Hyviä viehevihjeitä kannattaa kuunnella korvat höröllä.

En tiedä ottiko Manta-mummoni vinkistä vaarin, mutta itse olen monestikin hyötynyt kuulemistani hyvistä kalastusvinkeistä.

Yhden parhaista vihjeistä kuulin puolivahingossa 1980-luvun alussa, kun kävin Mikkelin Vuorikadulla sijainneessa kalastustarvikeliikkeessä nimeltä Juksa.

Välinetarjontaa katsellessani tuli kauppaan tohkeissaan oleva nuori mies, joka kehui saaneensa mahtisaaliin taimenia Yöveden Salonselältä.

Yhteen ja ainoaan peltiin oli alkanut paukkua kalaa sellaisella tahdilla, että mies ei ollut ehtinyt laittaa muita vapoja lainkaan pyyntiin. Hän oli saanut parissa tunnissa peräti kahdeksan punalihaista.

”Aina oli kiinni!”, hän hihkui käsiään levitellen.

Kun kuulijat kärttivät tietoa tuosta ihmevieheestä, kaveri lopulta paljasti sen: ”Hopeinen Smeds 20”.

Miran kouransilmästä pilkottaa kuparoitu Smedsin lappu. Kun matkassa ei ollut meripilkkejä, sai lohiuistin toimia turskavieheenä. Kevyen pellin uppoaminen meren pohjaan kesti ikuisuuden, mutta tärppi tuli heti.

Bingo! Tuon vieheen halusin saada itsekin.

Häveliäänä miehenä ostin sen kuitenkin vasta seuraava päivänä, eihän sitä suin päin voi sortua mainoksen orjaksi.

Smedsistä tuli nopeasti yksi luottovieheistäni, kun hankin ensimmäisen veneeni ja aloin soutaa uistinta Saimaan syvimmillä vesillä Yöveden Käenniemenselällä ja Salonselällä.

En saanut koskaan yhtä komeita kertasaaliita kuin tuo Juksassa kehuskellut nuori mies, mutta parhaimmillaan/pahimmillaan saimme yhden vuorokauden nimissä 25 lohikalaa, joista melkoinen osa tuli otettua saaliiksikin.

Täysin kestämätöntä kalastusta nykyisen mittapuun mukaan.

Käytin Smeds -peltejä Saimaalla uistellessani vuosituhannen vaihteeseen asti. Viehe toimi mahtavasti etenkin syväimen perässä ja takilassa vedettynä.

Mitään mainittavia isomuksia en kuitenkaan saanut, koska kalat eivät ehtineet kasvaa kovin suuriksi Yövettä pitkään piinanneen muikkukadon vuoksi ennen kuin ne jäivät pyydyksiin tai erehtyivät haukkaamaan vieheitä.

Kun täkyraksit alkoivat viedä vetoaikaa uistimilta, jäi Smedsien ja muiden uistimien käyttö vähemmälle. Tämä vanhojen aikojen muistelu on kuitenkin saanut aikaan nostalgisen halun uittaa Smedsejä tosimielellä taas ensi kesänä.

Smedsin historiaa

Smeds on yksi maineikkaimmista Tornionjoella kehitetyistä lohiuistimista.

Ensimmäiset lusikat valmisti Valarin Janne eli Johannes Smeds ennen kuin työtä jatkoi vuonna 1952 hänen poikansa Pauli Johannes Smeds aina vuonna 2005 tapahtuneeseen kuolemaansa asti.  Sen jälkeen uistimia ovat tehneet Paulin poika Jorma ja pojanpoika Pauli.

Toimittaja Juha Jormanainen tapasi 81-vuotiaan Pauli J. Smedsin Torniossa ja kirjoitti hänestä ja Smeds-uistimista Erä-lehdessä 5/2005. Jutussa uistinmestari muistelee:

Smeds-uistinmallien kuvaukset Juha Jormanaisen jutussa (Erä 5-2005).

”Isän malleja olivat 93, joka oli isän synnyinvuosi (1893), 33, 40, 00, 10 ja 77 eli Täystuho. Stanssit olivat kyläsepän tekemiä tai itse tehtyjä. Isä ei koskaan leimannut lappujaan, mutta siitä hän piti huolen, että  uistimen reuna oli aina terävä. Teräväreunainen lappu leikkaa vettä paremmin ja pyytää samalla paremmin, se oli isän vakaa mielipide”.

Jormanaisen jutussa Pauli J. Smeds kertoo yksityiskohtia uistimiensa valmistuksesta, mutta ”unohtaa” vaatimattomuuttaan sanoa, että Smeds-uistimilla on voitettu muun muassa Puruveden soutu-uistelukuninkuus kuusi kertaa peräkkäin. Melkoinen meriitti!

Smedsejä nykyään tekevä Pauli J. Smedsin pojanpoika Pauli Smeds kertoo, että hänen tarkoituksenaan on isänsä Jorman vuonna 2015 tapahtuneen poismenon jälkeen jatkaa uistimien valmistusta sivutoimisesti ja kehittää siinä sivussa uusiakin malleja. Tällä hetkellä valmistuksessa ovat tuotteet numero 00, 7, 17, 17iv, 20, 31, 33, 44, 55, 77 ja 88 sekä rautupilkki 24.

Lähteet: Erä 5/2005 ja Pauli Smedsin lähettämät muut lehtileikkeet, joiden alkuperä jäi toistaiseksi tuntemattomaksi.

21. luukun arvontapalkinto: Petzl Tactikka+

Petzl Tactikka+

  • Suorituskykyinen otsavalaisin, joka soveltuu yleiskäyttöön metsästykseen, kalastukseen, luonnon tarkkailuun jne.
  • Toimii sekä kolmella AAA -sormiparistolla (sis.) että ladattavalla Petzl Core -akulla.
  • Valovirta 250 lumenia.
  • Valkoisessa valossa kolme kirkkautta. Punainen valo säilyttää hämäränäön ja vähentää lähellä liikkuvien häikäistymistä. Vihreä valo tarjoaa parhaan erottelukyvyn, ja silmät palautuvat nopeimmin. Sininen valo vaikeimmin havaittavissa paljaalla silmällä etäältä, ja sillä voi myös seurata verijälkeä. Värivaloissa vilkkutoiminto.
  • Kantama max  70 m.
  • Paloaika eco 260 h.
  • Paino 88 g (3xAAA LR03 paristoilla).
  • Vesitiiviys IPX4,  roiskeveden kestävä.
  • Materiaali- ja valmistusvirhetakuu 5 vuotta.
  • Suositushinta 64,95 €

Erän joulukalenteriarvonta on päättynyt. Onnea voittajille ja onnellista uutta vuotta 2018!