10/24 LGH – peukalon pituinen taimenkone

Jos maailman parhaiden vieheiden maasta pitäisi valita yksi vaappu, jonka jokainen yksilö on maineensa veroinen, monen valinta olisi LHG Peukaloinen.

Muutettuamme Ristiinaan Saimaan Yöveden äärelle ostin jo toisena kesänä oman veneen ja aloin harrastaa soutu-uistelua.

Vakituiseksi kalapaikakseni muodostui Saimaan syvimmät veden Käenniemenselällä ja Salonselällä. Venepaikkani oli suojaisassa lahdessa, josta oli vain muutama aironveto parhaille mestoille.

Ensimmäinen uistelureissumme noille Saimaan parhaille kalavesille oli ikimuistoinen.

Oli harvinaisen lämmin alkusyksyn päivä, suoranainen intiaanikesä, ei tuullut juuri nimeksikään ja saimme soudella kaikessa rauhassa tarvitsematta väistellä ohi ajavia veneitä.

Olin hankkinut paikalliselta kalastuskunnalta luvat peräti kuudella vavalla uistelemiseen. Jokaisesta vavasta oli maksettava erikseen sama hinta.

Kalustomme oli sekalaista seurakuntaa, joka koostui hyrräkelavapojen lisäksi parista avokelasetistä. Syvyyttä hallittiin siimapainoilla ja Jukka-veljeni itse tekemillä syväimillä.

Vaikka vesi kantaa venettä yhtä hyvin kaikkialla, oli huikaisevaa katsella laidan yli tummin syvyyksiin.

Koska meillä ei ollut syvyyskarttaa, kaikuluotaimesta puhumattakaan, utelimme syvyystietoja eräältä pyydyksilleen soutavalta kyläläiseltä. ”Taitaa sitä tässä olla rapiat 60 metriä”, kuului vastaus.

Tieto suorastaan kouraisi matalissa vesissä kalastamaan tottuneen vatsanpohjassa.

Soudimme siimojen oikaisijoiksi sitomiamme lusikkauistimia ja vaappuja pitkin ja poikin syviä selkävesiä, mutta toivottua tärppiä ei alkanut kuulua.

Jukka ja Peukaloiseen napannut ensimmäinen taimenemme Yöveden Käenniemenselällä.

Jatkoimme tapahtumaköyhää tahkoamista välillä soutajaa vaihtaen.

Vasta myöhään iltapäivällä, kun olimme jo menettämässä toivomme, taipui vapa jossain Nihtiluotojen eteläpuolella.

Kun pulska taimen mätkähti parin minuutin kuluttua veneen pohjalle, sen suusta purskahti muutama juuri nielty muikku, jotka olivat saman kokoisia ja näköisiä kuin sen suupieleen tarttunut LGH Peukaloinen.

Päivän ainoa taimen ja sen saamakalu vihkivät meidät soutu-uistelun saloihin.

Kokemuksen karttuessa saaliitkin vähitellen paranivat, jopa niin, että punalihaisen saaminen alkoi tuntua välillä lähes itsestäänselvyydeltä.

Taimenten lisäksi siimojamme kiristivät järvilohet ja joskus nieriätkin. Ensimmäisen haukeni Himalansaaren vesiltä sain vasta neljäntenä uistelukesänä.

LGH Peukaloinen on yksi kaikkien aikojen parhaista taimenvieheistäni.

Erityisen korkealle arvostan sitä, että jokainen alkuperäinen Peukaloinen ui ja kalastaa hienosti suoraan rasiasta siimaan sidottuna. Samaa ei voi sanoa läheskään kaikista muista vieheistä.

Peukaloinen on mielestäni kaikkien aikojen PARAS TAIMENVAAPPU.

LGH Peukaloisen historiaa

Kolmen kuuluisan kirjaimen takana on Kalkkisten Riihilahdessa asunut Leo Gunnar Hacklin, joka kehitti kevyen ja herkkäliikkeisen vaapun vuoden 1949 paikkeilla.

Hacklin ei aloittanut koskaan vieheidensä massatuotantoa, vaikka kysyntää ja tilauksia olisi riittänyt. Hänelle oli tärkeämpää valmistamiensa tuotteiden korkea laatu ja asiakastyytyväisyys.

Alunperin kaarnasta työstämiensä vaappujen pinnoitteena Hacklin käytti alumiinipaperia ja selluloidia. Värejä oli vain kaksi, mutta ne juuri oikeat eli hopea ja kulta.

Lenkkeineen 7 cm pitkän ja 4 g painavan Peukaloisen lisäksi Hacklin valmisti vaimonsa Helenan kanssa 9, 11 ja 13 cm pitkiä vaappuja. Niistä etenkin sutjakka Muikku on ollut erittäin arvostettu lohikalojen vetouistelijoiden keskuudessa.

Peukaloinen ja sen isoveli Hai, jonka silmät ovat luihun otsan päällä eivätkä sivuilla kuten tavallisesti.

Leo G. Hacklinin jäätyä eläkkeelle 1980-luvulla LGH-vaappujen valmistus siirtyi ensin Tapani Ahoselle ja vuonna 2006 Jarmo Rapalan perustamalle LGH Uistin Oy:lle. Jarmo Rapala on Lauri Rapalan pojanpoika, joka vastasi yli 20 vuoden ajan maailman suurimman viehevalmistajan tuotekehittelystä. Uistinpajan nykyinen nimi on Suomen Uistin.

Suomen Uistimen LGH-tuotemerkille valmistamia vieheitä ovat Peukaloisen (nimellispituus 6 cm) ja Muikun (10 cm) lisäksi Kitkan muikku (10 cm) ja Nirha (10 cm).

Peukaloisen värikartassa on 27 toinen toistaan houkuttelevampaa vaihtoehtoa. Hyvän maineen, korkean laadun ja pienten valmistusäärien vuoksi hinnat ovat niin sanotusti kohdallaan.

Lähteet: Uistinkirja (Ilkka Jukarainen, Readme.fi 2013) ja www.suomenuistin.fi.