Vuonna 2017 Kemijokitiimi istutti lohia Kemijokeen, Ounasjokeen ja Ounasjärveen ja niihin laskeviin sivujokiin. Alisella Kemijoella istutuksia tehtiin Loue- ja Pisajokiin sekä Tervolan patoaltaaseen.

Istutuksia alisella Kemijoella tehtiin pääasiassa lohilla, mutta myös taimenilla.

Ensimmäiset varsinaiset lohien ylisiirrot toteutettiin Itä-Lapin alueelle Savukoskelle ja Ounasjoen aliselle jokiosuudelle (Meltaus, Tolonen, Lohiniva). Kesäkuussa lohia vietiin myös joen latvoille Enontekiön Raattamaan.

Ylisiirtoja varten kaloja pyydettiin yhteensä 1681 kappaletta. Valtaosa tuli Kaakamoniemen lohipadosta ja osa Perämeren/Kemijokisuun niin sanotun terminaalialueen pyynnistä.

Siirretyistä kaloista 529 oli naaraita ja 1058 uroskaloja. Kemijokitiimin arvion mukaan istutusalueille siirretyt naarat tuottivat kutiessaan arviolta reilut kolme miljoonaa mätijyvää.

Ylisiirtojen tuloksellisuutta arvioi sähkökalastusten avulla Luonnonvarakeskus. Syksyllä 2017 niin sanottuja nollikkaita, lohen poikasia löytyi selvästi useammista kohteista kuin koskaan aiemmin.

Tiheydet olivat pieniä, mutta rohkaisevia.

Suurin tiheys nollikkaissa saatiin Jääskön tienoilta (7,1 poikasta/aari). Raattaman korkeudelta löytyi koealueita, joissa tavattiin vanhempia poikasia, tosin Kemijoki Oy on istuttanut sinne yksivuotiaita rasvaevällisiä poikasia, joiden osuutta tuloksiin oli vaikea arvioida.

Kossit pyrkivät kotiin

Hämmentävin tulos havaittiin Isohaaran kalatieltä, johon hakeutui 8. elokuuta seitsemän noin 60 sentin mittaista uroslohta eli kossia.

– Aktiivisen nousukäyttäymisen vuoksi kaloista otettiin suomunäyte, josta oli luettavissa, että kalat olivat viettäneet kolme ensimmäistä elinvuottaan joessa, eivätkä 2 vuotta laitoksessa, kuten velvoitekalat, Kemijokitiimi arvioi tiedotteessaan.

Havaintoa tuki myös taannehtivan kasvun määritys. Tieto sai Kemijokitiimin vähintään iloiseksi.

– Kemijoen luontainen kierto on ehkä käynnistymässä.

Mutta missä Kemijokeen pyrkineet kossit olivat syntyneet?

Jos ne olivat aloittaneet elämänsä mätijyvinä Ounasjoelta ja siirtyneet kolmen jokivuoden jälkeen mereen, ne olisivat joutuneet laskemaan läpi viidesta voimalaitoksesta ennen kuin olisivat polskutelleet Vallitunsaaren kupeella Isohaarassa.

– Sitähän tässä ihmetellään, Kemijokitiimin toiminnanohjaaja Jukka Viitala tiivistää.

Varmaa on vain se, että kossien koti ei voi olla Isohaaran ja Taivalkosken välissä, koska alueella ei ole puroja, joissa lohet voisivat kutea. Ei ainakaan vielä.

Eli kuten Paluu 2017 – raportti vaelluskalojen palauttamisesta Kemi- ja Ounasjokeen toteaa, ainoa kriteeri vaelluskalojen ohjaamiseksi Isohaaran patoaltaaseen on tyydyttää virkistyskalastuksen tarvetta.

Toivoa on kuitenkin lievästi ilmassa. Viitalan mukaan Taivalkosken alapuolelle laskee Maulan kylän kohdalta, idän suunnalta muutaman kilometrin mittainen puropahanen, jossa on tavattu lohenpoikasia 1990-luvulla toteutetuissa sähkökalastuksissa.

– Suunnitteilla on ottaa puro yhdeksi kunnostuskohteeksi.

Keräys jatkuu

Kemi- ja Ounasjoen vaelluskalojen palauttamiseksi tarvitaan edelleen rahaa, joten valtakunnallinen Paluu -keräys jatkuu myös vuonna 2018.

Keräyksen avulla pyritään hankkimaan varoja vaelluskalojen palautusta tukevien projektin omarahoitusosuuksien kattamiseen.

Paluu-keräys on suunnattu yksittäisille kansalaisille sekä yrityksille. Rahat voi myös korvamerkitä, sillä erilaisia hankkeita on kolme:

  1. Isohaaran kalateiden toiminnan edistämiseksi laadittujen suunnitelmien toteutus.
  2. Vaelluskalojen ylisiirrot Kemijokisuun merialueelta ja Isohaaran kalateiltä Kemi- ja Ounasjoelle sekä kuljetuskaluston kehittäminen.
  3. Alisen Kemijoen sivujokien kunnostamisen edistäminen.

Lahjoitukset voi tehdä seuraavilla tiedoilla (vuonna 2017 lahjoitussummat vaihtelivat 10-7500 euron välillä):

Saaja: Lohijokitiimi ry (1733962-5)
Tili: FI 56 1843 3000 012966
Viite: Paluukeräys Lupa n:0 RA/2018/287

Lisää tietoa Lohijokitiimin verkkosivuilta.

Kuvat:

Isohaara: Lijonama45 [CC BY-SA 3.0], from Wikimedia Commons

Ounasjoki: Heikki Immonen [CC BY 3.0], via Wikimedia Commons