa ei voida kestävästi kompensoida ilman kalojen luontaista lisääntymistä. Lisäksi tutkijoiden mukaan jatkossa tulee kiinnittää huomiota siihen, että rakentamisen haitat kompensoidaan koko vesiluonnolle.

Painetta EU-tasolta

Julkaisun mukaan oikeuden tulisi pystyä sopeutumaan nykyistä paremmin vaelluskalojen elvyttämisen tarpeisiin ja ylipäänsä vesienhoidon tavoitteisiin.

Suurin oikeudellinen paine käytäntöjen muuttamiseen tulee nyt EU:n vesipolitiikan puitedirektiivistä. Direktiivin tavoitteena on vesien hyvä tila, jonka yhtenä mittarina on kalasto.

EU on opastuksessaan korostanut jokien riittävän ekologisen virtaaman ja vaellusyhteyksien keskeisyyttä tilatavoitteen saavuttamisen kannalta.

Suomen vesilaki mahdollistaa vanhojen kalatalousvelvoitteiden muuttamisen. Jos velvoitteita ei ole alun perin lupaan asetettu, ei niitä käytännössä kuitenkaan voi siihen enää jälkikäteen lisätä.

Tutkimuksesta löytyy lisätietoja Itä-Suomen yliopiston uutisesta.