Tänä kesänä on valtakunnan tiedotusvälineissä ollut kalajuttuja tavallista enemmän.

Perinteisiä joku-saanut-ison-verkkokuhan ja hauki-purrut-uimaria-jalkaan –uutisia yleisempi aihe on ollut helteistä johtuva kalojen huonovointisuus.

Kalakuolemia on raportoitu monesta paikasta. Erityiseen riskiryhmään ovat kuuluneet pienten purojen taimenet, joilla ei ole mahdollisuutta tai ymmärrystä paeta tappavan lämpimäksi muuttuvaa vettä minnekään.

Selkäuimareita on löydetty myös järvistä ja lammista, erityisesti matalista ja rehevistä. Veden lämmetessä kalojen hapenkulutus kasvaa mutta toisaalta veden kyky sitoa tätä arvokaasua itseensä heikkenee. Huono yhtälö, jonka karuja seurauksia on tiedotusvälineissä päivitelty lähes päivittäin.

Myös kalastuksen harrastajat ovat saaneet kärsiä hellittämättömistä helteistä, varsinkin jos koskikalastus on ollut oma ykkösjuttu.

Paitsi että lohikalojen kiinnostuminen vieheistä on lämpimissä vesissä huomattavan vähäistä, kaikkiin paikkoihin ei ole edes päässyt asiaa käytännössä toteamaan.

Lupamyynti on lopetettu, koska esimerkiksi taimenen rimpuileminen siiman päässä saattaisi stressata sitä liikaa. Vapautuksensa jälkeen eläin ei ehkä selviäisi koettelemuksestaan hengissä.

Nollareissu vai ei?

Tätä kirjoitettaessa helteet yhä jatkuvat, mutta muutos tukalaan ilmastoon toivottavasti tulee piakkoin. Kenties jo viikonlopun jälkeen.

Nollareissua uhmaten olemme lähdössä kalakaverini Heikin kanssa jonain päivänä välillä 10.-12.8. Nokian Siuronkoskelle kalaan.

Olosuhteet eivät ennakkotietojen mukaan ole kovin hääppöiset. Paitsi että vesi on lämmintä, sen juoksutus voimalan läpi on ollut viime aikoina minimissään.

Kun vesi ei virtaa, se houkuttelee kaloja luokseen huonosti. Osa pakenee varmasti alapuoliseen Kuloveteen parempia aikoja odottamaan.

Mutta jotain uskomme silti saavamme, jos ei muuta niin ahvenia ja särkiä, tuurilla haukia ja kuhiakin.

Vaikka Siuroa ruokitaan kohtalaisen runsailla kirjolohi-istutuksilla, viimeisestä istutuksesta on aikaa. Siispä rasvaevällisen todennäköisyys lienee näillä keleillä lähellä nollaa.

Tällaisilla vaapuilla pääsee mestariarvaaja kalastelemaan.

Neljä tuntia aikaa

Tämän arvauskilpailun kysymys kuuluu, kuinka pitkä on pisin Siuronkoskesta saamamme kala, kun kalastusaika on maksimissaan nelisen tuntia. Vastauksia odotamme torstain 9.8. loppuun saakka ja pituudet on hyvä pyöristää lähimpään senttiin.

Palkinnoksi parhaalle arvaajalle lähtee viehesatsi, joka sisältää kotimaisten pienvalmistajien vaappuja vuosituhannen vaihteen tienoilta.

Jos yhtä hyviä arvauksia on useampia, palkinto arvotaan niiden kesken.

Korostettakoon vielä, että hellevirvelöintimme Siuronkoskella ei täytä vastuuttoman kalastuksen tunnusmerkistöä.

Pois laskettavat lohikalat eli taimen ja harjus ovat täällä satunnaissaaliita ja kirjolohen kanssa pyydä & päästä ei ole sallittua.

Jos siis kirre saaliiksi sattuu, se päätyy takuuvarmasti pannulle. Kuten myös mittakuha ja ahvenkin.

Huomio! Keräämme lomakkeella yhteystietoja vain palkintojen postittamista varten.