Todellisia viehelöytöjä voi tehdä, paitsi tarvikeliikkeiden alelaareja penkoen, myös pää painuksissa rannoilla kulkien.

Tarkkasilmäinen ja onnekas kulkija palkitaan usein löytövieheillä.

Rantapensaisiin jääneet perhot, kivenkoloon pudonneet uistimet ja laskeneen vedenpinnan paljastamat pohjaan jääneet vieheet kertovat myös muiden kalastajien viehevalinnoista ja antavat vinkkejä kyseisen kalapaikan ottivieheistä.

Joskus vieheen löytäjä voi hieman hörähdelläkin, että onko täällä tuollaisellakin yritetty, tai että onkohan vieheellä peräti heitetty kalan sijasta vesilintua.

Maastoon jääneen vieheen korjaaminen talteen on taloudellisesti järkevää ja samalla myös pieni ympäristöteko, sillä koukut voivat tarttua rannoilla liikkuviin eläimiin tai uimarin paljaaseen varpaaseen.

Olen löytänyt vuosien mittaan eri kalapaikoilta kymmenittäin vieheitä ja perhoja, joilla olen saanut myös saalista. Monista löytöuistimista on tullut jopa uusia mielivieheitäni.

Silloin tällöin haaviin kellahtaneen kalan suupielessä on killunut oman vieheeni lisäksi myös ylimääräinen uistin tai perho.

Neljästi olen saanut hauen kidasta takaisin omankin vieheeni; niistä kolme Lapin vesillä, mikä kertonee jotakin pohjoisten vesien haukien ruokahalusta.

Aikansa Vuoddasjoen pohjassa lojunut Panther Martin -lippa jatkoi kalastustaan heti sen löydettyäni.

Kerran isohkoa kirjolohta peratessani sormeeni upposi pieni kolmihaarakoukku, jonka kalan edellinen ”kiusaaja” oli kai sitonut liian ohueen siimaan.

Yksi löydöistäni oli 80-luvulla Ruijan ylängöllä Vuoddasjoen rannalta jättösiiman päästä poimimani Panther Martin -lippa.

Vaikka vieheen koukut olivat ruostumisen tuloksena jo hieman ohentuneet, aloin saada sillä mukavaan tahtiin harjuksia ja taimenia. Ruijan vesien lisäksi ”Martin Pantteri” puri myös Inarijoella – tai oikeastaan harrit purivat sitä.

Joitakin vuosi myöhemmin en enää löytänytkään Panther Martinia lipparasiastani. Olin varmaan unohtanut sen johonkin viehettä vaihtaessani. Mutta kuinka ollakaan: löysin tilalle toisen Panther Martinin – tosin pienemmän – ennen kuin ehdin etsiä uutta kalastustarvikekaupasta.

Kyllä elämä on ihmeellistä!

Taimenkosken rantapuskasta löytynyt kuulapääperho kalasti mainiosti myös metsälammen ahvenia.

Jostain, en muista mistä, löysin vaaleanpunaiseksi värjätystä kaninkarvasta tehdyn Zonker-perhon, josta tuli luottoperhoni kirjolohien kalastuksessa. Kun muut perhot pettivät, petti suvannossa liehuen lilluva Zonker isotkin kirret.

Rauha tuon perhon muistolle. Hyvin palvelit, kunnes jäit joen pohjaan kenties seuraavan onnellisen kalastajan löydettäväksi.

Samaan kastiin edellisen kanssa menee pieni musta kuulapääliitsi, joka tuotti löytämisensä jälkeen monta kertaa hienoja kalastuselämyksiä ennen luontoon palaamistaan.

Lukuisia kertoja sen pelastin puskista ja pohjatärpeistä uhraten kalastusaikaa ja vaivaa enemmän kuin yhdenkään itse sitomani perhon takia.

Lottovoittoja metsälammilla

Erään erikoisimmista sattumuksista koin 80-luvun alussa Pohjois-Karjalassa, kun uistimeni koukku solahti lammen pohjaan jääneen lippauistimen leikarinsilmään.

Liisa-anoppi seuraavana aamuna samalla metsälammella, jolla lusikan koukku solahti Calico Catin leikarin silmään. Alkuperäinen löytöviehe on lisätty kuvaan.

Onnekkaasti saatu löytöviehe oli tavallistakin tavallisempi musta/puna/valkea Calico Cat -lippa.

Viehe on yhä tallessa, koska en ole sillä koskaan kalastanut. Lottovoittoakin pienemmällä todennäköisyydellä saatu talismaani, jota en halua hukata.

Uskomatonta kyllä lähes samanlainen episodi toistui vuosia myöhemmin eräällä ristiinalaisella metsälammella. Nyt vieheeni koukut sujahtivat parin metrin syvyydessä ties kuinka kauan lojuneen Abu Atom Gillerin vieherenkaaseen.

Lammen pohjassa ties kuinka kauan lojunut Atom Giller tarttui renkaastaan vieheen koukkuun.

Uistin oli patinoitunut vedessä kauttaaltaan mustaksi tai sitten kalastaja oli noennut sen esimerkiksi koivuntuohen savulla. Lusikan jatkeena oli hajoamispisteessä oleva vaijeriperuke.

Atom Gillerin erikoisuus on sen ruohosuojaus, mikä on toteutettu niin, että kolmihaarakoukun voi työntää lusikan koveralle puolelle suojalankojen alle ja mistä se liukuu esiin kalan napattua.

Kyseessä on varkautelaisen Toivo Koistisen 1950-luvulla patentoima keksintö, jonka hän myi ABU:lle 1960-luvulla. Atom on kuopiolaisen Puustjärvi Oy:n valmistaman Aromi-uistimen kopio.

Koistinen on kuuluisa myös keksimästään kaksoisnirhasta eli ”Koistisen lohipelistä”.

Vieheisiini tarttuneiden irtosiimojen päistä olen löytänyt kymmeniä vieheitä. Louhivedellä rannalta kalastaessani puraisi ruohosuojattuun (!) Minnow Spooniin kookas Purelure-vaappu, jonka jatkeena oli kymmeniä metrejä vahvaa kuitusiimaa.

Mikähän lienee senkin viehemenetyksen historia?

Muutamiin löytämiini vieheisiin en ole päässyt käsiksi vaikka parhaani yritin. Syvällä voimakkaan virran alla kosken pohjassa kiiltävä lusikka ei tarttunut millään vavan kärkirenkaaseen vaan solahti kivenkoloon näkymättömiin.

Vuohijärvellä roikkui suuri Nilsu pitkässä siimassa, jonka toinen pää oli takertunut lokin jalkaan. Ruunaan Naarakosken vastarannalla roikkui puolestaan jalastaan vieheeseen takertunut lokki ylösalaisin puun oksalla. Kumpaakaan lintua en voinut auttaa.

Luontoon jääneitä vieheitä voi etsiä myös aktiivisesti. Sukellusta harrastava sukulaiseni tutki takavuosina suosittuja koskikalastuskohteita syksyisin heti kauden päätyttyä ja sai mahtavia uistinsaaliita.

Eräällä koskella kerrotaan olleen myös ovela viehepyydys: pojat olivat virittäneet kosken niskalle pinnan alle vahvan köyden, johon kalastajien vieheet tarttuivat.

Vaikka käymme nykyään kalavesillä harvemmin kuin nuorempana, vieheitä löytyy lähes entiseen tahtiin. Tänäkin vuonna olemme noukkineet maasta jo puolentusinaa löytöuistinta niin Simojoella, Saimaan rannoilla kuin kotipuolen koskillakin.

Vaikka siimat ovat entistä vahvempia, vieheiden pudottaminen, unohtaminen ja kaikenlainen sählääminen on yhä muodissa.

Erän 40-vuotisjuhlavuoden joulukalenterin viimeisen
luukun näin avauduttua 
kiitämme kaikkia lukijoita
sekä arvontoihin osallistuneita ja toivotamme kaikille
Rauhallista Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta!

Ari Manninen ja Erän toimitus

24. luukun arvontapalkinto: Petzl Nao+ reaktiivinen LED-otsavalo

Petzl Nao+

  • Petzl PERFORMANCE -sarjan ladattava LED-otsavalaisin automaattisesti säätyvällä valokeilalla ja Bluetooth Smart -yhteydellä.
  • Valaisin reagoi ympäristöön ja muuttaa valokenttää välittömästi käyttäjän tarpeiden mukaan ilman, että käyttäjän tarvitsee koskea valaisimeen.
  • Ominaisuudet voi mukauttaa puhelimesta tai tabletista ilmaisella MyPetzl Light sovelluksella sekä ennen käyttöä että Live-toiminnolla käytön aikana.
  • Soveltuu monipuoliseen käyttöön mm. juoksemiseen, suunnistukseen, nopeaan liikkumiseen, kävelemiseen sekä valaisemaan kauas ja leveälle lähialueelle.
  • USB-ladattava li-ion akku.
  • Kantama 85-140 m välillä 320-750 lumenin valovirralla.
  • Paloaika keskimääräisessä käytössä Max-asetuksella n. 6 h 30 min ja Eco-asetuksella n. 12 h.
  • Valaisin siirtyy varavirtatilaan, kun ladattava akku on melkein tyhjä, jonka jälkeen valaisee vielä 2 h 15 lumenin valovirralla.
  • Vesitiiviys IPX4.
  • Käyttölämpötilat -30°C-+50°C.
  • Kokonaispaino 185 g.
  • Suositushinta 199,95 €

Erän joulukalenteriarvonta on päättynyt. Onnea voittajille ja onnellista uutta vuotta 2018!