Allekirjoittaneen vastuulla olivat ahvenelle, pienemmälle hauelle, kuhalle ja lohikaloille soveltuvat heittovieheet, jigit pois lukien.

Kuten jokainen varmaan ymmärtää, heittokalastaen vieheiden paremmuuksien järkevä vertaileminen on täysin mahdotonta. Kahden kanssa homma ehkä vielä jollain lailla onnistuisikin, mutta kun vertailtavia on kymmeniä ja ne on suunniteltu hyvin erilaiseen kalastuskäyttöön, on tieteen tekeminen syytä unohtaa.

Ei siis pidä luulla, että alla mainitut, aakkosjärjestyksessä luetellut vieheet edustaisivat jonkinlaista pakin pohjasakkaa, vaan moni niistä on takuuvarmasti oikeissa olosuhteissa luunkova ottiviehe. Sellaisia olosuhteita ei vain sattunut meidän kohdallemme.

Sebile Bull Minnow sai lämpimän vastaanoton Paranan harritetroilta.

Monien kotivesien lisäksi osa uutuuksista sai tulikasteen Argentiinan Paranajoella, jossa pyyntikohteena oli sikäläinen huippusaalistaja harritetra.

Ahvenelle minivaappuja

Kesä 2017, joka ei joidenkin mielestä koskaan kunnolla edes alkanut, oli tavallista haasteellisempi ahvenen narraajalle. Pitkät kylmät jaksot keskellä suloisinta suvea eivät erityisemmin suosi ahvenen pyyntiä, vaan kalat vetäytyvät syviin vesiin ja ovat haluttomia ruokailemaan.

Näin ainakin silloin, kun vieheinä pitäisi käyttää muita kuin jigejä eli kalastaa raitapaitoja vetten pintakerroksista. Jigithän kuuluivat Jari Ranniston reviirille ja niistä on juttua toisaalla.

Onneksi vuoteen mahtui myös parempia jaksoja, kun kalat olivat iskussa ja antoivat mahdollisuuden seuloa ottipelejä muustakin vieheaineistosta. Niitä löytyi, mutta on tunnustettava, ettei tämänkään kertainen uutuusvieheanti tarjonnut mitään raskaansarjan ratkaisua saamattomuuden ongelmaan.

Meidän kalapaikkamme olivat tuttuun tapaan lampia, järviä ja koskia Pirkanmaan seutuvilla, mutta jonkin verran vieheet kävivät sukeltelemassa myös muualla, rannikkovedet mukaan lukien. Pääasiassa saalis koostui pienehköistä ahvenista 300-grammaisten edustaessa kokopyramidin huippua.

Haukea hakemassa pirkanmaalaiselta metsäjärveltä.

Kun kala on pientä, vieheen tärkein ominaisuus on silloin pieni koko. Jo viisisenttinen saattaa olla tuloksentekoon liian suuri, vaikka tiedämme sinttienkin tarraavan välillä kiinni melkein itsensä kokoisesta makupalasta. Sellaiset tapaukset vain ovat liian harvinaisia, jotta ahvensopan raaka-aineet voisi niiden varaan jättää.

Pikkuvieheet olivat tässä saapumiserässä lähes pelkästään vaappuja, sillä esimerkiksi ahvenkoon lipat ja lusikat puuttuivat uutuuksista miltei täysin.

Toimivalle ahvenvaapulle ominaista on terävästi tikittävä, voimakas potku. Kun potku herää jo hitaassa vauhdissa, kestää kovempaakin kelausta ja uintitärinän tuntee vapakädessä asti, ovat ottipelin ainekset enimmäkseen kasassa.

Biltema Mikro-vaappu maittoi ahvenille, kunhan ei tarvinnut päästä kovin syvälle.

Huomaa, että monet pikkuvaaput ovat liian herkkäuintisia, jotta niiden kanssa voisi käyttää kiristyssolmua tai edes isompaa lukkoleikaria. Pieni lukko tai lenkkisolmulla suoraan siimaan, näillä vieheen uinti ja pyytävyys paranevat ratkaisevasti.

Hauki haukkaa myös ”pieneen” vieheeseen

Hauki on suomalaisista kaloista suurisuisin. Se tarkoittaa kykyä nielaista isoja saaliseläimiä. Puhutaan ahnaasta pedosta, joka voi tilaisuuden tullen hotkaista jopa kymmeniä prosentteja omasta painostaan olevan saaliin.

SPRO BBZ-1 Rat oli kauden mielenkiintoisimpia uutuuksia, joka sai uintiaikaa melko paljon. Yhtä käyttökertaa lukuun ottamatta upeauintisen rotan näytöt jäivät kuitenkin vähiin.

Tosiasiassa hauki ei ole sen ahneempi kuin muutkaan kalat, vaan saatuaan vatsansa täyteen se saattaa viettää siestaa pitkänkin aikaa. Huippupäivän jälkeen heti seuraava voi olla lähes tärpitön ja kalastaja joutuu tunnustamaan, ettei tiedäkään tästä helpoksi luulemastaan kalastuksen lajista ihan kaikkea.

Joka tapauksessa hauen ruokailutottumukset antavat mahdollisuuden tarjota sille vieheitä, joista ei juuri muiden kotimaisten lajien pyynnissä iloa ole. Yli 20-senttiset vaaput, kalajigit ja muut hurjimukset löytävät haukihommien jälkeen käyttöä vasta Jäämerellä tai eteläisemmillä leveysvyöhykkeillä, missä vastaavan kokoluokan suuvärkkejä alkaa esiintyä kalafaunassa yleisemminkin.

Mutta vaikka haaveissa siintää pääsylippu hauen kymppiklubiin, paljon tapahtumarikkaampaa kalastusta pääsee kokemaan keskittymällä ”normaalikokoisiin” kilon tai muutaman painoisiin haukiin, kuten me teimme uutuuksia koeuittaessamme.

Niitä löytää melkein järvestä kuin järvestä ja joesta kuin joesta, merialueesta puhumattakaan. Ja ovathan tällaiset ruokakaloinakin mielekkäämpiä, helpompia käsitellä ja vähemmän ympäristömyrkkyjä itseensä rikastaneita.

Pikkuhaukia pyydettäessä myös vieheet saavat olla ”normaalikokoisia”. Niiden heittäminen onnistuu kevyellä vavalla. Ohessa saaliiksi voi saada kuhan, ahvenen, taimenen, säyneen, toutaimen tai vaikkapa kirjolohen, mikä lisää kalastamisen mielekkyyttä entisestään. Eikä ole mitenkään poissuljettua, vaikka se himoittu kymppikin yllättäisi pikkuvieheeseen nappaamalla.

Haukivieheelle oleellista on ilmeikäs ja voimakas uinti, joka samalla tarkoittaa vahvoja ääniärsykkeitä. Vaikka näkyvyys vedessä olisi vain kymmenien senttien luokkaa, hauki aistii värähtelyt ja ampaisee liikkeelle jopa muutaman metrin päässä kohteesta, jos on saalistukseen virittäytynyt.

Eloisalle uinnille on ominaista, että se viriää jo alhaisella uittonopeudella. Mitä hitaammassa vauhdissa uinti syntyy, sitä parempi, koska erityisesti kylmässä vedessä kiire on pahasta.

Muodikasta street fishingiä voi soveltaa menestyksellä ainakin haukeen, joka viihtyy rantojen tuntumassa.

Toisaalta lämpimän veden aikaan pikakelaus saattaa olla taktinen jippo, johon hauki lankeaa. Tällaisissa erikoistilanteissa hauki ei reagoi tuskin ollenkaan tavalliseen kammenpyöritykseen, vaan vieheen pitää kiitää vedessä niin lujaa kuin kampikädestä irti saa.

Tärkeä on myös vieheen uintisyvyys, sillä haukia voidaan kalastaa yhtä lailla puolen metrin kuin yli kymmenen syvyyksiltä. Tavallisimmissa heittokalastuskohteissa syvyys on kuitenkin luokkaa 1-2 metriä, ja niihin useimmat haukivieheet onkin kalibroitu.

Meidän pyyntimme tapahtui lähes pelkästään rantamatalikoilla, erityisesti metsälammilla mutta jonkin verran myös isommilla järvillä ja merellä. Myös vesikasvillisuus oli yhteinen nimittäjä useimmille haukipaikoillemme.

Näin ollen esimerkiksi syväkulkuiset vaaput saivat näytönmahdollisuuksia niukasti ja karsiutuivat kärkikahinoista, vaikka oikeissa olosuhteissa monet olisivat olleet varmasti kovia ottikoneita.

Kuhaa vaappujigitellen

Kuhan heittokalastus on mitä suurimmassa määrin jigausta eri muodoissaan, sehän on nykyajan vapakalastajille itsestään selvää. Toisaalta kuha nappaa mielellään myös vaappuihin ja lusikoihin, kuten vetouistelijat hyvin tietävät. Miksei kiilusilmää kannattaisi siis heittokalastaa myös muilla vieheillä kuin jigeillä?

Islure 2D Shad oli mainio painon kanssa jigityyliin tarjottuna, mutta ei toki ainoa kaloja antanut.

Alan lehdissä ja nettikirjoituksissa on yritetty jonkin verran lanseerata niin sanottua vaappujigittelyä. Siinä vieheenä on jigin sijaan vaappu, yleensä suspending-tyyppinen. Jotta kuva saataisiin kulkemaan pohjan tuntumassa, sen uppoavuutta on autettu erilaisilla siimapainoilla.

Tätä menetelmää olen itsekin käyttänyt kuhavaappuja koeuittaessani. Rakennettava viritys on sama kuin punttiperhosysteemissä: Noin metrin verran vieheen etupuolelle, kolmitieleikarin alahaaraan, kiinnitetään painotapsi viehelukon avulla. Tapsin sopiva pituus on luokkaa 30 senttiä ja painoksi riittää useimmiten 10-40 gramman metallikuula veden syvyydestä ja vaapun ominaisuuksista riippuen.

Uittaminen tapahtuu siten, että paino pomppii pohjalla tai ainakin lähellä sitä, jolloin myös vaappu kulkee optimaalisessa pyyntisyvyydessä. Kelauksessa voi ja kannattaa käyttää jigityylistä pyräys-pysäytystaktiikkaa ilmeikkään uinnin luomiseksi. Kalojen aktiivisuus kuten tietysti myös vieheen uintiominaisuudet sanelevat rytmin.

Jigittelyyn verrattuna huonoa vaappujigittelyssä on paketin herkkä sotkeentuminen heitossa, varsinkin jos joudutaan heittämään vastatuuleen. Ikävä puoli on tietysti myös vieheiden kallis hinta, jos niitä alkaa hankalan pohjan tai haukien vuoksi hukkua samaan tahtiin kuin jigejä toisinaan.

Kokemuksemme tästä pyyntimuodosta on, että parhaimmillaan vaaput toimivat jigien veroisesti, mutta keskimäärin niiden pyytävyys häviää silikonille selvin lukemin. Kysymys on siis lähinnä täydentävästä kalastustekniikasta ”hankaliin tilanteisiin”.

Olemme usein havainneet, että uuteen paikkaan saavuttaessa vaappu saattaa antaa kalan tai tärpin jopa useammalla perättäisellä heitolla, mutta että kyllästyminen puutavaraan tapahtuu paljon silikonia nopeammin.

Eikä kiinnostusta tahdo saada viriämään edes mallien ja värien vaihtelulla, mikä taas jigihommissa tepsii useimmiten. Toisaalta harvoinpa kellään on kalliista vaapuista valikoimissaan yhtä runsasta väripalettia kuin jigeistä.

Mutta varmaa on, että heittokalastajankin kannattaa vaappujen pohjauittoa silloin tällöin kokeilla. Kapulan erilainen liike ja ulkonäkö saattaa vietellä jigisateeseen kyllästyneen ronkelikon käymään kiinni vastoin odotuksia. Tästäkin on havaintoja olemassa.

Kirjolohi on haastava vastustaja

Mennyt kesä tarjosi poikkeuksellisen hyvät olosuhteet kirjolohen ja muidenkin lohikalojen pyyntiin. Kun vedet pysyivät vilpoisina jopa läpi tilastollisesti kuumimpien kuukausien, viileyttä suosivat jalokalat säilyttivät ruokailuaktiivisuutensa ja olivat myös vieheillä narrattavissa.

Ei sillä että pyynti olisi aina helppoa ollut. Esimerkiksi meidän pääkalastuskohteessamme Nokian Siuronkoskella kova pyyntipaine pitää huolen siitä, että haastetta riittää. Jokainen lohi suppeahkolla koskipätkällä saa takuuvarmasti päivittäin useita vieheitä silmilleen, sikäli kun on vielä onnistunut henkensä säilyttämään.

Siuronkoski oli lohikalavieheiden päätestauspaikka. Kirjolohien lomassa vieheitä arvostelivat myös toutaimet.

Yksi tärkeimmistä kirrennarraamisen prinsiipeistä on vaihtelun tarjoaminen. Jos jokin viehe, väri tai tekniikka ei toimi, kannattaa ehdottomasti kokeilla jotain erilaista. Kun sitten avain loksahtaa lukkoon, kirjolohen suu aukeaa ja kamppailu alkaa.

Uutuusvieheiden koekalastajan luulisi olevan etulyöntiasemassa muihin nähden päästessään käyttämään kapuloita, joita kalat eivät ole varmasti ennen nähneet. Osittain näin onkin. Uutuuksien joukosta on joka vuosi löytynyt vieheitä, joita istukkaiden on ollut vaikea vastustaa.

Mutta kun syönti on jumissa, pakko tunnustaa, että pyytävimmät aseet löytyvät useimmiten juuri vanhoista luottopeleistä. Hyvänä esimerkkinä viiden sentin Räsänen, joka uudessa värissään oli yksi kauden pureksituimmista vieheistä, vaikka pääsi veteen lähinnä hankalissa tilanteissa.

Erityisen haasteellista kalastaminen on silloin, kun vesi on suhteellisen kirkasta ja lämmintä (tänä kesänä parhaimmillaan 20-asteista), virtaus on heikko ja eletään aurinkoista keskipäivää. Jos vielä kalastajia on liikkeellä runsaasti, voi melkein nostaa kädet pystyyn antautumisen merkiksi. Tämän vuoden vaappu-, lusikka- ja lippauutuuksista ei löytynyt ainuttakaan, jolla voisi kuvitella kalan saavansa edes kohtuullisella todennäköisyydellä moisissa olosuhteissa.

Matalan ja lämpimän veden aikaan koskien lohikalat saattavat olla äärimmäisen vaikeita narrattavia. Vieheen pienentäminen ja siiman ohentaminen ovat silloin oleellisia asioita.

Silloin oli turvauduttava vanhoihin konsteihin, kuten mikrojigeihin. Eräskin neljän tunnin tyhjänpyytäminen päättyi kahteen heittoon mikrojigillä: kalakiintiö täyteen ja kotiin.

Berkley Powerblade: Tämän vieheen saaminen siiman päähän pullautti puseroon hyvänolon tunteen, kun tarkoitus oli ottaa mittaa kevättoutaimista. Vastaavan tyylisuunnan edustaja Spinmad Blade Bait King on nimittäin ollut yksi suurimpia viime vuosien viehelöytöjä toutainrintamalla. Mutta jostain tuntemattomasta syystä turbosärjet eivät innostuneet Powerbladesta (44 mm/7,7 g) lainkaan, eivät itse asiassa muutkaan kalat. Joku epävarma kirjolohen ohiuinti kirjattiin, mutta päällimmäiseksi tunnetilaksi jäi pettymys. Käyttöominaisuudet ovat kuitenkin mainiot, joten harjoituksia jatketaan.

Berkley Pitbull 5,5: Pullukka 6-senttinen ja 11-grammainen muovivaappu räminäkuulilla ja suorakaiteen mallisella nokkalapulla. Hienoinen uniikkius pullukkavaappujen perusformaattiin tulee takaselän kavennuksesta ja otsan litistyksestä. Vahvapotkuinen, erittäin herkkä uinti ja helppo heitettävyys tekevät vaapusta miellyttävän käytettävän, mutta tällä kerralla urotyöt jäivät yhden hauen varaan. Aivan varmasti aineksia parempaankin.

Biltema Popperisammakko: Pakkauksessa tulee kaksi erilaista sammakkoa, joista toinen on popperimaisesti kuppinaamainen, toinen teräväkuonoinen. Materiaalina on pehmeä kumi, lisukkeena kummankin perässä kimppu kumihapsuja. Vankat selkää vasten painautuvat kaksihaarakoukut. Näiden onttojen sammakkojen ongelma on, että ne päästävät veden sisälleen melko esteettömästi, jolloin niistä tulee uppoavia jo muutaman heiton jälkeen. Toki upposammakollakin voi saalista saada, mutta pintakalastus on mielekkäämpää. Teräväkuonolla saimme jokusia haukitapahtumia, jolloin selvisi, että materiaali reikiintyy hauen hampaissa herkästi.

Daiwa Prorex Crank Bait DR: Korkeaprofiilinen, hyväheittoinen syvännevaappu, jonka ulosantia tehostaa ramakka kuulien kalina. Iso nokkalevy kiidättää kuvan voimakkain potkuin noin kolmeen metriin, joten käyttäminen ei ihan joka paikassa onnistu. Siinä syy, miksi vaappu sai meidän haukihommissamme niukahkosti peliaikaa, mutta pari haukea ja yhden alamittakuhan se onnistui silti rannalle raahaamaan. Sopivissa olosuhteissa ehdottomasti ottipeli. Kokoa 8 cm ja 24 g.

Daiwa Prorex Hybrid Minnow: Kovamuovisesta etupäästä ja silikonipyrstöstä rakentuva hybridivaappu, jonka uinti on erittäin letkeäpotkuista, jossain määrin hoipertelevaa metrin parin syvyydessä. Hauen hampaissa herkähkösti raapiutuva pyrstö on vaihdettavissa, pakkauksessa yksi varapyrstö. Mallihauki saatiin tälläkin helposti, mutta toisen tulo takkusi. Koko 13,5 cm/18 g.

Ekenäs: Joke Uistimen Ekenäs sai kaudelle uuden koon 11 cm ja 37 g. Malliltaan pelti muistuttaa esimerkiksi Kuusamon Lätkää. Uniikkina ominaisuutena kuusi reikää, jotka on täytetty läpikuultavalla värimassalla. Hienosti uiva viehe ei ehkä ehtinyt saada peliaikaa niin paljon kuin olisi halunnut (koska kysymyksessä oli vain uusi koko), mutta mallihauki ja yhden karkuutus sekä Paranalta isohko, viidennestä tärpistä tarttunut harritetra pääsivät komistamaan kirjanpitoa.

Elaska: Oululaisen Ari Hummastin kummallinen vaappu on lommoilla vähän joka puolelta, ja uintikin tarjoilee perin erikoista kaartelua pinnan tuntumassa. Myös väri on sellainen, että vähän aikaa saa vesi joessa virrata ennen kuin toinen samanlainen uiskentelee kalojen katseltavaksi. Koska käytettävissämme oli vain yksi vaappu, sen uitto jäi väkisinkin melko vähille. Kaksi ahventa tilille kuitenkin kirjattiin, sekä kirjolohen tärppi. Koko 65 mm ja 6 g.

Frenzy Power Pop Frog: Sammakon mallinen popperi, jonka jalat on tehty kiharaisista jigikumeista. Viehettä pinnalla uitettaessa kuppinaama kevyesti plopsuttaa ja jalat oikenevat tai kihartuvat nykäysten tahdissa. Jos koipi sattuu katkeamaan, mukana tulevat varajalat pelastavat tilanteen. Vaikkeivät sammakot haukien pääravintoa olekaan, kohtuuhyvin se silti tällaiseenkin nappasivat. Isohkon vatsakoukun vuoksi uittaminen pitää tehdä kasvillisuuden ulkopuolella.

Kierreuistin: Kierreuistinta, jonka on ideoinut Seppo Puoliväli, voi luonnehtia korkkiruuvikierteelle väännetyksi, suorakaiteen malliseksi teräslusikaksi, joka koostuu kahdesta osasta. Kierreosa antaa rungolle propellimaisesti pyörivän uinnin, leikarilla erotettu etuläppä puolestaan toimii siiman kiertymisen estäjänä. Keksijänsä mukaan viehe on kehitetty erityisesti heittokalastukseen koskivesille. Meidän käytössämme hauska kierreuinti ei kuitenkaan kaloja hurmannut, jos kohta viehe astui palvelukseen selvästi muita myöhemmin. Koot 7 cm/13 g, 10 cm/25 g ja 13 cm/32 g.

Koijari: Etuvartalolihava vaappu ui leveällä, herkällä pyrstöpotkulla mutta pulpahtaa kuin korkki pinnalle, jos kelausvauhtia liiaksi hidastetaan. Pienen heittopainon tai painotetun mahakoukun käyttäminen voi olla perusteltua. Kirjolohikoskella koko 55 mm/5 g antoi yhden kirjolohen ja koko 6 cm/6 g karkuutuksen. Suurinta 7 g/7 cm kokoa tarjosin järvellä sillä seurauksella, että vaappu hävisi ensimmäisellä heitolla parikiloisen hauen matkaan.

Kuusamo Räsänen: Jotta uutuuksien todellisesta pyytävyydestä saisi käsityksen, pitäisi niitä aina verrata vanhoihin hyväksi todettuihin ottipeleihin. Kirjolohesta ja taimenesta puhuttaessa sellainen on ilman muuta viiden sentin Räsänen. Pikku-Räsäselle kausi 2017 toi yhden uuden värin, ytimekkäästi GL/BL/BLU/Pink-S, UV. Eli siis lusikan paraatipuolella esiintyy mustaa, sinistä, pinkkiä ja kimalletta koveran puolen ollessa hopea. Koko komeus on viimeistelty UV-lakkauksella parantamaan värien erottuvuutta huonoissa valaistusolosuhteissa. Tämä Räsänen pääsi töihin erityisesti silloin, kun muut uutuudet tuntuivat floppaavan. Eräälläkin kerralla oli koskea taottu monenlaisilla vieheillä pitkään ilman menestystä. Räsäsen ilmestyttyä siiman päähän kahden lohikalan kiintiö täyttyi kahdella seuraavalla heitolla. Kirjolohien lisäksi peltiä pureskelivat toutaimet, suurin luokkaa 4 kiloa.

 

Kuusamo Räsänen, Sakke Yrjölä: Kalataiteilija Sakke Yrjölän komea kädenjälki näkyi kuuden Räsäsen kuosissa. Ahven, silakka, hauki, särki, puronieriä ja koiraslohi eli kojamo saivat kukin näköisjäljitelmän 7-senttisen, helmettömän pellin pintaan. Koska kysymyksessä olivat ”vain” uudet värit, näiden uittaminen jäi melko vähille. Helposti oli kuitenkin todennettavissa, ettei väri viehettä ainakaan pahenna.

Loistava Pyrstölusikka: Savonlinnalaisen Markku Sihvosen vieheessä yhdistyvät teräs ja jälkivaloa hohtava silikoni, jolloin tuloksena on 10-senttinen ja kahdeksangrammainen kevennetty lusikka. Kalanmallista peltiä voi sormin taivutella, jolloin uintia pystyy muokkaamaan mieleisekseen. Sopivasti käyristämällä lusikalle saa sangen ilmeikkään, laajasäteisen poukkoilun, joka ei hyvistä odotuksista huolimatta kuitenkaan kaloihin kolahtanut. Sinttiahven ylös ja kaksi kirjolohen karkuutusta jäivät tehotilaston komistukseksi, lokin tärppiäkään unohtamatta.

Mutka: Aiemmin Ahane-lusikoistaan tunnetun Jarmo Haapaluoman uutuus oli kevennetty Mutka, jonka uinti erityisesti isommissa koissa on niin ilmeikästä ettei paremmasta väliä. Lentääkin pitkälle ja selviää yksihaarakoukkuineen tavallista näppärämmin kivikkoisissa ja kasvikkoisissa ympäristöissä. Kovista odotuksista huolimatta kotikamaran hauet eivät tarjoukseen aivan kiljuen tarttuneet, mutta Paranalla siihen ihastuivat niin harritetrat kuin piraijat. Kokoja tarjolla 5 cm/11 g, 7 cm/17 g ja 10 cm/27 g.

Noeby 9029: ”Milläs sait?” ”No Noeby yhdeksäntuhattakakskytyhdeksällä.” Tällaista keskustelua ei kalavesien äärellä käydä koskaan. Ei siksi että mainittu vaappu huono olisi, vaan siksi, ettei kukaan muista mokomaa nimeä viittä sekuntia kauempaa. Kysymyksessä on solakka, isolla kuulakatraalla ladattu pitkäheittovaappu, jonka kolme koukkua ovat hyvin teräviä. Kun uintikin on letkeän leveää potkiskelua ylimmässä vesimetrissä, ei hauen saaminen ollut vaikeaa (pienemmällä koolla). Koukutusta kannattaa kuitenkin karsia, mikäli pyydä ja päästä on mielessä päällimmäisenä. Koot 12 cm/16 g ja 15 cm/24 g.

Noeby NBL 9146: Tässäkin tapauksessa valmistajan kannattaisi miettiä nimipolitiikkansa uusiksi kiireimmiten. Itse viehe on ihan jees, tässä tapauksessa pieni kuppinaamainen popperi, jonka uinti on poppereille ominaista pärskimistä pintakalvossa. Tarjolla koot 45 mm/4,5 g, 55 mm/ 6 g ja 65 mm/9 g, joten kohdeyleisöä ovat lähinnä ahvenet ja jalokalat, taimen etunenässä. Ahvenia pikkupoppereilla saatiin malliksi, kävipä muuan haukikin hakemassa yhden yksilön kokoelmiinsa.

Provisor-Vilkku: Vanha lusikkamalli Provisor sai keskiöönsä valoa melko taajalla frekvenssillä vilkuttavan kapselin. Oma luottamukseni vilkkujen tehoon Suomen oloissa ei ole kovin korkea, ja nähdäkseni vain raudun pyynnissä siitä on todettu olevan toisinaan selkeää etua. Ja koska en yökalastusta juuri harrasta, jäi vieheen kokeilu kotivesillä vähäiseksi – Proviisorin tehot toki tunnetaan muutenkin. Paranalla Vilkku pääsi kuitenkin töihin ja kohosi yhdeksi turneen tehokkaimmista vieheistä. Portfolioon muun muassa reissun suurimman harritetran karkuutus. Vilkkuvalolla tuskin oli osaa tai arpaa niissä valaistusolosuhteissa.

Pölli: Pölli on Jari Huovilan satulalevyllinen balsavaappu, joka mennä vipottaa ihan näpsäkästi vartaloaan vetkutellen ylimmässä vesimetrissä. Koska 55-millisen ja 4-grammaisen palikan noste on varsin suuri, se pullahtaa pinnalle herkästi kelauksen hidastuessa. Siksi käytimme tämän kanssa pääasiassa pientä painoa upotusapuna. Niillä eväillä ansioluetteloon kirjautui pari kirjolohta, eikä pakollisilta karkuutuksiltakaan voitu välttyä.

Rapala Jointed Shad Rap: Shad Rapin muovinen jatkoversio sai perheeseensä aiempia isomman koon 9 cm ja 25 g. Erittäin näyttävää uintiliikettä kalat pääsevät katselemaan jopa viidessä metrissä. Valitettavasti meidän vesillämme riittävän syvät paikat olivat harvassa, joten näyttömahdollisuudet jäivät vähiin. Kun syvemmällä kulkevaa, ärhäkkäpotkuista, rajusti rämisevää ja pitkäheittoista hauki-kuhavaappua tarvitaan, täs siul on sellane.

Rapala Skitter V: V-vatsainen, peruspuikulan mallinen pintavaappu, jonka pyrstöpäässä kolisee iso kuula. Osin sen ansiosta vaappu lentää mainiosti ja tekee vedessä herkkiä liukuja vavankärjellä nypytettäessä. Kylmä kesä ei ehkä ollut pintakalastusta ajatellen paras mahdollinen, joten tälläkin walkerilla saalis jäi laihahkoksi. Mutta kun uinti on osaava ja hologrammiväritkin herkulliset, tulosta tulee paremmissa olosuhteissa varmasti.

Savage Gear Horny Herring: Silakan mallinen, yksityiskohtia myöten viimeistelty kevytlusikka kahden renkaan päässä heiluvalla kolmihaarakoukulla. Pakkauksessa myös yksihaarakoukku. Käsialaa käyttäen kiemurtelee kivasti pinnan tuntumassa ja vajoaa vaakatasossa väristen, mieto uinti myös suorakelauksella. Ennen muuta rannikkovieheeksi meritaimenelle kehitetty heittotykki pääsi piipahtamaan myös metsälammilla, missä tilille kirjautui isosti yrittämättä muutamia tärppejä, vaan jostain syystä ei yhtään kunnon tartutusta. Koko 10 cm/23 g.

Sebile Bull Minnow: Tanakahko minnow-mallinen muovivaappu, jonka pyrstön alta on vuolaistu iso ”lastu” pois. Pyrstöön lisätty myös kuulapainotus, joten viehe lentää vaapuksi erittäin hyvin. Ui erinomaisen nätillä ja herkällä vaappuliikkeellä 0,6-1,8 metrissä kaikenlaisia kelausnopeuksia kestäen. Kotivesillä saalis jäi muutamaan pikkuhaukeen, mutta Argentiinan Paranalla vaappu oli kenties porukan ykkönen koukuttaen kaikkia tarjolla olevia lajeja runsain määrin. Kuvan vieheellä koukut on vaihdettu pykälää järeämmiksi. Koot 102 mm/15 g ja 127 mm/21 g.

Sebile Lipless Glider: Jerkkejä kauden uutuuksissa oli niukasti, joten tuntuu kuin muoti olisi hiukan hiipumassa. Lipless Glider on kuin laudanpalasta veistetty korkeaprofiilinen vaappu, jonka pyrstöä on kavennettu kuten muillakin uutuus-Sebileillä. Jerkki kulkee aivan pinnan tuntumassa välillä sen rikkoenkin ja tekee nykäyksistä laajoja sivukoukkuja. Koukkuina käytetään harvemmin nähtyjä sisäänpäin taivutettuja kolmihaaroja, ja koukkulenkit on tehty leikareista vapaasti pyöriviksi. Hyvistä geeneistä huolimatta vaappu ei haukisuoneen osunut kuin kerran. Silti kaikkineen luottamusta herättävä viehe, joka pääsee veteen toistekin. Koot 11 cm/25 g ja 13 cm/42 g.

Sebile Spin Glider: Välillä etukäteisodotukset vieheiden pyytävyydestä heittävät häränpyllyä. Tämä uutuus kuului niihin, joilta odotin enemmän. Kysymyksessä on eräänlainen ”lippajerkki”, joka kaartelee ja koukkii pinnan tuntumassa leveä lipanlehti perässä liehuen. Erinomainen heitettävyyskin kuuluu pakettiin. Mutta jostain syystä viehe taisi olla jopa Argentiinan Paranalla suunnilleen ainoa vedessä käynyt, jolla emme saaneet edes tärppiä. Kotivesillä niitä kirjattiin yksi. Huonoa tuuriako vai kalastajan osaamattomuutta?

Spro BBZ-1 Rat: Kauden villeimpiin vieheinnovaatioihin luemme rottajäljitelmän, jonka ominaisuuksiin kuuluvat kaksiosaisuus, räminä ja vaihtohäntä. Rat mennä viuhtoo pinnalla upeasti kiemurrellen, mutta lienee hiukan liian eksoottinen suuhunpantava meikäläiselle hauelle. Tärppejä saatiin ja jokusia kalojakin, mutta uittoaikaan nähden tulos ei ollut kovin hyvä. Vieheessä ei myöskään ole minkäänlaista ruohosuojausta, joten käyttäminen ei onnistu kovin tiheissä kasvustoissa. Joka tapauksessa ehdottoman hauska uitettava.

Wiggler Rock Frogge: Sammakkoa matkiva 8 sentin ja 12 gramman kovamuoviviehe, jonka jalat eivät potki vaan pyörivät propellina vettä pärskyttäen. Hauska pintaviehe ei kiinnostanut haukia parhaalla mahdollisella tavalla, vaikka sen vanavedessä muutama roiskahdus nähtiinkin. Kunnolliset tärpit päättyivät karkuutuksiin, mistä lienee kiittäminen varsin heppoista kaksihaarakoukkua. Se kannattaa korvata, jos ei kolmihaaralla niin tukevalla yksihaaralla. Silloin ruohikko-ominaisuudetkin säilyvät kohtuullisina.

 

Valmistajat ja maahantuojat

Abu: Pure Fishing Finland Oy, (09) 350 8080

Berkley: Pure Fishing Finland Oy, (09) 350 8080

Biltema: Biltema, (09) 4270 5830

Daiwa: Daiwa Sports ltd./Sami Jokinen, 0400 554 614

Ekenäs: Riku Hellström/Joke Uistin Oy, 0400 877 492

Elaska: Ari Hummasti, 0440 550 292

Frenzy: Pure Fishing Finland Oy, (09) 350 8080

Kierreuistin: Seppo Puoliväli, 050 359 3305

Koijari: Procoma Fishing/Jari Huovila, 0400 848 916

Kuusamo: Kuusamon Uistin Oy, (08) 860 3466

Loistava Pyrstölusikka: Markku Sihvonen, 050 555 6625

Mutka: Jarmo Haapaluoma, 0400 566 776

Noeby: Kalastus Närvänen Oy, 044 333 8152

Provisor-Vilkku: Puustjärven Viehe Oy, (017) 822 700

Pölli: Procoma Fishing/Jari Huovila, 0400 848 916

Rapala: Normark Suomi Oy, (014) 820 711

Savage Gear: OPM International Oy, (09) 279 0460

Sebile: Pure Fishing Finland Oy, (09) 350 8080

Spro: Wiggler Ab/Heikki Laurikainen, 040 5846076

Wiggler: Wiggler Ab/Heikki Laurikainen, 040 5846076