Pohjanlahdelta ja Suomenlahdelta pyydettyjen silakoiden dioksiinien ja PCB-yhdisteiden pitoisuudet ovat pienentyneet alle puoleen 2000-luvulla, kertovat Evira, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Luonnonvarakeskus ja Suomen ympäristökeskus yhteisessä tiedotteessaan.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Hannu Kiviranta pitää muutosta merkittävänä.

– Alamme saavuttaa silakoiden kohdalla tason, jossa vain kaikkein isoimpien silakoiden pitoisuudet ylittävät EU:n raja-arvon yhdisteille, Kiviranta sanoo.

Kivirannan mukaan myönteinen kehitys on hyvä esimerkki siitä, että päästöjen vähentämiseksi tehdyt päätökset todella vaikuttavat. Silakka ja kilohaili ovat rasvaisia kaloja, joihin kertyy dioksiineja ja PCB-yhdisteitä. Rasvaliukoiset yhdisteet säilyvät luonnossa pitkään ja rikastuvat Itämeren ravintoverkossa esimerkiksi loheen.

Tuoreet tulokset liittyvät Itämeren ja Suomen sisävesien kalojen ympäristömyrkkypitoisuuksia tutkivaan EU-kalat III -hankkeeseen. Valtioneuvoston kanslian rahoittamassa hankkeessa ovat mukana Evira, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Luonnonvarakeskus ja Suomen ympäristökeskus.

Kalan syömistä suositellaan

Tutkimuksessa selvitettiin myös useiden muiden yhdisteiden pitoisuuksia silakoissa. Pitoisuudet ovat pieniä eikä niistä ole haittaa terveydelle. Esimerkiksi bromattujen palonestoaineiden (PBDE) pitoisuudet silakoissa ovat tiedotteen mukaan puolittuneet 2000-luvulla, mikä kertoo yhdisteille asetettujen käyttökieltojen vaikutuksesta. Elohopean pitoisuus on säilynyt ennallaan.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositus on, että kalaa kannattaa syödä eri kalalajeja vaihdellen 2–3 kertaa viikossa. Kala on hyvä proteiinin, monityydyttymättömien rasvojen ja D-vitamiinin lähde.

Eviran kalaa koskevien syöntisuositusten mukaan lapset, nuoret ja hedelmällisessä iässä olevat voivat syödä vain 1–2 kertaa kuukaudessa isoa, perkaamattomana yli 17-senttistä silakkaa tai vaihtoehtoisesti Itämerestä pyydettyä lohta tai taimenta.