Hyvän vieheen lisäksi kalastaja ei tarvitse välttämättä kuin toisen samanlaisen varalle.

Me vanhemman polven edustajat naureskelemme joskus nuoremmille, jota saavat heti vieroitusoireita, jos joutuvat jostain syystä hetkeksikin eroon kännykästä ja sen mahdollistamasta tietoliikenteestä.

Mieleen ei silloin ehkä tule, että itsellä voi olla lähes yhtä paha riippuvuussuhde johonkin vieheeseen.

Kun aloin kalastaa 1970-luvun alussa appeni Heikin kanssa, huomioni kiinnittyi hänen kalastustaitoonsa ja varusteisiinsa. Vannoutuneena urheilukalastajana hän harrasti vain vapakalastusta: heitto- ja vetouistelua sekä pilkkimistä.

Heittokalastuksessa appi käytti pelkästään hyrräkelaa. Erikoisinta oli kuitenkin hänen mukanaan kuljettamansa viehevalikoima, joka koostui vain paristakymmenestä vieheestä, joista merkittävä osa oli Räsäsen Seiskoja.

Appiukkoni Heikin mieliviehe oli hopea/kupari Helmi-Räsänen. Kuvausalustana Kuusamon kalalaukku 1970-luvulta.

Heikin ehdoton mieliväri Räsästen joukossa oli helmellä varustettu hopea/kupari. Kerran näin niitä hänen hallussaan identtiset neloset: yksi killui siiman jatkeena ja vieherasiassa rapisi kolme samanlaista!

Kalastimme usein päiviä, että hän ei käyttänyt mitään muuta viehettä. Silläkään ei ollut väliä heitimmekö metsälammella tai suurella joella tai harjoitimmeko vetouistelua, Heikki kalasti lähes aina Räsäsellä. Ja sai yleensä enemmän kalaa kuin muut.

Heikin usko luottovieheeseensä oli järkkymätön. Kun muut tavoittelivat harjuksia ja taimenia pienillä perhoilla tai lipoilla, Heikki nakkeli itsepintaisesti Räsästä ja sai usein päivän suurimman kalan.

Lukuisia kertoja hän sai Räsäsellä myös hyviä lohisaaliita esimerkiksi Inarijoelta ja Pohjois-Norjan lohijoilta. Heikin luottamusta vahvisti hänen Tenolla tapaamansa iäkäs saamelaisnainen, joka oli suurta kojamoa rantaan tuodessaan sanonut, että lohiuistimessa pitää olla punainen helmi.

Maailman paras viehemainos on omin silmin nähty kalastusnäytös, jossa kaveri vetelee vieheellä kalan toisensa jälkeen. Ei ihme, että Räsäset alkoivat rapista omassakin rasiassani. Ne ovat eri kokoisina ja malleina vakiokalustoani lähes kaikessa kalastuksessani.

Räsäsellä olen saanut myös kaikkien aikojen nopeimman saaliini, kun testasin viehettä Erä-lehden juttua varten 1997 ja sain ensimmäisen kalan ennen kuin ehdin kastaa viehettä edes veteen! Kirjoitin silloin koekalastusraporttiini muun muassa seuraavan kappaleen:

Käytännön kalastuksessa kävi kuten olimme ennakkoon ”pelänneetkin”. Räsänen oli suvereenisti muita parempi haukiviehe. Alku varsinkin oli vaikuttava. Kun työntelin venettä rannasta ensimmäiselle testireissulle talven vanhan ruovikon läpi, iski kiloinen hauki veneen laidalta roikkuvaan kupariseen Räsäseen! Hyvä ettei vapa hässäkässä katkennut.

Jos minun pitäisi valita PARAS SUOMALAINEN LUSIKKAUISTIN, se olisi itseoikeutetusti Räsänen.

Räsäsen Seiskan historiaa

Ilmoitus Kaiku-lehdessä 8.7.1915.

”Sitkeä” tarina siitä, että utsjokinen Jouni F. Helander olisi tuonut Rovaniemelle kelloseppä Räsäselle uistimen hopeoitavaksi jo vuonna 1904, ei pidä paikkaansa, koska Räsänen oli silloin vasta 14-vuotias ja asui kaiketi vielä kotonaan Tuusniemellä.

Sekään ei liene mahdollista, että Helander olisi tuonut silloin uistimensa kelloseppä Leo Gunnarille, koska Gunnari avasi kulta- ja kellosepänliikkeensä Rovaniemellä Moilasen talossa vasta 1908.

Kello- ja kultatavarain liike Pekka Räsänen & K:ni toimi ainakin jo vuonna 1914 Kemijärvellä A. Stöckelin talossa ja mainosti esimerkiksi Kansan Tahto -lehdessä 11.5.1914 myyvänsä monenlaisen muun tavaran ohella myös uistimia, perhoja, siimoja ym. kalastustarpeita.

Liiketoiminta laajeni Rovaniemelle, kun Pekka Räsänen osti 16.4.1917 norjalaissyntyiseltä Leo Gunnarilta tämän omistaman kulta- ja kellosepänliikkeen.

Omistusjärjestelyistä kertovassa ilmoituksessa ei kerrota mahdollista uistintuotannon oikeuksien siirtymisestä Gunnarilta Räsäselle, mutta niin on yleisesti oletettu. On siis hyvinkin mahdollista ja jopa todennäköistä, että Räsänen ”peri” Gunnarilta uistimien valmistusvälineitä. Tätä tukee myös tieto, että Räsäsen ja Gunnarin uistimissa oli samanlainen suomukuviointi.

Pekka Räsänen kuoli vuonna 1932 vain 42-vuotiaana. Leski Liini Räsänen myi uistimien valmistukseen käytetyt työkalut ja valmistusoikeudet liikemies Väinö Kaarlalle vuonna 1961, minkä jälkeen uistimia valmistettiin alihankintana eri puolilla maata. Kaarla Yhtymä myi valmistusoikeudet edelleen Kuusamon Uistimelle vuonna 1974.

Erikoiskokoinen (80 mm ja 23 g) Suomi 100 vuotta Räsänen, jossa on sininen helmi.

Kuusamon Uistin on kehittänyt legendaarisesta uistimesta vuosien mittaan laajan mallisarjan. Tätä nykyä mallistoon kuuluvat: 90/28 Helmi, 70/20 Helmi, 70/20 Helmi Ruohikko, 70/10, 70/10 Ruohikko, 50/11 Ruohikko, 50/11 Helmi ja 40/6 Helmi. Ikisuositun heittomallin (70 mm/20 g) värikirjossa on, Sakke Yrjölän erikoisvärit mukaan laskettuna, peräti 43 vaihtoehtoa.

Sukuselvitys Räsäsen Seiskasta

14. luukun arvontapalkinto: Petzl Actik Core

Petzl Actik Core

  • Otsalamppu, joka soveltuu aktiiviseen ja vaativaan käyttöön, kuten juoksuun, kävelyyn, retkeilyyn, kiipeilyyn ja veneilyyn.
  • Toimii sekä ladattavalla Petzl Core li-ion akulla (sis.) että suoraan kolmella AAA -sormiparistolla ilman tarvetta erilliselle adapterille.
  • Kaksi erimuotoista valokeilaa eli tasainen leveä ja kohdistettu valkoinen valo, minkä ansiosta valaistus ja paloaika saadaan käyttötarpeen mukaisiksi. Punainen valo säilyttää hämäränäön ja punainen vilkku parantaa käyttäjän havaittavuutta.
  • Heijastinpinta otsapannassa ja integroitu turvapilli parantavat käyttäjän turvallisuutta.
  • Valovirta 350 lumenia.
  • Kantama max 95 m.
  • Paloaika eco 160 h.
  • Paino 82 g (Core -akulla).
  • Vesitiiviys: IPX4, roiskeveden kestävä.
  • Suositushinta 69,95 €

Erän joulukalenteriarvonta on päättynyt. Onnea voittajille ja onnellista uutta vuotta 2018!