15/24 Super Vibrax – lippa, joka härnää kalat iskemään

Mainosten ylisanat voivat saada kalastajan ostamaan vieheen, mutta vasta käyttökokemukset ratkaisevat kuinka kestävä vieheen ja kalastajan suhteesta tulee.

Mainos lippauistimesta, jonka kaksiosaisen rungon roottori synnyttää veteen kaloja houkuttelevaa matalataajuista ääntä ja joka estää lisäksi siiman kiertymistä, herätti totisesti nuorehkon miehen mielenkiinnon joskus 1970- ja 80-lukujen vaihteessa.

Ja kun vieheen nimessä oli vielä sana ”Super”, niin pakkohan sellainen oli saada.

Ensimmäinen Blue Fox Super Vibrax -lippani oli väriltään kokohopeinen ja kokoa 2. Tarjosin varmaan viehettä aluksi kotipuolen raitapaita-ahvenille, mutta varsinaisen tulikasteensa se sai Pohjois-Norjassa Finnmarkin ylängöllä, kun sen uutuuttaan kiiltävistä pinnoista oli ensin pesty pois lohiloisen saastuttamista Suomen vesistä mahdollisesti tarttuneet loispöpöt Kautokeinon teurastamon desinfiointiasemalla.

Övrevatnan harjukset olivat hulluna Vibraxiin.

Päättömän perhokalastusinnostuksen vuoksi en kalastanut koko viikon aikana virvelillä montakaan kertaa, mutta heittojen määrään suhteutettuna Vibrax päihitti suvereenisti useimmat kömpelösti sidotut perhoni.

Ehkä mielikuvani vieheen tehokkuudesta vahvistui senkin takia, että onnistuin saamaan sillä usein kalan senkin jälkeen, kun olin ensin tarjonnut eväkkäille jotain vääränlaista perhoa.

Härnäävästi ohi surahtava lippa saa kalan iskemään vaikka viehe ei mitään kalan luontaista ravintoa jäljittelekään.

Vibraxista tuli nopeasti yksi vieherasiani pakollisista. Kenties ensirakkaudesta johtuen suosikkivärejäni ovat aina olleet sen yksinkertaiset ja puhtaat alkuperäiset metallivärit Silver (S), Gold (G) ja Copper (C). Seitsenportaisen kokoskaalan (n:o 0–6) mieluisimpia ovat olleet koot 2 (6 g) ja 3 (8 g).

Viehettä kaupassa ja kalavesillä valitessani toimin lähes aina puhtaan tunteen varassa. En pysty useinkaan järjellä perustelemaan miksi jokin tietty viehe ja väri tuntuu parhaimmalta valinnalta, mutta yllättävän usein tuloksia tulee juuri silloin, kun koen että siimassa on nyt se juuri oikea houkutin.

Vibrax-lippoja neljältä vuosikymmeneltä.

Joku voisi väittää sitä kalastajan vaistoksi, mutta luulen sen olevan vain samankaltaista lumevaikutusta, kuin potilaan usko hyvän lääkärin määräämään lääkkeeseen.

Sillä saa, millä kalastaa, ja sillä kalastaa parhaiten, mihin uskoo eniten.

Yhden hienoimmista Vibrax-värähtelyistäni koin vuosituhannen vaihteen paikkeilla Finnmarkissa Lakselvan Övrevannilla. Vuokrasimme Skoganvarren leirintäalueelta kapean ja kiikkerän soutuveneen. Kun purtilon, jota ei pitäisi kutsua veneeksi, huonosti kantava keula alkoi kovan tuulen vuoksi painua aallonpohjissa turhan syvälle, katsoimme parhaimmaksi rantautua läheiseen saareen ja kalastaa maajalasta.

Parhaat heittopaikat löytyivät tuulen puolelta saaren pohjoisrannalta. Vaihdoin siimaan nro 3 Vibrax Shadin värin Perch (P). Paljon käytetyn vieheen maalipinta oli jo hieman haalistunut ja rapistunut, mutta tullut mielestäni siitä vain kalastavammaksi.

Nakkasin lipan puuskien välissä niin pitkälle kuin suinkin ja aloin kelata sitä hitaasti kohti rantaa. Kun Vibrax saavutti syvän ja matalan rajan, missä pohjoisesta vyöryvät aallot murtuivat tyrskyiksi, alkoi vavan kärki nyökähdellä.

Kiskoin voimakkaasti vastaan venkoilevan lähes kilon painoisen harjuksen rantaan. Kun lähetin vieheen vikkelästi takaisin vellovaan veteen, jysähti siihen taas samassa paikassa.

Sama toistui vielä muutamalla muulla heitolla ja vaimokin veteli hyvän kokoisia harjuksia omalla vavallaan. Muutamassa minuutissa meillä oli retkimuonaa moneksi päiväksi ja lopetimme kalastuksen.

Harjusparvi oli mitä todennäköisemmin tavoittelemassa aallokon pohjasta irrottamaa ravintoa. Kokemus sai minut jatkossakin hakeutumaan kalaan tuulenpuoleiselle rannalla, mutta aivan yhtä rajuun syöntiin en ole rannalta kalastaessani sen jälkeen osunut.

Etenkin perhokalastajalle myös tuulen yläpuolinen suojainen ranta voi olla hyvä, kun tuuli lennättää rantakasvillisuudesta syötävää veteen.

Vaikka kerrotaan, että kesken kiihkeän kalastuksen kalastaja elää vain siinä hetkessä eikä ajattele mitään muuta, ei se pidä aina paikkaansa.

Ainakin itse muistan ajatelleeni tuona päivänä Övrevannin saaressa erästä Teuvo Hahl-Marjokorven kertomusta, missä miehet kalastivat kovassa myrskyssä taimenia. Ehkä olosuhteet saivat samaistumaan väkevästi kirjoitettuun tarinaan.

Super Vibraxin mainos Erässä 5-1980.

Super Vibrax -lipan historiaa

Internetistä löytyneiden tietojen mukaan Super Vibrax -tuotemerkki rekisteröitiin huhtikuussa 1978 yhtiölle nimeltä Vibrax/MCA Incorporated. Yhtiö oli perustettu 27.1.1977 USA:n Massachusettsin Watertownissa.

Alaskassa sijaitsevan Juneau-Douglas City Museumin kokoelmissa on 1.1.1978 lahjoitettu, avaamattomassa alkuperäispakkauksessa oleva Grizzly Tail Super Vibrax Spinner. Lipan erikoinen ääntä tuottava ja siiman kiertymistä estävä kellomainen runko patentoitiin USA:ssa 7.8.1979. Keksijäksi mainitaan Francois Lucarini.

Ensimmäisessä omassa Super Vibrax 2 -lipassani, jonka ostin kesällä 1980, on tekstit USA, France, Canada, England, Made in France ja MCA Super Vibrax. Vieheestä oli Erässä 5-1980 näyttävä koko sivun mainos.

Tuotepakkauksen alareunassa luki Normark, Box 88, 78200 Malung (Ruotsissa) ja mainosteksti kehui kuinka Super Vibrax ui ja pyörii herkästi, estää siiman kiertymistä ja värähtelee uudella tavalla! Myynnissä lippoja oli kuutta kokoa (numerot 0–5). Maahantuoja oli Perhotarvike Helsingissä.

Blue Fox -tuotemerkin juuret ovat vuodessa 1977, jolloin Rapala-vieheitä rapakon takan markkinoinut, Normarkin omistuksessa vuodesta 1968 lähtien ollut National Expert Bait Company nimettiin uudelleen. Yritys oli alun perin kuulunut Bill Huntleylle, joka perusti sen vuonna 1932.

Normark Ltd:n omistajien Ron Weberin ja Ray Ostromin taka-ajatuksena yrityskaupassa oli myös se ikävä mahdollisuus, että Rapala-yhtiöille voisi Suomessa sattua jotain, kuten esimerkiksi miehitys Neuvostoliiton taholta, jolloin he voisivat yhtiön avulla ottaa tarvittaessa hoitaakseen myös Rapala-uistinten valmistuksen Yhdysvalloissa.

Blue Fox jäi ostamisen jälkeen vuosikymmeneksi lähes unohduksiin. Vuonna 1979 Blue Foxin palvelukseen tullut kalastaja Roland Martin suunnitteli tuotemerkille oman viiden lippajigin nimikokoelmansa, joka nosti yhtiön paikallisen uistinvalmistajan tasolta kansalliseen tietoisuuteen.

Super Vibrax -tuotemerkin siirtyminen Normarkin/Blue Foxin alaisuuteen lienee tapahtunut hieman myöhemmin.

Blue Foxin tuotanto jatkui Minnesotan Cambridgessa aina vuosituhannen vaihteen paikkeille, minkä jälkeen Blue Fox -tuotteiden valmistus siirrettiin Willtechiin Kiinaan ja Rapalan Vääksyn tehtaaseen.

Tätä nykyä tuotannossa ovat alkuperäisen Classic Vibraxin lisäksi ainakin Classic Vibrax Foxtail, Classic Vibrax Glow, Vibrax Flake, Fibrax Fluorecent, Vibrax Hot Pepper, Vibrax Shallow, Vibrax Bullet, Vibrax Bullet Fly, Minnow Spin, Salmon Super Vibrax, Flash Spinner ja Super Bou Spinnerbait.

Lähteet: Internet, Erä-lehdet, Rapala – Legendaariset uistimet (John E. Mitchell, Otava 2005) ja Rapala/Blue Fox -esitteet.