Aiempi käsitys oli, ettei pienistä pintavaurioista olisi kaloille haittaa. Tuoreiden tietojen pohjalta herää kuitenkin epäilys, koskeeko alttius vesihomeen saamiseen myös muita kaloja ahvenen lisäksi?

Hauen ja lahnan osalta asia on sikäli selvä, että ne saavat katiskassa vähänkin kauemmin oltuaan aina niin suuria vaurioita kaikkialle pintaansa, ettei niitä ole missään tapauksessa syytä vapauttaa vaan ne tulisi ottaa saaliiksi.

Mutta entä hyvin vähäiset ihovauriot? Kuinka kohtalokkaita ne voivat olla eri kalalajeille? Koskeeko suositus korjata koko katiskasaalis talteen myös muita kaloja kuin ahventa?

Näihin kysymyksiin olisi hyvä saada tutkimukseen perustuvia vastauksia. Niin ei taida kuitenkaan ihan heti käydä, koska tämän tyyppiset asiat eivät ole kuuluneet kalantutkimuksen tärkeimpiin kysymyksiin.

Poikkeuksena made

Lähtökohtaisesti kaikki katiskaan jääneet kalat saavat katiskassa ollessaan vaurioita pintaansa. Sääntöön löytyy kuitenkin ainakin yksi poikkeus, made.

Mateen pinnasta ei löydä naarmun naarmua mistään, vaikka made olisi katiskassa pitkään. Syynä lienevät mateen ihmissilmäänkin selvästi erottuvat tuntoelimet: kaksi tappia kuonon päällä, viiksisäie leuan alla ja pitkät tuntoelimet vatsaevien eväruotojen päissä.

Lisäksi made on äärimmäisen ketterä kääntymään ja kääntyminen onnistuu mateelta myös pienessä tilassa. Ei ihme ettei se kolhi itseään.

Ahvenen katiskassa saamista ihovaurioista kerrotaan Erän numerossa 7/2018 (ilmestymispäivä 4.7.2018).