Vaelluskalojen elinolosuhteiden parantaminen on saanut paljon huomiota viime aikoina, mutta vapaat virtavedet ovat tärkeä elinympäristö monille muillekin eläin- ja kasvilajeille. Ongelmana Suomen virtavesissä ovat lukemattomat padot, siltarummut ja muut esteet, jotka estävät tai vaikeuttavat kalojen ja muiden eliöiden liikkumista.

Pienvesissä vaellus- ja liikkumisesteitä on lukumääräisesti paljon, mutta kolikon kääntöpuolena pienvesien esteiden avaaminen ei vaadi valtavia ponnistuksia. Jo pienellä työpanoksella voidaan saada paljon aikaan.

Paikallis- ja aluetason toimijat kuten maan eteläosiin keskittyvä Virtavesien hoitoyhdistys ovat tehneet työtä virtavesien eteen jo pitkään. Nyt mukaan on saatu isoja, valtakunnallisia toimijoita.

WWF:n Manu Vihtonen on aiemmin työskennellyt jokitalkkarina Kaakkois-Suomessa.

Aloitteita ruohonjuuritasolta

Näkyvimpiin kuuluu WWF Suomi, jolla on menossa useita erilaisia virtavesihankkeita. Viime vuonna käynnistyneessä, Euroopan meri- ja kalatalousrahaston ja Ely-keskuksen tukemassa Patokato-hankkeessa avataan puroissa olevia vaellusesteitä kuten tie- ja siltarumpuja.

WWF:n etuna on se, että isona järjestönä se voi toimia joka puolella maata toisin kuin alueelliset toimijat.

– Etsimme sopivia kohteita yhdessä paikallisten kanssa. Paikallisilta ihmisiltä tulleet aloitteet ja ehdotukset ovat avainasemassa, WWF:n virtavesiasiantuntija Manu Vihtonen sanoo.

WWF tekee yhteistyötä paikallisten lisäksi viranomaisten, järjestöjen ja yritysten kanssa.

– Meidän roolimme on koordinoida hankkeita ja toimia asiantuntija-apuna. Virtavesityötä tehdään nimenomaan paikallisten ihmisten ja luonnon hyväksi.

Vihtonen on aiemmin työskennellyt jokitalkkarina Kaakkois-Suomessa, ja työ WWF:ssä on pitkälti samantapaista. Pelikenttänä on nyt vain koko maa.

Padosta koskeksi

Yksi mahdollinen padonpurkukohde on Helsingin Kaarelassa sijaitseva Mätäjoen pato. Padolla järjestettiin toukokuun puolivälissä katselmus, johon osallistui WWF:n ja Helsingin kaupungin edustajia, paikallisia luontoaktiiveja sekä kunnostussuunnitelmien tekijä.

Mereen laskevaa, Helsingin ja Vantaan alueella virtaavaa Mätäjokea on kunnostettu 2000-luvun alusta alkaen paremmaksi elinympäristöksi mereen vaeltavalle ja paikalliselle taimenelle. Kunnostustalkoita on järjestetty eri tahojen toimesta useissa kohdissa jokea. Vantaan puolella joki tunnetaan Mätäojana.

Toukokuisen katselmuksen kohteena ollut pato on joen poikki asennettu betonipalkki, joka vuotaa sekä sivuista että padon alta. Manu Vihtosen mukaan pato on joka tapauksessa korjauksen tarpeessa, joten on sopiva hetki miettiä mitä padolle voitaisiin tehdä.

Padon paikalle voidaan kunnostaa koski, ja osa vanhasta betonipalkista voisi ehkä jäädä jokeen osaksi uutta koskialuetta. Padon yläpuolisen suvantoaltaan vedenkorkeus tulee säilymään ennallaan.

Usean vuoden kokonaisurakka

Kunnostustyöt voitaisiin tehdä Kaarelassa jo loppukesällä 2018. Vihtosen mukaan varsinainen maastossa tehtävä työ hoituu päivässä, mutta kunnostuksen suunnittelu, mahdollisesti tarvittavien lupien hankinta sekä hankkeen rahoituksesta sopiminen vievät jonkin verran aikaa.

Kaarelan kunnostushankkeen maksajasta tai maksajista ei ole vielä varmuutta, mutta ainakin WWF toimii rahoittajana.

– Maastossa myös talkoilla saadaan paljon aikaan, Vihtonen muistuttaa.

Kaarelan pato saatetaan liittää mukaan Patokato-hankkeeseen.  Viime vuonna poistettiin yhdeksän vaellusestettä ja tehtiin kymmeniä kutusoraikkoja osana Patokato-hanketta ja WWF:n K-ryhmän kanssa tekemää Kuteminen kuuluu kaikille -kampanjaa. WWF:n mukaan resursseja työhön on nyt edellisvuotta enemmän.

– Meidän näkökulmastamme on tärkeää, että virtavesilajit pääsevät liikkumaan esteettä mahdollisimman monessa uomassa. Padot ja vanhanmalliset tierummut ovat kriittisiä pullonkauloja vesieläinten kulkemisen suhteen, ja juuri näihin pullonkauloihin pyrimme vaikuttamaan, Vihtonen sanoo.

WWF:n virtavesityö jatkuu usean vuoden ajan. Kunnianhimoisena tavoitteena on saada virtavedet esteettömiksi mereltä jokien latvoille saakka.