Lehtemme viime kevättalven viehekutsu sisälsi totuttuun tapaan myös ryhmän Lohikalavieheet.

Tämä kategoria on ennen tulkittu laajasti, kattamaan kaikki rasvaevälliset – tai nykyään toki myös eväleikatut – kalat harjuksesta meriloheen. Siitä on perinteisesti vastannut Jari Tuiskusen koekalastusryhmä.

Käytännön syistä lohikalakategoria rajautui kaudella 2017 sisältämään lehdessä ainoastaan kirjolohivieheet.

Kauden 2017 mallin foliopintaiset Forell Gladiatorit ovat erittäin siististi viimeisteltyjä. Kuva: Jaani Lampinen.

Meritaimenvieheiden kokeilun haasteena tapaa olla paitsi uutuusvieheiden vähäinen määrä, myös ”testiavustajien” puute, varsinkin jos kalastus tapahtuu kotimaamme rannikoilla.

Joinakin vuosina vieheet ovat käyneet Ruotsissa, jossa ongelma ei ole yhtä akuutti, koska tuomaristoa on tarjolla enemmän kuin kotimaan rannikoilla. Heikkoina taimenvuosina voi kalojen löytäminen olla kokeneellekin hankalaa, jolloin ottavuuden vertailu on vaikeaa.

Meritaimenen rannikkokalastukseen tarkoitettuja vieheitä on koekalastuskäyttöön saapunut viime vuosina varsin vähänlaisesti. Tämä kausi teki poikkeuksen, sillä toimitukseen saapui kuusi lajiin tarkoitettua rannikkoviehettä.

Lisäksi joukossa oli pari lusikkaa, joita ei valmistajan mukaan oltu erityisesti meritaimenelle suunniteltu, mutta joita silti niille tarjoiltiin.

Meritaimenvieheiden käyttöaika on rajattu ja tärpit ovat niin harvassa, että kattavan kuvan saaminen on hyvin vaikeaa. Lisäksi kuitenkin vähäisistä uittotunneista johtuen vaikuttavat tässä lajissa erityisen paljon käyttäjän näkemys ja kokemus sopivasta uinnista eri olosuhteisiin sekä sitä kautta luotto vieheeseen.

Jos esimerkiksi uinti on selvästi vähäeleinen ja selvästi kylmään veteen suunniteltu, ei viehettä ole juurikaan mieltä kevätkauden lopulla tai syksyllä alkukaudesta lämpimän veden aikaan tarjoilla.

Mutka-lusikan saatteessa ei puhuttu mitään meritaimenista, mutta kalatpa eivät sitä tienneet: Kuva: Markku Tiusanen.

Toimitus pyysi kuitenkin kahta aktiivista meritaimenen kalastajaa, Jaani Lampista ja Markku Tiusasta avuksi kokeilemaan meille lähetettyjä vieheitä. Lampisen osaksi tuli tosin keskittyä vain Forell Gladiatoriin, josta saimme kokeiluun erittäin laajan valikoiman uusia folipintaisia värejä kahdessa koossa.

Tiusasta pyysimme nakkelemaan kaikkia vieheitä, jotka joko saatetietojen mukaan oli tarkoitettu meritaimenelle tai jotka toimituksen arvion perusteella voisivat olla taimenen rannikkokalastukseen soveliaita.

Koska tämä verkkojuttu ei ole Erä-lehden virallinen koekalastusraportti, jossa järjestelyistä ja arvioinnista vastaa tehtävään nimetty henkilö, emme jaa ”Vuoden meritaimenviehe” -titteliä.

Kyllähän jotkin uistimista taimenia antoivat. Tuloksia tutkiessa tämän lehtiartikkelin ulkopuolelle jääneen kategorian ottipeleiksi nousivat Mutka-lusikka ja Forelli Gladiator pienimmässä koossaan. Periaatteessa jompi kumpi näistä siis tuon nimen ansaitsisi.

Sinihopeinen Gladiator pienimmässä koossaan nousi kevätkaudella luottovieheketjuun. Kuva: Jaani Lampinen.

 

Koska käytäntönämme on viime vuosina ollut, että pelkkä väri tai pinnoite ei riitä vieheen luokitteluun uutuudeksi, olisi Mutka näistä lähtökohdista kuitenkin oikeutettu tuohon titteliin. Forell Gladiatorin pienin koko kun oli saatavilla jo kolme vuotta sitten.

Seuraavassa molempien koekalastajiemme kokemuksia, sekä Tiusasen arvioita ja suosituksia kauden 2017 meritaimenvieheistä.

Vieheet esitellään aakkosjärjestyksessä.

 

 

Abu Mo Coast

Abun Mo Coast on helppoheittoinen, lähellä pintaa uiva rannikkovaappu. Uinti on eleetöntä, ei poukkoile tai hae peruskelauksella. Käsialaa lisäämällä uinti saa eloisamman ilmeen. Vajotuksessa viehe pysyy vaakatasossa ja värisee houkuttelevasti. Sopii matalassa vedessä kalastamiseen. Käsialauistin osaaviin käsiin.

Abu Mo Coast Tobis

Pitkäheittoinen rannikkovaappu. Helppo uittaa matalissakin vesissä. Puolelta toiselle kääntyilevä ”walkin the dog”-tyyppinen uinti. Vajotuksessa viehe pysyy vaakatasossa ja värisee houkuttelevasti.

 

Biltema Rannikko vaappu

Pitkäheittoinen rannikkovaappu. Rauhallinen, puolelta toiselle mutkitteleva uintiliike. Uinnissa mukavasti hakua peruskelauksella. Vajoaa vaakatasossa, mutta ei värise. Alkukevään ja loppukauden kylmiin vesiin hyvin sopiva tuulenkalajäljitelmä.

Biltema Rannikkouistin epoksia Art. 46-782

Pitkäheittoinen rannikkovaappu. Uinti on pienieleistä ilman käsialauittoa ja ui suppeassa putkessa. Vajoaa vaakatasossa nopeasti ja ilman värinää (joskin esitteessä väitetään jotain muuta). Käsialauittoa vaativa uistin.

Forell Gladiator 114 ja 100 mm

Forell Gladiator 114-millisenä ja 27-grammaisena on pitkäheittoinen kevennetty lusikkauistin, jolle saa lisää uintisyvyyttä sopivasti vajottelemalla. Vieheellä on rauhallinen uintiliike, joka pysyy suppeassa putkessa. Käsialaa lisäämällä uintiin saa näyttäviä sivuliukuja ja hakevuutta. Vajoaa vaakatasossa, mutta ei värise.

Vieheen 100-millinen ja 20-grammainen on muuten hyvin samantyyppinen uistin kuin isoveljensä, mutta uintiliike on vilkkaampi ja sivulta toiselle kääntyilevä. Saatujen kalojen määrän suhteen tämä oli 2017 koekalastuksen kärkivieheitä meritaimenelle.

Loistava pyrstölusikka

Ei alun perin meritaimenvieheeksi suositeltu, mutta otettiin mukaan uteliaisuudesta. Jää heittopituuksissa muille uutuuksille, mutta viehepainolle sopivalla vavalla lentää vähintäänkin riittäviin pituuksiin. Kovassa tuulessa vaikeuksissa vastatuuleen heitettäessä. Ui vähäeleisesti suppeassa putkessa. Vajotuksissa lähtee helposti putoamaan pyrstö edellä. 

Mutka

Ei valmistajan mukaan alun perin meritaimenvieheeksi tarkoitettu, mutta pärjäsi tässäkin lajissa hyvin. Helppoheittoinen kevennetty lusikkauistin, jota pystyy uittamaan matalissakin paikoissa. Uinti on kieppuvaa – pyrstö potkii ja etupää pysyy paikoillaan. Vajoaa vaakatasossa, mutta ei värise vajotessaan.

Markku Tiusasen mukaan 1-haarakoukuilla on kannattajansa, vaikka suuri massa heittää yhä kolmihaaroilla varustettuja uistimia. Tiusasen kokemusten mukaan yksihaarainen ei pärjää kolmihaaralle tartutusominaisuuksissa, mutta kun tartutus onnistuu, pysyy kala aika hyvin kiinni. Hän muistuttaa myös, että kun valtaosa saaliista on nykyään alamittaista ja seassa on myös rasvaevällisia luonnonkaloja, on yksihaarainen tietysti parempi vaihtoehto, sillä siitä kala on huomattavasti helpompi vapauttaa ilman pahoja vaurioita.

Mutkan ulkomuoto on niin vallitsevasta linjasta poikkeava, että ennakkoasenteet jarruttavat sen laittamista siiman päähän. Viehe osoittautui kuitenkin kelpo heitettäväksi ja saalissarake kertoo sen olleen myös pyytävä. Mutka antoi joitakin taimenia ollen 2017 koekalastuksessa meritaimenuistimissa saalistilaston kärjen tuntumassa. Ei huono saavutus!

– Näillä perusteilla Mutkan voisi hyvinkin valita vuoden 2017 mertsarivieheeksi, vaikka koeuitot jäivät aivan liian vähäisiksi. Se on kuitenkin vielä Mutkan ansioksi sanottava, että muut testivieheet saivat suunnilleen yhtä paljon peliaikaa, Tiusanen toteaa.

Sebile Onduspoon

Lähellä pintaa uiva kevennetty lusikkauistin. Rungossa ääntä pitävät kuulat. Helppouittoinen viehe. Uinti on vilkas ja hakeva. Vajotuksessa pysyy vaakatasossa. Vajoaa hitaasti eikä värise. Toisin kuin useimmat koekalastuksessa mukana olleet, Onduspoon on lämpimiin vesiin kevään loppuun ja alkusyksyyn hyvin sopiva viehe.

Vekkuli Losauttaja

Raskas uistin, joka vaatii heitettäessä vavalta jämäkkyyttä. Uinnissa runkokeinuntaa, mutta muuten liike lähes olematonta. Käsialaa lisäämällä uintiin saa hakua ja liikeratoihin laajuutta. Pudotuksissa vajoaa vaakatasossa ja värisee. Syvien rantojen viehe.