Herkkäliikkeisen lohipellin kalastavan uintiliikkeen voi varmistaa sitomalla sen suoraan siimaan ja sijoittamalla leikarin kauemmaksi vieheestä.

Muutettuamme vuonna 1979 Saimaan rannalle valtasi mieleni pikkuhiljaa kalastustapa, johon en uskonut sitä ennen kovin syvälle ”sortuvani”.

Vannoutuneena perhokalastajana pidin muita vapakalastustapoja vähemmän hienoina. Muutama soutukerta puhtaalla ja syvällä Yövedellä muutti ajatukseni perusteellisesti. Kun ensimmäinen pulska taimen tömähti veneen pohjalle, olin myyty mies.

Ensimmäinen vuosikymmen ja alun toistakin sujui puhtaan uistimensoudun merkeissä, sillä parhailla uisteluvesillä sallittiin siihen aikaan vain soutu-uistelu. Moottorillakin vetävistä ”ryöstökalastajista” kulki huhuja ja jopa heidän saamistaan ennätyskokoisista järvilohista, taimenista ja nieriöistä kiersi juttuja, mutta itse en heihin koskaan ainakaan läheltä törmännyt.

Kaukana selällä kyllä ajeli joskus hiljalleen veneitä, joissa eivät airot käyneet.

Viime vuosituhannen viimeisellä vuosikymmenellä minua pyydettiin Yöveden yhteislupa-alueen asiamieheksi. Komeasta tittelistä innostuneena ehdotin alueelle muutamia uusia sääntöjä, jotka hyväksyttiinkin kalastusalueen kokouksessa.

Voimaan tuli kolmen lohikalan päiväkiintiö ja ehdoton sääntö vapauttaa kaikki alamittaiset ja rauhoitetut kalat niiden kunnosta riippumatta. Etenkin jälkimmäinen sääntö sai vastaansa myös kritiikkiä, mutta puolustin sitä henkeen ja vereen ainoana oikeana sääntönä ainakin vapakalastuksessa.

Parikymmentä vuotta myöhemmin tuo samainen sääntö kirjattiin jo kalastuslakiin.

Tintti-pelti on ollut kahden viimeisen vuosikymmenen aikana useamman Saimaan järvilohen suussa kuin ehkä mikään muu uistin.

Kun Erän päätoimittaja Seppo Suuronen ehdotti 1990-luvun puolivälissä, että alkaisin tehdä uistelujuttuja ja testailla siinä sivussa myös uutuusvieheitä, olin valmis kuin Melperi sotaan.

Kesällä 1998 vedin läpi suurehkon viehevertailun, johon osallistui kaikkiaan nelisenkymmentä viehemerkkiä ja eri mallit ja värit huomioiden satoja vieheitä. Koska sellaisesta urakasta ei yksi innokaskaan kalastaja selviä, osallistui talkoisiin useita vakituisia ja välillä satunnaisiakin avustajia.

Antaakseni kaikille vieheille reilun mahdollisuuden uitin niitä etukäteen laaditun aikataulun mukaan vaihtelevasti eripuolilla ja -syvyyksillä venettä niin, että kaikki vieheet saivat kuta kuinkin saman verran uintiaikaa.

Väitän, että on koekalastajalta aika paljon vaadittu juttu uittaa tasapuolisesti niin hyviksi kuin huonoiksikin luultuja vieheitä. Sen me kuitenkin teimme.

Koko vieheparven eliittiin ja koekalastuksen ottivieheeksi seuloutui Tintti Järväri -vetopelti, joka oli jo valmistajan toimesta sidottu suoraan tuhdista siimasta tehtyyn perukkeeseen.

Tintit olivat esimerkillisen tarkasti ja huolella viimeisteltyjä ja kokonaisuuden kruunasivat siihen aikaan vielä lusikkauistimissa harvinaiset kemiallisesti teroitetut koukut.

Vähän myöhemmin julkistetusta Pikku-Järväristä tuli siitäkin mielivieheeni taimenen ja järvilohen uistelussa. Kun ostin elokuussa 2005 uuden veneen ja aloin uistella sillä kerran tai pari kertaa viikossa, vedin joka kerta muiden vieheiden joukossa myös Tinttejä. Saimme silloin mittakalan (vähintään 60 cm) peräti 10 reissulla peräkkäin ennen kuin tuli ensimmäinen vesiperä.

Tintti Pikku-Järväriin iski 12.9.2007 Saimaan Yövedellä lohenuistelun lomassa 13,76-kiloinen hauki.

Tintti Järvärillä ja Pikku-Järvärillä olen saanut monet komeimmista järvilohistani, joista suurin (5,2 kg ja 80 cm) oli ahminut Saimaan muikkuja vain vähän yli 26 kuukautta sen jälkeen, kun se oli vapautettu Pielisjokeen Kuurnan voimalaitoksen alapuolelle. Erikoisen nopeakasvuinen yksilö.

Syksyllä 2007 sain lohenuistelun sivutuotteena Tintti Pikku-Järvärillä Yövedestä hauen (13,76 kg, 120 cm), joka on yhä lajiennätykseni ja taitaa sellaiseksi jäädäkin. Suoraan pellin renkaaseen sidottu siima säästyi kuin onnen kaupalla joutumasta pedon teräviin hampaisiin.

Tintti-pellin historiaa

Mikkeliläinen Markku Piispanen herätti seudulla legendaarisen maineen saavuttaneen Tintti-pellin jälleen henkiin vuonna 1997 ostaessaan sen oikeudet Jussi Putkoselta.

Ennen tuotannon käynnistämistä uistimen muoto ja koko muuttuivat hieman. Pian lusikoita alkoi syntyä Maken autotallissa tuhatmäärin ihan kokopäivätyönä.

Markku kertoo nimenneensä kaikki uistimet uudelleen itse. Ensin syntyi Järväri (89 mm), sitten Pikku-Järväri (73 mm) vuonna 2002 ja Iso-Järväri (119 mm) vuonna 2009. Järväri-sarjan lisäksi samasta pajasta ovat peräisin muun muassa Napero 00 (50 mm/9 g), Tane (92 mm), Kuhastaja 55 (95 mm/22 g), Pikku-Kuhastaja (80 mm), Tyyne Plus (80 mm), Tyyne Plus 88 (92 mm) sekä Pelti-Vaappu 2 (135 mm/16 g) ja Pelti-Vaappu 3 (160 mm/22 g).

Ruostumattomasta teräksestä tehtyjä uistimia on saatavana neljällä eri pinnalla (sileä, jääkukka, tiskipöytä ja pisara). Perusvärejä edellä mainittuihin pintoihin ovat kirkas, savu ja kultapää. Erilaisia hologrammiteipein toteutettuja värejä on lähes lukematon määrä.

Markku Piispasen keksintö on myös tapa sitoa uistimet suoraan monofiiliperukkeisiin. Ratkaisu keventää pellin uintia ja parantaa siten sen muutenkin mainiota kalastavuutta.

Lähteet: Markku Piispasen haastattelu.

19. luukun arvontapalkinto: CamelBak Chute 0,75 l Bluegrass

Camelbak Chute 0,75 l

  • Juomapullo, joka mahdollistaa veden nauttimisen nopeasti ja siististi, olit sitten työpöydän ääressä tai liikkumassa kaupungilla tai luonnossa.
  • Korkki on helppo avata vain puolikkaan kierroksen kääntämällä, ja se lukittuu kiinni pullon kanteen pois tieltä.
  • Juoma-aukon kulma, mitoitus ja muotoilu tarjoavat suuren veden virtaaman, jotta kerta-annos voi tarvittaessa olla riittävä.
  • Materiaali iskunkestävää BPA-vapaata Tritania.
  • Universal -kierteen ansiosta korkki sopii moniin muihinkin pulloihin ja pullon kierteeseen sopivat useimmat vedenpuhdistajat.
  • 10 vuoden materiaali- ja valmistusvirhetakuu.
  • Tilavuus 0,75 l
  • Suositushinta 21,90 €

Erän joulukalenteriarvonta on päättynyt. Onnea voittajille ja onnellista uutta vuotta 2018!