Rantasen Turun ammattikorkeakouluun tekemän tutkimuksen aineistona oli 74 kuhaa, jotka pyydettiin neljällä heittokalastuskerralla Saaristomereltä kesäkuussa 2017. Vieheenä oli yhdellä yksihaarakoukulla varustettu jigi.

Pyynnin jälkeen kuhat siirrettiin vuorokaudeksi suurikokoiseen seurantasumppuun, minkä jälkeen kalojen kunto arvioitiin. Tutkittujen kuhien pituus oli 27–58 senttiä painottuen kokohaarukkaan 30–39 senttiä.

Suurin osa tutkimussaaliista oli siis nykyisen pyyntimitan alle jääviä kuhia.

Tutkimuksessa vain kolme kuhaa kuoli. 20 kuhalla eli reilulla neljäsosalla tutkituista kaloista havaittiin ulkoisia vammoja, jotka olivat kuitenkin pääsääntöisesti lieviä.

Varovaista käsittelyä

– En näe mitään syytä, miksi pienten kuhien vapauttaminen elävänä ei onnistuisi ongelmitta, iktyonomiksi valmistuva Rantanen sanoo.

– Kalaa ei kannata vain heittää takaisin veteen, vaan kalan palautumisesta pitää huolehtia. Jos kala vaikuttaa voimattomalta, sitä kannattaa pitää ensin vedessä olevassa haavissa tai sumpussa toipumassa, hän jatkaa.

Kuhia ja muita kaloja vapautettaessa kalan oikea käsittely on tärkeää. Turhia kosketuksia kalaan tulee välttää, ja jos kalaan kosketaan, se tehdään märin käsin.

Jos kalan haluaa nostaa vedestä, se kannattaa tehdä pehmeällä, solmuttomalla havaksella varustetulla haavilla. Kalan pois vedestä olemisen aika eli niin sanottu ilma-altistus olisi syytä pitää mahdollisimman lyhyenä.

– Tiivistettynä kalan käsittelyn tulee olla sellaista, että kalastaja ei omalla toiminnallaan tee kalan hyväkuntoisena vapauttamista mahdottomaksi, Rantanen sanoo.

Rantanen huomauttaa, että hänen tutkimuksensa perusteella ei voi tehdä johtopäätöksiä siitä, mikä pyydetyn kalan koon vaikutus kalan kuolevuuteen catch & release -pyynnissä on. Alhaisen kuolleisuuden perusteella vaikutus lienee kuitenkin vähäinen.

Syvyys avainasemassa

Pyyntisyvyydellä näyttää olevan huomattava merkitys kuhan selviämiseen pyyntitapahtumasta. Rantasen tulosten perusteella kuha selviää pyynnistä hyvin, kun pyyntipaikan veden syvyys on alle viisi metriä eikä suurta paine-eroa synny.

Jos taas kuha kelataan nopeasti syvästä vedestä pintaan, kalan uimarakko ei ehdi tasata painetta. Sen seurauksena kala saa ”sukeltajantaudin” eli sen silmät ja sisäelimet pullistuvat, kala ui selkää eikä pysty sukeltamaan.

Rantanen viittaa tutkimuksessaan Luonnonvarakeskuksessa (Luke) tehtyyn pilottihankkeeseen, jossa suurella osalla tutkituista kuhista havaittiin edellä mainittuja oireita. Kuhat toipuivat rasituksesta melko hyvin, mutta seurantajakson aikana viidennes niistä kuoli.

8 tai 10 metriä

– Luken kylmän veden aikaan syksyllä 2014 tekemässä pilottihankkeessa kuolleisuuden todettiin lisääntyvän, kun pyyntisyvyys kasvoi yli kymmeneen metriin. Suuri paine-ero näkyy kuhien pienempänä selviytymisenä, Rantanen sanoo.

Rantasen omassa tutkimuksessa kuhien kuolleisuus oli vain neljä prosenttia, eli ero Luken tutkimustulokseen on huomattava. Luken tutkimusotos oli 56 kuhaa.

– Kymmentä metriä pidetään vapakalastajien keskuudessa kuhien pyyntisyvyyden yleisenä rajana. Syvyyskysymys nousee esiin etenkin vertikaalijigauksessa, Rantanen sanoo.

– Mielestäni kahdeksan metriä on sopiva raja, jota syvemmältä kuhia ei kannata kalastaa.

Lauri Rantasen opinnäytetyö löytyy Turun ammattikorkeakoulun Theseus-tietokannasta.