Grönlanti.

Ainakin minulle tulevat sanasta ensimmäisenä mieleen ikijäätiköt ja kylmyys. Ja eskimot, iglut, jääkarhut, hylkeet, koiravaljakot…

Enpä olisi vielä muutama viikko sitten kuvitellut lähteväni Grönlantiin kalaan, ainakaan näin syksyllä. Mutta kun sopiva tilaisuus tuli, tartuin täkyyn kuin hauki Professoriin.

Reissullamme on tarkoitus kuvata materiaalia Arktiset Vedet –televisiosarjan seitsemännelle tuotantokaudelle.

Oma roolini ei kuitenkaan ole toimia filmitähtenä vaan tavallisena rivikalastajana, ja siihen rooliin aionkin paneutua kunnolla.

Rautua, rautua…

Grönlannissa ovat nimittäin maailman luultavasti parhaat rautuvedet!

Kangia-joki, jonka rannalla ruotsalaisen kalastusmatkailufirma Solid Adventuresin eli meidän tuleva tukikohtamme sijaitsee, on monista hyvistä rautujoista kenties ykkönen.

Jokeen nousee kesäkuukausina merestä suuria määriä rautuja kutemaan. Keskikoon täkäläisillä kalakaunottarilla sanotaan olevan 2-3 kilon luokkaa suurimpien painaessa seitsemän kiloa tai jopa enemmän.

Rautu onkin ainoa Grönlannin sisävesissä esiintyvä kalalaji, joten fongareille näitä karuja paljakoita ei voi erityisemmin suositella.

Sen sijaan merellä, jossa aiomme myöskin kalastella, lajeja on toki enemmän turskan, seitin ja ruijanpaltaan edustaessa yleisimpiä siimanvenyttelijöitä.

Kalastus joella tapahtuu pelkästään perhovälineillä. Mukaan suositellaan 6-7-luokan yhdenkäden vapaa pinta- tai kärkiuppoavalla siimalla.

Perhoina käytetään värikkäitä tuheroita vaikkapa streamer- tai leech-tyyliin sidottuna.

Mutta jos kaloja on niin paljon kuin ennakkotiedot antavat ymmärtää, järkevintä lienee uittaa mahdollisimman epätodennäköisiä ottiperhoja.

Kalastusaikaa on kuitenkin viikko eikä ole kivaa, jos väsytyskäden kipeytyminen tai kyllästyminen yllättää jo alkureissusta.

Raudun pituus?

Tämän kertaisen arvaustehtävämme kysymys kuuluu, minkä mittainen on ensimmäinen Kangia-joesta saamani rautu? Pituus pyöristetään lähimpään tasasenttiin.

Vähän vihjeitä!

Jos perhooni erehtyy ”keskikokoinen” 2-3-kiloinen, sen pituus lienee jotain 50-60 sentin luokkaa. Mutta voihan olla, että joku rantavedessä lymyilevä poikanen ehtii kiinni ensimmäiseksi.

Tai sellainen seitsemänkiloinen, jonka pituus taitaa lähennellä jo 90 senttiä.

Sanoisin vielä, että nollaa ei kannata arvata. Ellei sitten kauhea sää tai muu luonnonmullistus sotke reissuamme oikein kunnolla.

Paras arvaaja palkitaan tällä kerralla punavoittoisella viehesatsilla, jonka voisi kuvitella maittavan myös suomalaisille rauduille. Setti sisältää mm. Kuusamoa, Abua, Stormia, Blue Foxia ja Laxmania.

Arvausaikaa on tällä kerralla tavallista pitempään eli torstain 13.9. loppuun saakka, koska nettiyhteyksien puuttuessa en pysty raportoimaan saalistani aikaisemmin.

Huomio! Kysymme lomakkeella yhteystietoja vain palkintojen postittamista varten!

Kuva: Algkalv [Public domain], from Wikimedia Commons