Erämaiset Melkuttimet sijaitsevat Hämeen järviylängöllä Lopen Räyskälässä noin kymmenen kilometrin päässä Forssan ja Riihimäen välisestä tiestä numero 54.

Auton voi jättää Tauluntien varrella olevalle pysäköintipaikalle (parkkipaikka), mistä on muutaman sadan metrin kävely Iso-Melkuttimen itäpäähän. Siellä voi kahden laavun välissä olevalla tulentekopaikalla vaikka syödä lounaan ennen retken jatkumista.

Iso-Melkuttimen kirkkaus ja veden vihertävä sävy tuovat mieleen Välimeren. Kuva: Anssi Uitti

Häkellyttävä kirkkaus

Paikalta on kaunis maisema järvelle, joka myös paljastaa heti salaisuutensa – kirkkaan veden, jonka läpi paistava valkoinen pohjahiekka houkuttelee heti kahlaamaan järveen ja vaikka pulahtamaan siinä, jos lisäraikastusta kaipaa.

Kirkas vesi ja yli 10 metrin näkösyvyys tekee järvestä myös sukeltajien ja vedenalaisen elämän kuvaajien paratiisin – ainakin Suomen olosuhteissa.

Syksyn hiljaisuudessa aika pidättää hetken henkeään. Kuva: Hasse Härkönen

Alla pehmeä neulasmatto

Toinenkin retkikohteen luonteenpiirre selviää heti järvelle päästyä. Jääkauden muovaama harjumaasto on ihanteellista kävelyyn: hiekkapohjaiset ja paikoin neulasmaton peittämät polut houkuttelevat kulkemaan. Harvan mäntymetsän läpi vieressä kimalteleva järvi lisää vielä Kuusamon ja Lapin jokivarsiltakin tuttua tunnelmaa!

Tokholmannokka on 400-metrinen kapea järvelle kurottava niemeke. Kuva: Hasse Härkönen

Välillä polku kulkee aivan järven rantaa, jolloin kirkkaan veden läpi näkyvät uponneet puunrungot harottavine oksineen kertovat rantametsien elämän kiertokulusta.

Kasviharvinaisuuksiakin tulee vastaan. Oikein kyltillä on osoitettu hämeenkylmänkukan läntisin kasvupaikka. Ei saa poimia!

Iso-Melkutin aukeaa hienona panoramana kulkijan eteen. Kuva: Pekka Tarmio

Auringonpaahtama, hietainen ja melko avoin maasto luo omaa tunnelmaansa ja selittää lähistöllä olevan Räyskälän pienen lentokentän purjelentokäyttöä: avoin, lämmin maasto antaa hyviä nousevia ilmavirtauksia. Niinpä joskus voi nähdä valkoisen purjekoneen liidon heijastuvan sinitaivaalta järven pintaan.

Lepakkolaavu Iso-Melkuttimen länsipään niemellä tarjoaa tasokkaan taukopaikan palveluilla kuivakäymälästä polttopuihin. Kuva: Pekka Tarmio

Vaihtoehtoja kulkijalle

Jos lounas on vielä syömättä, järven itäpäästä kahden kilometrin kävelyn jälkeen saavutaan toiselle leiripaikalle laavuineen ja tulentekopaikkoineen. Täällä, kuten toisellakin leiripaikalla, on hyvät alustat myös teltan pystyttämiseen ruoanlaitto- ja käymäläpalveluiden lähelle.

Paluu takasin tapahtuu Iso- ja Vähä-Melkuttimien välisen laskuojan ylittävän puusillan kautta. Yhtenä erikoisuutena paluumatkalla ovat kapeat, pitkälle järven selälle työntyvät harjanteet , joiden laella kulkevia polkuja pitkin on hyvä mennä pitämään maiseamataukoa niemenkärkiin.

Lopen Samoojien pystyttämä silta ylittää Vähä- ja Iso-Melkuttimen välisen purouoman. Kuva: Hasse Härkönen

Pelkän 7 kilometrin mittaisen Iso-Melkuttimen lenkin sijaan on mahdollista pidentää reittiä niin, että kierretään Vähä-Melkutin ja vielä senkin takana oleva Tammelan Kaitajärvi. Näin tehden matkaa kertyy kymmenisen kilometriä.

Lämmin ja kylmä… syksyn värejä Iso-Melkuttimen Nappilahdella. Kuva: Hasse Härkönen

Järvien ympäristö on varsin kelvokasta tattimaastoa. Kuva: Hasse Härkönen

Paljon nähtävää

Päivä Melkuttimilla voi olla monille alkusysäys tulla tutustumaan alueeseen uudestaan laajemminkin.

Nämä polut liittyvät myös maastopyöräkelpoiseen 30 kilometrin Poronpolkuun, mikä taas on osa Paaran patikkaa, mikä taas on osa yli 200 kilometriä pitkää Hämeen Ilves-reittiä…

Ilves-reitti kulkee tästä! Kuva: Anssi Uitti

Antti Lahtinen Espoosta ajeli pyörällään Iso-Melkuttimen polkuja. Kuva: Pekka Tarmio

Mielenkiintoisia täsmäkohteita useammallekin käynnille alueella ovat vaikkapa Marskin metsästysmaja Pikku-Punelian rannalla, Kyynäränharju ja Korteniemen perinnetila Liesjärven kansallispuiston alueella sekä Torronsuo kakkostien toisella puolella. Hämeen luontokeskus on myös luonnollinen vierailukohde, varsinkin jos alueelle tullaan Porintien kautta.

Retkeen voi yhdistää käynnin läheisellä Korteniemen perinnetilalla, missä voi tutustua vaikka pellavan viljelyyn ja tuotantoon aina kankaaksi asti. Kuva: Pekka Tarmio

Liesjärven kansallispuistossa Liesjärven rannalla sijaitseva ja Metsähallituksen ylläpitämä Korteniemen perinnetila tarjoaa aikamatkan menneeseen maailmaan.

Korteniemen 1800- ja 1900-lukujen taitteessa valmistuneet rakennukset ovat alkuperäsillä paikoillaan Liesjärven rannalla. Kyseessä on perinnemenetelmin viljelty maatila, jonka mailla laiduntavat alkuperäisrotujen kotieläimet. Tila ja sen yli satavuotiaat rakennukset ovat maksutta tutustuttavissa toukokuun alkupuolelta syyskuun loppuun.

Perinnetilalla kävijät voi myös osallistua tilan arkitöihin ja talkoisiin. Tilan tulevista tapahtumista tietoa tarjoaa Metsähallituksen sähköinen tapahtumakalenteri.

Lisätietoa: www.luontoon.fi/korteniemi