16/24 Variant – väriä vaihtava haukiviehe

Vaikka mieleesi tulisi lähes minkälainen viehe-erikoisuus tahansa, voit olla lähes varma, että jotain sen kaltaista on jo keksitty reilusti aiemmin.

Joskus nuo aikaansa edellä olleet keksinnöt jäävät kuitenkin elämään kalastavan kansan mielessä senkin jälkeen, kun ne jo poistuvat valmistajan ohjelmasta.

Kuusamon Uistimen vuosiesitteessä 1981 oli kuvia aivan uudennäköisestä vieheestä nimeltä Variant.

Vaikka vierastinkin muovia vaapun runkomateriaalina, Variant viekoitteli minua kalastuskaupan hyllyssä vielä enemmän kuin esitteen kuvissa. Vaapun sisällä todella välkehti eri värisävyjä kuten mainoksessa luvattiin.

Kun esitteessä vielä kerrottiin sattuvasti, että asiantuntijat asustavat vedessä ja että antakaa niille mahdollisuus näyttää Variantin teho, niin totta tai noudatin kehotusta.

Variantti, kuten sitä kutsuimme, osoittautui oivalliseksi haukivieheeksi niin heitettynä kuin vedettynäkin. Sälytin sille saalispaineita myös pohjoisten vesien varalle ja pakkasin sen mukaani kesän 1982 Norjan kalareissullemme.

Alle vuoden ikäinen Mikko sanoi ensimmäisen sanansa ”ka-a” nähdessään taimenen.

Kesä 1981 oli mennyt koti-Suomessa kuopuksen syntymän merkeissä, mutta jo seuraavana kesänä juniori kulki matkassa. Samalla reissulla hän sanoi Dilljokkan varrella soramontussa yöpyessämme ensimmäisen sanansa, joka oli ”ka-a” eli kala. Olin juuri näyttänyt hänelle purosta saamaani taimenta.

Se taimen tuli ihan muilla kosteilla kuin Variantilla, mutta seuraavana yönä käväisin puron latvalla olevalla Geadjàjàvrilla, jossa koin elämäni haukimyrskyn.

Kun nakkasin Variantin uimaan, sitä kohti syöksyi heti useita nälkäisiä vesisusia joka puolelta. Kalan saamiselta ei olisi voinut välttyä, vaikka olisi kelannut vaappua kuinka hullusti tahansa. Öykkäröin aikani parikiloisten haukien kanssa, kunnes kyllästyin ja palasin ”kopille”, joksi kutsuimme pientä asuntovaunuamme.

Samassa paikassa tapahtui muuan sattumus, minkä vuoksi aloimme nimittää puroa Kassakaappijoeksi. Löysimme näet soramontun vierestä auki räjäytetyn kassakaapin, jonka sisällä oli asiakirjojen lisäksi runsaasti kolikoita.

Kun kävimme ilmoittamassa löydöstämme Karasjoen poliisille ja palasimme yhdessä kassakaapin omistaneen rouvan kanssa paikalle, hän mätti minulle kiitokseksi monta kourallista kaapin pohjalla olleita kruunun kolikoita.

Palattuamme loppuviikolla Suomen puolelle huomasin, että kruunuja oli hakattu runsaasti myös Karigasniemen kaupan seinällä olevaan pajatsoon. Norjan kruunu oli niin samaa kokoa 50-pennisen kanssa, että se kävi automaattiin sananmukaisesti kuin väärä raha.

Mättäessäni kolikoita huonolla menestyksellä koneeseen, huomasin taakseni tulleen värikkäästi pukeutuneen paikkakuntalaisen, joka ihmetteli: ”Jo vain sinulla on tuota Norjan rahhaa”. Vastasin silloin muina miehinä: ”Tämä on Karasjoen Essolta varastettua!”.

Miehen ilme oli näkemisen arvoinen.

Alkuperäiset Variantit oli varustettu porrasmallisella uintilevyllä.

Variantin historiaa

Variantin tarina alkoi jo Utsjoella kesällä 1976, kun Iivari Länsman esitteli amerikkalaista puukalaansa, johon saattoi vaihtaa erivärisiä ”selkäkasetteja”. Silloin paikalla ollut Paavo Korpua totesi, että muovista tuon voisi tehdä yhteen vaappuun.

Kun paikalla olleet Viljo Kylmänen Oulusta, Martti Pakkanen Valkeakoskelta ja Ake Neuvonen Mikkelistä yllyttivät, että tee se, Paavo Korpua ryhtyi tuumasta toimeen.

Variantin värin vaihtuvuus saadaan aikaan vaapun kyljissä olevilla prismoilla. Lisäksi vieheen erikoisuuksia ovat suurentavan silmälinssin alla heiluvat silmämunat, mitkä saavat aikaan vaikutelman taakseen vilkuillen pakenevasta pikkukalasta.

Mielikuva oli varmaan tärkeämpi kalastajalle kuin viehettä tarkkailevalle kalalle.

Kuusamon Uistin sai Variantille patentin Suomessa numerolla 56300. Lisäksi ensiesittelyn yhteydessä kerrottiin, että patenttia on haettu kaikkiaan seitsemään maahan.

Ensimmäinen Variant oli 100 mm pitkä ja painoi 16 g. Värivaihtoehtoja oli neljä. Vuonna 1982 Variant-perhe sai kuopuksen, jonka strategiset mitat olivat 70 mm/7 g. Muodoltaan juniori oli samanlainen porrasmallisella uintilistalla varustettu kuin esikoinenkin.

Seuraava mallimuutos esiteltiin vuoden 1984 esitteessä, kun kalastajien ja kalojen arvioitavaksi julkaistiin pitkällä etuviistoon sojottavalla uintilistalla varustettu Variant Syvänne (100 mm/16 g). Vaikka kyseessä on jossain määrin väriään vaihtava viehe, sen perusvärien määrä oli kasvanut kahdeksaan, joista kolme oli pyhitetty uutuudelle. Syvännemallin pikkuveli (70 mm/7 g) näki päivänvalon jo seuraavana vuonna.

Kehitys kehittyi, kun vuonna 1986 tuoteperheeseen ilmestyi vielä täpläsilliä – tai meillä Suomessa pikemminkin pientä särkeä – muistuttava Shad Variant (70 mm/10 g) ja sen syvänneversio.

Mahdollisesti hiljalleen hiipuvan kysynnän tai vieheen suhteellisen korkeiden valmistuskustannusten vuoksi Variant jäi vuonna 1993 pois tuotanto-ohjelmasta. Lyhyeksi jääneen paluun se teki vuonna 2013 hieman eri tavalla valmistettuna kaikkiaan neljän mallin ja kolmen perusvärin muodossa.

Variant on loistava esimerkki suomalaisen viehekehittelyn ja valmistuksen tasosta. Kahdeksankymmentäluvun alussa reilusti aikaansa edellä ollutta vaappua jäävät varmasti kaipaamaan monet muutkin kuin tämän kirjoittaja.

Lähteet: Kuusamon uistimen esitteet ja Kimmo Korpuan haastattelu.