Marraskuu on säiden salliessa ihan kelvollista kalastusaikaa, mutta silloin pitää kyllä tietää, missä kalastaa ja miten. Randomheittely lähimmässä rannassa tuskin palkitsee ainakaan saaliillisesti.

Yksi vaihtoehto on koskikalastus. Tosin vedenlämmön lähennellessä jäätymispistettä kalojen aktiivisuustaso ei enää ole paras mahdollinen.

Toinen merkittävä saalismahdollisuuksien heikentäjä on kalastuspaine, joka koskilla on paljon suurempi kuin useimmilla muilla kalavesillä.

Ellei istutuksia ole tehty lähiaikoina eikä uusia kaloja vaeltanut järvistä virtaan, nollareissun riski on raakaa todellisuutta.

Haastetta hakemassa

Aiomme tehdä kalakaverini Heikin kanssa jonain päivänä 16.-18.11. ”vaikean sesongin” reissun Nokian Siuronkoskelle, joka on ollut arvauskilpailumme näyttämönä muutaman kerran aiemminkin.

Siuronkoski on voimalaitoksen kahtia jakama, nelisensataa metriä pitkä kalastusalue maantieteellisesti hyvässä paikassa isojen reittivesien risteyksessä. Leveyttä sillä on voimalan yläpuolisen ”rännin” kymmenestä metristä siltojen välisen alasuvannon reiluun sataan metriin.

Vielä jokunen vuosi sitten 16. marraskuuta olisi ollut kova ottipäivä Siurossa, koska silloin päättyi taimenen reilun kahden kuukauden mittainen kuturauhoitus.

Nyttemmin tämä päivä on menettänyt merkityksensä, sillä Siuronkoski on vapautettu rauhoituksesta kokonaan. Sitä paitsi viimeisin kalastuslakiuudistus siirsi rauhoituksen päättymään vasta ensimmäinen joulukuuta niissä kohteissa, missä kuturauhoitus on voimissaan.

Kalastus on siis jatkunut Siuronkoskella koko syksyn ajan. Koska kohde on varsin suosittu, punalihaisen yrittäjiä lienee käynyt päivittäin.

Akuuttia tärppiapua ei ole luvassa tankkiautostakaan, sillä kauden päätösistutuksesta on aikaa jo useita viikkoja. Tämä tarkoittaa, että jäljelle jääneet kirjolohet ja muut eväniekat ovat sangen koulutettuja viehetuntijoita. Helppoa ei niiden narraaminen tule olemaan.

Toki aina on mahdollista, että järvestä vaeltaa virtaan tuoretta verta, herkemmin kalamiesten kavaluuksiin erehtyviä luontokappaleita. Niitä tällä reitillä edustavat erityisesti kirjolohet mutta satunnaisemmin myös taimenet sekä tietysti monet rasvaevättömät perus järvilajit.

Arvauskilpailun voittaja palkitaan tällaisella viehesetillä.

Paljonko mittaa Siuron suurimuksella?

Arvauskilpailumme kysymys kuuluu, minkä mittainen tasasentteihin pyöristettynä on pisin koskesta saamamme kala lajiin katsomatta? Aikaa kalastukselle olemme varautuneet käyttämään ainakin viisi tuntia.

Kuten aiemmin totesin, nolla-arvauskin saattaa tällaisella reissulla napsahtaa kohdalle, mutta meidän tarkoituksemme on yrittää välttää sitä kohtaloa kaikin laillisin keinoin.

Aluksi kokeilemme kirjolohta tuntemistamme ottipaikoista parhailla mahdollisilla vieheillä. Jos kirre siiman päähän pätkähtää ja solahtaa haaviin saakka, on sen pituus todennäköisimmin luokkaa 40-45 senttiä.

Jos kirjolohiarpa tuntuu vetävän vesiperän, vaihdamme taktiikkaa ja ryhdymme kuulostelemaan, josko virtaan olisi jäänyt parkkiin esimerkiksi ahvenia tai haukia. Niitä löytynee herkimmin kosken tyynemmiltä reuna-alueilta.

Ahventen päänmenoksi varaan matkaan mikrojigivälineet. Niillä uskon jotain saavani vaikka kaivosta, jos vain sääolosuhteet jigailun sallivat. Pakkanen ja kova tuuli ovat silkkaa myrkkyä tälle harrastukselle.

Palkinnoksi oikein tai lähimmäksi oikein arvannut saa sekalaisen sortimentin vieheitä sisältäen mm. Rapalaa, Kuusamoa, Meppsiä ja Purelurea.

Onnea arvauksiin! Vastausaikaa on 15. marraskuuta asti.

Ja huomio! Käytämme lomakkeella kysyttäjä tietoja ainoastaan palkintojen postittamista varten.