Kanaria on tuiki tuttu lomakohde suomalaisillekin etelän matkaajille. Saarista läntisimmällä El Hierrolla ei moni liene kuitenkaan poikennut, vaikka syytä olisi. Huikeiden luontonähtävyyksien lisäksi meri tarjoaa kelpo kalastusmahdollisuudet.

Kalojen vuoksi mekin Hierrolle hakeuduimme. Menemisen teki helpoksi saarella kalastusmatkailuyritystä vetävä Keijo Laitinen, jonka vene Nina Del Mar on varustettu kaikilla syvänmeren kalastuksessa tarvittavilla herkuilla.

Luppoaikanaan Keijon alus kelluu Restingan satamassa saaren eteläpäässä. Tukikohta on sikäli erinomainen, että kun pohjoistuulet ovat täällä vallitseva ilmastoelementti, saaren suojaisalle eteläsivulle pääsee kalaan kovillakin keleillä.

Sillä tuulia tuntuu Hierrolla riittävän, niin myös tämänkertaisen reissumme aikana. Kun tuuli pysytteli päivittäin 6-10 m/s lukemissa, ei pohjoisille ottipaikoille, valitettavasti niille parhaille, ollut mitään asiaa.

Saalista silti saimme kolmen ja puolen kalastuspäivän aikana kohtuullisesti. Eikä kalojen koossakaan ollut valittamista.

Ensimmäinen vonkale jysäyttä lintuparven keskeltä 26-senttiseen Rapala Magnumiin uistellessamme ”maailmanlopun maisemissa” Faro de Orchilla -majakan luona. Näille nurkille muinaiskreikkalainen matemaatikko Ptolemaios laski maailman päättyvän. Nykyisin tänne päättyy enää EU.

Arvauskilpailun suurin vonkale eskolaari painoi tasan 30 kiloa.

Laariin satoi eskolaari!

Vesa sai ensimmäisenä väsytysvuorolaisena vääntää Shimano Tiagran kampea hyvän tovin, ennen kuin kaunis valkotonnikala suostui veneeseen. Painoksi puntaroimme 22 kiloa.

Kala kakkonen eli 13 kg raitamakrilli iski samoista maisemista toisen päivän alkupuolella. Marin kala jäikin sen session ainoaksi saaliiksi, ellei syöttipilkillä narraamiamme sinttejä lasketa.

Minä sain istahtaa väsytystuolille kolmantena kalastuspäivänä, kun iso raitamakrilli puraisi konaheadia. Tämä kaveri käyttäytyi erittäin vihamielisesti ja onnistui raivoamaan itsensä irti juuri ennen koukkausta. Painoa varmasti 20+ kiloa.

Kun muita uistelutapahtumia ei kuulunut, Keijo päätti kokeilla syöttikalastusta. Sähkökelan ja painavan puntin avulla sardiinilitka laskettiin noin puolen kilometrin syvyyteen.

Paino ehti tuskin pohjalle, kun tärppäsi. Ankara veivaustalkoo päättyi 27-kiloisen käärmemakrillien heimoon kuuluvan eskolaarin pullahtamiseen pinnalle.

Viimeisen kalastuspäivämme kunniaksi tuuli yltyi entisestään, eikä parhaille paikoille ollut taaskaan mitään asiaa. Uistelusaalis jäi yhteen kahden kilon boniittiin.

Sen sijaan syöttionginta oli jälleen tehokasta. Tällä kerralla täky tiputettiin 700 metriin, ja tärppi tuli välittömästi. Nyt punnittiin Pekan ylös vinssaamalle eskolaarille painoa tasan 30 kiloa.

Ei yhtään oikein!

Tämä kala oli lopulta reissumme suurin ja siis arvauskilpailun oikea vastaus. Vastauksia tuli kaikkiaan noin 80 kappaletta ja yhtään täsmälleen oikeaa ei joukossa ollut.

Palkinto ei jää kuitenkaan jakamatta, sillä palkinto menee lähimmäksi oikein arvanneelle eli kempeleläiselle Marko Joensuulle. Joensuun arvaus osui vain 700 gramman päähän oikeasta (29,3 kg).

Koska muita 29 tai 31 kilon vastauksia ei joukossa ollut, viehepalkinto matkustaa pohjoiseen.

Kaikkien vastaajien kesken arvottiin myös Rapalan Espanjan yhtiön sponsoroima erikoispalkinto, kuusi vaappua, t-paita ja lippalakki. Tämä palkinto matkustaa puolestaan Kesälahdelle Pohjois-Karjalaan, jossa sen ottaa vastaan Arto Pöllänen.

Onnea voittajille ja kiitokset kaikille osallistumisesta!