”Asiat ovat edenneet, mutta paljon on vielä työtä jäljellä.” Suomen WWF:n pääsihteeri Liisa Rohwederin tiivistys kuvaa hyvin Helsingissä perjantaina 20.4. pidetyn virtavesiseminaarin henkeä.

Perusteltua toiveikkuutta on paljon ilmassa, mutta edessä olevat haasteet ja hankaluudet tiedostetaan hyvin. Rohwederin mukaan suuntana on, että vaelluskalojen suojelutyössä ollaan siirtymässsä yhä enemmän mereltä virtavesiin ja kokonaisten jokiekosysteemien suojeluun.

Eduskunnan Pikkuparlamentissa järjestetyssä seminaarissa käsiteltiin Suomen virtavesien ja vaelluskalojen näkymiä. Seminaarin järjestivät kansanedustaja Pekka Haavisto ja vihreiden eduskuntaryhmä yhdessä Jasper Pääkkösen ja WWF Suomen kanssa. Tapahtuma oli osa Maailman vaelluskalapäivän ohjelmaa.

Kemijoki iso kysymys

Koko päivän kestäneen seminaarin esityksissä käsiteltiin kotimaan tilanteen lisäksi Ruotsin kehitystä sekä EU:ssa tulossa olevaa vesipuitedirektiivin uudistusta.

Aamupäivän esityksistä eniten kysymyksiä ja kommentteja synnytti Lapin ELY-keskuksen kalatalouspäällikkö Pentti Pasasen esitys vireillä olevasta Kemi- ja Iijoen kalatalousvelvoitteiden päivityksestä.

Lapin ELY ajaa velvoitteiden muutosta, koska jokien luontaisten lohikantojen aiemmasta vaelluspoikasmäärästä on saatu tuoretta tietoa. Uusien tietojen perusteella nykyiset velvoitteet ovat ELYn mukaan liian pienet voimalaitosten aiheuttamaan haittaan nähden.

Jos velvoitteita tarkistetaan, kyseessä tulee olemaan merkittävä ennakkotapaus. Laajuudeltaan ja rahalliselta arvoltaan kyseiset velvoitteet ovat Suomen suurimmat.

Pieniä patoja halutaan purkaa

Useat esitelmöitsijät kiittelivät kotimaassa viime vuosina tapahtunutta asennemuutosta virtavesien ja vesivoiman suhteen.

Luontoarvojen kuten luontaisesti lisääntyvien vaelluskalakantojen merkitys ja kiinnostavuus ovat nousseet selvästi jokien kohdalla. Itämeren lohikantojen onnistunut suojelu ja etenkin Tornionjoen lohikannan ripeä elpyminen ovat raivanneet tietä muiden uhanalaisten kalalajien suojelulle.

Tilaisuudessa muistutettiin pariin otteeseen siitä, että virtavesien suojelu ei ole uusi asia vaan jo viime vuosituhannella sen suhteen tehtiin paljon. Koskiensuojelulaki ja ympäristöministeriön perustaminen olivat tärkeimmät esimerkit.

Yksi päivän teemoista oli pienten, energiantuotannoltaan hyvin vaatimattomien voimalaitospatojen purkaminen. Ruotsin Älvräddarna-järjestön Christer Borgin esityksen perusteella Suomen ja länsinaapurin tilanteet ovat melko samanlaisia pienten patojen suhteen. Halua pikkupatojen purkuun on monella taholla, mutta toistaiseksi asia on edennyt hitaasti.

EU-tason vesipolitiikkaa

EU-tasolla ja sitä kautta myös Suomessa tulevien vuosien iso asia on EU:n vesipuitedirektiivin uudistus. Direktiivissä vesiä katsotaan laajasti ja monelta eri kantilta, ja direktiivin muuttaminen vaikuttaisi jäsenmaiden vesipolitiikkaan todennäköisesti laajasti.

Suomen kannalta tilanteen tekee erityisen kiinnostavaksi se, että Suomi on EU:n puheenjohtajamaa heinäkuusta 2019 alkaen, jolloin direktiivin valmistelun odotetaan olevan ratkaisevassa vaiheessa.

Puheenjohtajuus antaa Suomelle hyviä mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan. EU:n puheenjohtajuuskausi kestää puoli vuotta.

Seminaari on katsottavissa YouTubessa.